Imetystukityössä tulee aika ajoin eteen tilanne, jossa äiti ottaa yhteyttä kysyäkseen, miten vauvan saisi takaisin rinnalle. Taustatiedoista jutellessa usein selviää, että vauva on alussa ollut täysimetetty, ja imetys on lähtenyt hyvin käyntiin. Sitten on syystä tai toisesta (kenties ristiäisten lähestyessä) alettu antaa vauvalle vähän korviketta pullosta. Toiveena on saattanut olla, että vauva nukkuisi pidempiä pätkiä, tai että vauvan toinen vanhempi saisi myös syöttää vauvaa ja siten lähentyä vauvan kanssa, tai vauva on vaikuttanut rinnalla rauhattomalta (kuusiviikkoisen hulinat tai tiheän imun kaudet) ja on ajateltu, että pullo rauhoittaisi, eikä ehkä ole osattu tehostaa imetystä. Aika harvoin on tiedetty tahdistetusta pulloruokinnasta, eikä sitä ole silloin osattu käyttää. Sitten on hiljalleen liu'uttu siihen, että korvikkeen määrä on kasvanut, ja ehkä pulloa on alettu tarjota tiheämmin ja enemmän erinäisistä syistä. Vanhemmille on saattanut tulla tunne, että kun vauva niin ahnaasti syö pullosta, ehkä äidinmaito ei riitä, ja imetyksen jälkeen ruokailua on täydennetty pullomaidolla. Kohta äiti toteaa, että vauva jo tykkänään kieltäytyy rinnasta, kiukuttelee vain eikä suostu edes imetysasentoon. Vain pullo kelpaa, ja sitä imiessä vauvakin vaikuttaa oikein tyytyväiseltä. Mutta äiti edelleen haluaisi jatkaa imetystä. 

Tilanne on sikäli haastava, että näissä tilanteissa äidin oma maidontuotanto on usein päässyt laskemaan todella paljon etenkin, jos rintoja ei ole tyhjennetty muuten kuin imettämällä kerta kerralta vähemmän ja harvemmin tai ei ollenkaan. Jos tahdistettua pulloruokintaa ei ole ollut käytössä, ja vauva on tottunut siihen, että maito virtaa vuolaasti pullosta suuhun ja kaikki yhdellä kertaa, rinnan sykäyksittäinen heruminen ja suvantovaiheet herumisten välissä saavat vauvan vierastamaan rintaa entistä enemmän. 

Vauvan paluu rinnalle ei tietenkään ole mahdoton ajatus, mutta lähes poikkeuksetta edessä on suuri työ, joka vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä sekä äidiltä että vauvalta.

• Ensinnäkin vauva pitää totuttaa siihen, että maitoa tulee maltillisemmin. Tämä tehdään tahdistetulla, rinnan sykäyksittäistä herumista jäljittelevällä pulloruokinnalla. 
• Toisekseen maidontuotantoa pitää alkaa nostaa tyhjentämällä rintoja tiheämmin. Jos tuotanto on päässyt jo kovin alhaiselle tasolle, rinnat eivät heru helposti. Tämä vaikeuttaa pumppaamista tai käsinlypsyä. Jotta tästä pääsisi eteenpäin, pitäisi saada rinnat herumaan. Siihenkin on keinoja, joita kannattaa ehdottomasti kokeilla. Kun heruminen alkaa, saalistakin kertyy, ja maitomäärät kasvavat pikku hiljaa kerta kerralta. Tiheä tyhjentäminen tarkoittaa vähintään 12 kertaa vuorokaudessa, mielellään enemmän. 
• Kolmannekseen vauva pitää opettaa luottamaan jälleen rintaan. Runsas ihokontakti edistää myös isomman vauvan kohdalla paluuta rinnalle. Mitä enemmän vauva saa olla äidin iholla, sitä enemmän vaistot heräävät ja vauva voi alkaa hakeutua rinnalle vaistojen ohjaamana. Mitä enemmän vauva on äidin iholla, sitä enemmän äidin aivolisäke erittää oksitosiinia, joka säätelee herumisen käynnistymistä. Ja mitä herkempi heruminen, sitä nopeammin vauva saa rinnasta maitoa, jos rintaa imee. 
• Neljännekseen lisämaidon määrää aletaan vähentää asteittain samalla kun oman maidon määrää nostetaan. Tässä apuna on neuvola, sillä vauvan grammamääräistä kasvua tulee seurata normaalia tiheämmin. 

