Uudet, tammikuun puolivälissä julkaistut ravitsemussuositukset puhuttavat edelleen. Nyt on kuulunut hälyttäviä uutisia eri kuntien neuvoloista. Lapsineuvoloiden terveydenhoitajat ovat yhteispalavereissa sopineet, että kaikki ohjaavat asiakkaitaan aloittamaan muun ruuan antamisen automaattisesti heti neljän kuukauden iässä. Ettei ollenkaan kannustettaisi puolen vuoden täysimetykseen - suosituksesta huolimatta - eikä ollenkaan ohjattaisi katsomaan vauvan yksilöllisiä valmiuksia muun ruuan syömiselle - suosituksista huolimatta - vaan erityisesti allergiariskin pienenemisen toivossa sanotaan, että muun ruuan maistelu pitää kaikkien vauvojen kohdalla aloittaa jo neljän kuukauden iässä - suositusten vastaisesti. Ja pelkonahan on se, että vauvat eivät ikinä opi muuta ruokaa syömään, jos heti nelikuisena eivät saa lusikkaruokaa.

Mihin tämä maailma onkaan menossa??

Kuka muu ammattilainen voisi toimia noin, täysin suositusten vastaisesti ja omavaltaisella päätöksellä, kun nyt vain siltä tuntuu? Bussikuskiko voi valita omat reittinsä, koska ne vain ovat kivemmat? Kaupassa myyjä voi valita tuotteen hinnat (asiakkaan pärstäkertoimen mukaan), koska niin vain nyt tekee mieli tehdä? Opettaja voi päättää aloittaa viivottimella sormille lyönnin, kun niin on aikaisemminkin tehty, ja ihan hyviä ihmisiä silloinkin lapsista kasvoi? Poliisi on sitä mieltä, että ei kaikkien tarvitse noudattaa liikennesääntöjä, kun nehän ovat vain suosituksia, ja kyllä jokainen kuski tietää maalaisjärjellä paremmin, kuinka nopeasti sitä voi itse ajaa ja kuinka hyvin pystyy autoaan hallitsemaan? Ihan oikeastiko?
Ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat yhdessä päättää, että mepä ei valtakunnallisia suosituksia nyt noudatetakaan, kun ei nyt kukaan pysty täysimettämään puolta vuotta, ei ennen EU:takaan pystynyt ja se vain syyllistää äitejä. Ja helpommallahan sitä pääsee, kun jättää vauvojen yksilölliset kehitysvaiheet huomioitta. Kyllähän vauvat nyt kävelemäänkin oppivat kaikki samaan aikaan, ja niin pitääkin. Ihan oikeastiko?

Ammattilaisten tehtävänä ammattia harjoittaessaan on noudattaa suosituksia ja kertoa niistä asianmukaisesti asiakkailleen, oli kyse sitten ehkäisystä, imetyksestä, haavanhoidosta tai hampaiden harjaamisesta. Kaikki muut tuosta esimerkkirimpsusta toimivat kyllä, paitsi imetyksestä kertominen suositusten mukaisesti. Miksi? Ovatko omat imetyspettymykset käsittelemättä? Eikö imetys vauvan ruokintatapana kiinnosta? Vai eikö siitä ole ottanut riittävästi selvää? Miten ammattietiikka antaa myöten puhua imetyksestä asiakkaille puutaheinää ja ohjata vauvan ravitsemuksessa vastoin suosituksia? Ihan vain mielenkiinnosta kysyn...