Rintojen perusperiaate on, että maitoa tehdään kysynnän mukaan. Mitä enemmän maitoa rinnoista poistuu, sitä enemmän rinnat maitoa tekevät - muutaman päivän viiveellä. Tähän perustuvat myös ohjeet imetyksen tehostamisesta.

Ennen vanhaan äitejä ohjeistettiin ihan lääkärin määräyksellä imettämään vain 4 tunnin välein, ja yöllä piti pitää pidempi tauko, jopa 8-10 tuntia. Monilla äideillä maito loppui muutaman kuukauden kuluessa viimeistään, kun näitä tiukkoja ohjeita noudatettiin. Harvalla naisella rinnat pystyvät pitämään maidontuotantoa yllä, jos tyhjennystahti on noinkin harva.

Alle puolivuotiaan tulisi kasvaa vähintään 500 grammaa kuukaudessa. Mielellään toki keskimäärin 140-170 grammaa viikossa, mutta vähempikin voi olla ihan ok. Mitä tehdä, jos tämä kasvuvauhti ei vauvalla toteudukaan? Ensisijaisesti tehostetaan imetystä.

  • Imetetään tiheämmin. Imetysväli lasketaan imetyksen alusta imetyksen alkuun. Jos normaali väli on ollut kolmisen tuntia tai pidempi, vauvalle tarjotaan rintaa 1-2 tunnin välein edes jossain vaiheessa vuorokautta. Yli neljän tunnin imetysvälejä on hyvä välttää, jos maitomäärää on tarkoitus saada nostettua.
  • Imetetään tehostetummin. Imetysrintaa voi saman imetyksen aikana vaihtaa niin monta kertaa kuin vain vauva suostuu imemään. Jokaisella vaihdolla rinta heruu hieman, ja mitä tyhjempi rinta, sitä rasvaisempaa maitoa sieltä tulee. Myös mitä tyhjempi rinta, sitä voimakkaamman viestin rinnat saavat siitä, että maitoa tarvitaan lisää.
  • Pesitään vauvan kanssa. Pesiminen tarkoittaa ihokontaktia, jossa vauvan paljas iho on äidin paljasta ihoa vasten. Iho on ihmisen suurin elin, ja vauvalle ihokontakti on erityisen tärkeää. Keskosilla on tutkimuksissa havaittu ihokontaktin vakauttavan elintoimintoja ja pitävän kehon lämpötilan tasaisempana. Myös keskosten kasvu on vauhdittunut, kun he ovat saaneet olla vanhempiensa kanssa runsaasti ihokontaktissa. Ihokontakti toimii myös täysiaikaisena syntyneen vauvan kanssa, sillä se virkistää ja voimistaa vauvan synnynnäistä vaistoa hakeutua rinnalle ja imeä rintaa oikealla imuotteella. Pesimisen aikana äiti myös huomaa helpommin vauvan pienimmätkin nälkämerkit (pään kääntely, huulten lipominen, kielen työntäminen ulos suusta, suun aukominen, käsien vieminen suun lähelle...), joihin reagoimalla eli rintaa tarjoamalla vauva pääsee rinnalle ennen kuin nälkä on niin kova, että naapuritkin sen kuulevat. Hädissään itkevä vauva ei "osaa" tarttua rintaan oikein. 
  • Huomioidaan tehokas imeminen. Vain silloin kun vauva nielee, hän saa maitoa masuunsa. Tehokas imeminen ja siihen käytetty aika on tärkeämpää maidon nostattamisen ja imetyksen tehostamisen kannalta kuin rinnalla lepäileminen - vaikka sekin on vauvalle tärkeää. Nielemisen näkee siitä, että vauvan leuka liikkuu ylös-alas. Kun leuka on ala-asennossa, suu täyttyy maidosta, ja kun leuka nousee ylös, vauva nielaisee. Kun leuka pysyy paikallaan tai kevyesti "aaltoilee", vauva heruttaa, mikä sekin on hyvä juttu. Kun leuan liike pysähtyy tai vauvan silmät menevät kiinni, vauvan voi irroittaa rinnalta ja tarjota toista rintaa. Tätä voidaan toistaa useita kertoja. Kun vauva ei enää puolen vaihtamisen jälkeen liikuta leukaansa, hän on saanut riittävästi maitoa. Mitään kellonaikoja ei voi sanoa, mutta tehokas imeminen voi olla nopeakin tapahtuma. Vartissa voi hyvin ehtiä vaihtaa imetysrintaa kolmesta neljäänkin kertaan.
  • Seurataan pissa- ja kakkavaippojen määrää ja vauvan kasvua. Pissavaippoja tulisi ensimmäisen elinviikon jälkeen kastua 5-8 vaippaa vuorokaudessa riippuen käytetäänkö vauvalla kertakäyttö- vai kestovaippoja. Kakkaa tulisi olla reilusti parissa vaipassa tai vähemmän useammassa vaipassa. Pienikään vauva ei välttämättä pissaa öisin, mutta heti herättyään kyllä. Lasketaan siis vuorokauden aikaisia vaippoja. Vauvan kasvua seurataan neuvolassa. Kun imetystä tehostetaan, punnituksia olisi hyvä olla vähintään viikoittain. Syöttöpunnitukset eivät anna riittävän hyvää tietoa, jos niitä ei tehdä joka imetyksellä. Vauvatkin syövät eri määriä eri aikoihin vuorokaudesta. Tässä myös vauvan iällä on merkitystä. Sairaalassa voi olla perusteltua seurata vauvan syömää maitomäärää joka imetyskerralla. Kotona ja isomman vauvan kanssa se aiheuttaa enemmän stressiä kuin helpotusta.


Maitomäärän lisääminen (ja mahdollinen lisämaidon vähentäminen) on aina prosessi, johon kannattaa varata aikaa. Rinnat toimivat muutaman päivän viiveellä, ja vauva voi olla normaalia kärttyisempi, kun maitomäärää lisätään. On myös hyvä tarkistaa, ettei vauvan suussa ole mitään sellaista, joka estäisi vauvaa imemästä tehokkaasti. Tällainen este voi olla esimerkiksi kireä kielijänne, joka ei anna kielen toimia normaalisti, jolloin vauva ei fyysisesti kykene imemään riittävän tehokkaasti saadakseen tarvitsemansa määrän maitoa. Myös jos vauvan asento rinnalla on huono, hän ei pysty käyttämään kieltään riittävän hyvin. Imetysasennon korjaamiseksi usein riittää, että vauvaa siirtää 10-15 cm tämän jalkojen suuntaan, kääntää vauvan niin, että tämän nenä ja napa ovat samaan suuntaan ja ottaa vauvan ihan kiinni äitiin. Näillä keinoilla vauvan pää menee enemmän takakenoon ja suu aukeaa paremmin. Voit vaikka itse kokeilla, kuinka auki saat suusi, kun leukasi on lähellä rintakehääsi kuin että nostat leuan yläviistoon.

Tiheän imun kaudet ovat vauvan luontainen keino tehostaa imetystä. Vastaavia kausia voi myös tehdä näin äitilähtöisesti. Maito ei rinnoista imemällä lopu, mutta tilanne on toinen, jos maitoa ei rinnoista riittävän usein poistukaan. 
maitotehdas.jpg