Kyseessä ei ole nopea projekti, vaan useamman viikon tai kenties muutaman kuukauden juttu. Eikä mitään takeita kuitenkaan ole siitä, että lisämaidosta pääsisi kokonaan eroon ja että vauva palaisi rinnalle kuin mitään ei olisikaan välissä tapahtunut. 

Toinen vastaava tilanne on se, kun vauva syö jo muutakin ruokaa, ja rinta uhkaa jäädä. Näissä tapauksissa vauvalle on joko alettu antaa muuta ruokaa kovin varhain, vauva on innostunut syömään muuta ruokaa hyvällä ruokahalulla tai molemmat, ja äidin maitomäärä on näistä syistä vähentynyt. Koska vauva tarvitsee jotain maitoa ainakin yksivuotissynttäreihinsä saakka, pitää antaa äidinmaidonkorviketta, jos vauva ei saa äidinmaitoa. Monilla vauvoilla on noin 7-8 kuukauden iässä vaihe, jolloin muu maailma kiinnostaa kovasti, ja rintaa ei malteta imeä. Jos tässä kohti vielä muu ruoka maistuu hyvin, voi todellakin olla edessä se tilanne, että vauva vieroittuu rinnalta. Kun äidille on ok, että äidinmaidon sijaan vauva juo korviketta, ei vieroittumisessa ole mitään vikaa. Jos äiti kuitenkin haluaisi imetyksen vielä jatkuvan, asiaan kannattaa puuttua.

• Ensinnäkin aletaan imettää ennen muun ruuan tarjoamista. Jos vauva kieltäytyy rinnasta, voi kokeilla erilaisilla hämäyskeinoilla saada vauva houkuteltua rinnalle. Pystymmät imetysasennot voivat saada vauvan rinnalle mieluummin kuin vauvamaiset makaavammat asennot. Imetyskorut, helistimet tai pienet lelut vauvan houkuttimena voivat auttaa rinnalle rauhoittumisessa. Lattialla viihtyvän ja aktiivisesti liikkumaan harjoittelevan vauvan voi saada houkuteltua rinnalle asettumalla hänen tasolleen "kiipeilypuuksi", ja näin vauva voi innostua ottamaan huikkaa kesken leikkien.
• Toisekseen pienennetään muun ruuan annoskokoja. Ateriamäärät voi hyvin pitää ennallaan, että vauva pääsee edelleen mukaan perheen yhteisille aterioille, sillä ruoka-aika on syömisen lisäksi myös sosiaalinen tapahtuma. 
• Kolmannekseen äiti voi kasvattaa maitomäärää lisäämällä vuorokauteen pari-kolme uutta tyhjennyskertaa vaikka pumppaamalla. Kun maitoa on enemmän, se tulee vuolaammin, ja voi saada vauvan kiinnostumaan rinnasta enemmän.
• Neljännekseen voi käyttää hyväksi kaikki unihetket ja imettää unista vauvaa, joka ei huomaa samalla tavalla protestoida rinnalla, vaan on enemmän vaistojen ohjattavissa.

Tässäkään tilanteessa ei voi luvata, että vauva ei vieroittuisi vaan palaisi rinnalle. Kurssin korjaaminen voi olla nopeakin juttu, mutta usein kannattaa varautua useampaan viikkoon, että päästään siihen, että imetys jatkuu äidin toiveiden mukaisesti.

Vaikka jälkiviisaus on aina jälkiviisautta, totuus kuitenkin on, että oikealla tiedolla tällainen huomaamatta vieroittaminen on vaikeampaa, ja imetyksen on helpompi jatkua äidin toivomalla tavalla.