Lasten kasvatukseen ja muuhunkin elämään liittyy paljon erilaisia suosituksia. Niiden tarkoitushan lienee pitää ihmiset terveinä ja hyvinvoivina, harvoin niitä kiusan tekemisen takia annetaan. Ajatellaanpa nyt esim. suositusta hedelmien ja vihannesten syömisestä. "Puoli kiloa päivässä". Jotta jokainen saisi riittävästi kuituja ja vitamiineja. Tai suositusta syödä kalaa kaksi kertaa viikossa, mutta ei mitä tahansa kalaa. Suositushan on, että Itämeren kaloja ei hirveästi syötäisi niiden sisältämien raskasmetallien vuoksi. Tai suositusta käyttää heijastinta pimeällä ja kypärää silloin, kun on pyörällä liikkeellä. Ihan järkeviä suosituksia, eikö vain?

Mitä lapsiin tulee, niin suosituksia riittää. Lastenruokateollisuuden lobbaama suositus viiden kiinteän aterian päivärytmistä viimeistään heti puolen vuoden jälkeen elää ja voi hyvin. Siitä tuleekin hyvä tilavuusmitta, jolla lasten syömää määrää arvioidaan: purkillinen. Tarkemmin voidaan määritellä, syökö vauva pikkupurkillisen mössöä vai peräti ison purkillisen. Sitten hyvin usein kuultu suositus on, että vauvoja pitää pitää paljon lattialla (ei siis sylissä) tai muuten ne eivät opi liikkumaan. Vaarana on myös, että vauva oppii "liian hyvälle", jos koko ajan sylissä kannetaan. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että tästä viimeeksimainitusta suosituksesta on ristiriitaisia mielipiteitä (mm. itse en kannata kyseistä suositusta).

On myös suositus siitä, että vauvaa täysimetetään 6kk ja senkin jälkeen kiinteiden ohella vuoden ikään saakka. Tämä siis Lastenlääkäriyhdistyksen kanta WHO:n vastaavaan suositukseen. Suomessahan kahden vuoden tai pidempi imetys on turhaa, kun emme ole kehitysmaa. Ja "laimeneehan se äidinmaitokin niin paljon, ettei siitä ole vauvalle ravitsemuksellista hyötyä"...

Kuinka ollakaan, tämä vauvan ensisijaiseen ravintoon liittyvä suositus näyttäisi olevan sellainen, josta usein ajatellaan, ettei se todellakaan koske meitä. Eihän se nyt haittaa, että vauvalle aloitetaan kiinteät ruuat 2,5kk iässä tai jo aiemmin. "Itsekin sain tuoremehua jo kuusiviikkoisena, ja ihan terve ja fiksu minustakin tuli, niin miksi ei vauvastani sitten". Kuulostaako tutulta? Ja sitten vain hymistellään, että niin, eiväthän kaikki voi imettää ja toisilla se maito vain loppuu tuosta noin vain. Kyseessä on kuitenkin vauvan terveys ja hyvinvointi, ei mikä tahansa "suosittelen sinulle pääväriksi taivaansinistä, ja sitten asusteissa voit käyttää liilaa ja vaaleansinistä" -suositus.

Syyllistämisen pelossa imetykseen liittyvistä asioista vaietaan kuorossa. Ettei vain loukattaisi ketään. Kun eihän se imettäminen ole äitiyden mitta (niin kuin ei olekaan - mutta nyt ei ole kyse äitiyden mitasta vaan vauvan parhaasta).

Unohdetaan ruokinta ja otetaan käsittelyyn muut turvallisuusasiat. Suosituksia - tai itseasiassa lakeja ja asetuksia - nekin. Mitä jos vanhemmat pitäisivät vauvaa autossa sylissään eivätkä turvakaukalossa ja perustelisivat käytäntöään sillä, että niin heitäkin silloin aikoinaan kuljetettiin. Ja ihan hyvin meni, hengissä ollaan vieläkin. Kuinka moni jättäisi kommentoimatta asiaa syyllistämisen pelossa? Entä, jos perheellä ei yksinkertaisesti ole varaa turvakaukaloon tai se ei mahdu autoon tai turvavyöt ovat niin lyhyet, ettei sitä saa autoon millään kiinni? Tai vauva ei sellaisessa viihdy, vaan huutaa kaikki automatkat? Kuinka moni sanoisi, että sellaista se on, mutta turvakaukalo on oltava. Ei mitään hymistelyjä, vaan kovat piipussa heti kättelyssä. Onhan nyt, hyvänen aika sentään, kyse vauvan turvallisuudesta!

Talvella syntyville vauvoille suositellaan sisälläoloa ensimmäiset 2 viikkoa ja sen jälkeen säästä riippuen ulkoilua ensin 15min ja sitten aina 10-15min pidempiä jaksoja. Perästä kuuluu, jos viet vauvan ulos liian aikaisin tai pidät häntä siellä liian pitkään. Tai jos kanssaihmisistä tuntuu, että et ole osannut pukea vauvaa "oikein". Silloin saa kommentoida. Suositushan on, että kerrospukeutumisessa on järkeä ja että vauvan raajat suojataan hyvin kylmältä, sillä tiedetään, että vauvan ääreisverenkierto ei ole kovin tehokas.

Mutta imetykseenhän nämä eivät päde. Tiedetään, että noin puolen vuoden täysimetys tilastollisesti vähentää riskiä sairastaa. Myös äidillä. Kyse on siis terveydestä. Ja silti, jos jokin imetyksessä mättää, asia syrjäytetään sanomalla "Anna korviketta, kasvavat ne vauvat silläkin." Yhtäkkiä se vauvan paras ei olekaan ollenkaan tärkeää. Ei edes niin tärkeää, että sille yritettäisiin tehdä jotain.

Ehkä syy on siinä, että imetyksen vaikutusta mm. terveyteen ei välttämättä näe välittömästi. Tosin kuin turvakaukalon puuttumista. Ja onhan se totta, että ihan jokainen äiti ei kykene täysimettämään, vaikka päällään seisoisi. Eivätkä kaikki edes halua. Onhan se tietysti valintakysymyskin.

Mutta mikä oikeus kenelläkään on dissata imetyksen hyötyjä ja imetyssuosituksia vain siksi, että on itse aikoinaan ruokittu eri tavoin tai ei pidä imettämisestä tai haluaa aloittaa kiinteät pitkien yöunien toivossa? Kuten tiedämme, ei virallisia suosituksia anneta kovin kevyin perustein, oli kyse mistä tahansa. Kukaan ei ole täydellinen. Kukaan ei myöskään pysty noudattamaan kaikkia suosituksia, vaikka kuinka haluaisi (eivätkä kaikki edes halua). En minäkään morkkaa niitä, joille "puoli kiloa päivässä" tai "kaksi lämmintä ateriaa" on sydämen asia.

Uskokaa siis, että puolen vuoden täysimetyssuositusta ei ole annettu kevyin perustein. Siinä on järkeä ja se on tärkeä. Sen noudattamiseksi on ihan sallittua mennä vaikka läpi harmaan kiven. Ja ei, korvike ei ole yhtä hyvää kuin äidinmaito. Sanoi naapurin täti, terveydenhoitaja, lääkäri tai oma äiti mitä tahansa.