Kun vauva syntyy, entisestä elämästä on vaikea päästää irti. Silloin sitä vielä mentiin töihin tai kouluun tiettyyn kellonaikaan, syötiin lounasta tiettyyn kellonaikaan, tultiin kotiin tiettyyn kellonaikaan ja mentiin nukkumaan tiettyyn kellonaikaan. Myös ne suosikkiohjelmat televisiosta katsottiin tiettyyn kellonaikaan. Ai miten niin urautunutta elämää?

Sitten perheeseen tulee vauva, joka ei tiedä mitään kellonajoista tai vanhempiensa entisestä elämästä. Vauva, joka elää tässä ja nyt, ei "kohta" tai "ihan pian". Vauva tietää, mitä tarvitsee ja milloin tarvitsee. Kun on nälkä, vauva hamuaa ruokaa. Kun on väsy, vauva nukahtaa. Kun halutaan seurustella, seurustellaan. Vaikka sitten keskellä yötä, jos niikseen tulee :)

Muutos on suuri perheen aikuisille. Isällekin, vaikka tämä ensimmäisen kolmen viikon jälkeen jatkaisikin "vanhaa elämäänsä" työrutiineineen ja -aikoineen. Äidin sopeutumista uuteen tilanteeseen vaikeuttavat kaikkien hyvää tarkoittavat kysymykset ja neuvot: "Kuinka usein se vauva oikein syö?", "Kuinka pitkään se vauva oikein syö?", "Minkälaisia pätkiä se vauva jo nukkuu?". Siinä äiti sitten katsoo kelloa ja miettii, oliko edellisestä imetyksestä tunti vai kaksi, ja jos oli vasta tunti, niin jokohan sitä saa imettää. Kun ohjekirjassahan sanotaan, että pitäisi pyrkiä vähintään kolmen tunnin imetysväleihin, että vauvan masu saa levätä. Ja olisi myös hyvä, että vauva oppisi pian nukkumaan ainakin sellaisia neljän tunnin pätkiä (mielellään tietysti pidempiäkin), että koko perhe pääsisi terveeseen ja normaaliin rytmiin kiinni.

Mitä tapahtuu, jos äiti heittää kellon nurkkaan ja päättää luottaa vaistoihin - omiinsa ja vauvan? Noottia tulee terveydenhoitajalta neuvolassa ainakin. Kun pitäähän sitä nyt, hyvänen aika sentään, tietää, koska se vauva oikein syö ja nukkuu! Mutta mitä sillä tiedolla loppukädessä tekee? Vauvat syövät silloin, kun heillä on nälkä ja nukkuvat silloin, kun heitä väsyttää. Piste. Ajatellaan elämää ennen vauvaa. Jos jokaisen suupalan ja vesihörpyn kirjoittaisi ylös, ihan varmasti suu kävisi useammin kuin kolmen tunnin välein. Eikä aikuisen ole tarkoitus kasvattaa painoaan vähintään kaksinkertaiseksi puolessa vuodessa. Se, että vauva käy tiheästi rinnalla, on normaalia. Ei siihen kelloa tarvita. Jos jotain haluaa vanhasta tottumuksesta laskea, niin sitten vaikka niitä kertoja. Mitä enemmän kertoja, sitä enemmän ruokaa vauvaan menee. Ja mitä pienempi vauva, sitä tiheämmin hän ravintoa ja läheisyyttä tarvitsee.

Eläköön elämänvirtaan heittäytyminen! Kello on työssäkäyviä varten, ei pienen vauvan äitiä varten :)