Imettävän äidin paras kello on vauva. Ei enempää eikä vähempää. Kun vauvalla on nälkä, hän haluaa rinnalle. Kun vauvaa väsyttää, hän nukkuu. Kun vauva on virkeä, hän tillittelee silmät auki ja ihmettelee maailmaa. Länsimainen aikakäsitys minuutteineen ja tunteineen, ruoka-aikoineen ja lepohetkineen on huono ohjenuora silloin, kun uusin perheenjäsen ei kelloa tunne, eivätkä perheen kellonaikoihin sidotut rutiinit ole vielä tälle tuttuja. Pikkuvauvaperheissä kello on hyvä renki, mutta huono isäntä. Katso vauvaa, älä kelloa.

Sairaalassa kehotetaan imettämään vauvaa kolmen tunnin välein. Tällä tarkoitetaan, että imetystauko ei saisi olla kolmea tuntia pidempi, jotta vauvan verensokerit pysyisivät tasaisena ja äidin maidoneritys saisi hyvän startin. Vauvaa saa ja pitääkin imettää tiheämmin, vauvan tahtiin. Vauvahan ei tunne kelloa. Mitä tiheämmin rinnat saavat stimulaatiota ja tyhjenevät, sitä nopeammin ja enemmän ne alkavat maitoa tehdä. Tämä on rintojen perusperiaate, eikä liity kelloon millään tavalla, vaan vauvaan. Pieni vauva on ohjelmoitu käymään rinnalla tiheästi.

Vauva itse tietää, kun on imenyt riittävästi. Kello on tässäkin turha. Ei ole mitään sääntöä siitä, että vartin imemisen jälkeen vauva on saanut riittävästi maitoa, tai että vauva saa imeä toista rintaa kymmenen minuuttia ja toista sen jälkeen saman verran. Ja jos vauva imee pidempään, hän ei saisi riittävästi maitoa. Vain tehokkaasti imevä vauva saa maitoa masuunsa. Kun tehokas imu hiipuu, vauvan voi vaihtaa toiselle rinnalle imemään huolimatta siitä, miten pitkään vauva siihen mennessä on rintaa imenyt. Eikä näitä vaihtojakaan kannata laskea. Niitä voi tehdä niin monta kertaa peräkkäin, kuin vauva vain huolii. Ja kun vauva ei enää rintaa huoli, häntä voi rauhoitella kantamalla, kunnes vauva jälleen haluaa rinnalle. Tärkeää on huolehtia maidon riittämisen turvamerkeistä: vauva kasvaa, pissaa ja kakkaa.

Vauvan kuuluu olla rinnalla ja äidin iholla pitkiä aikoja. Se on vauvan paikka hänen elämänsä ensimmäiset viikot. Tilanne on täysin normaali. Mitä enemmän äiti tässä kohti katsoo kelloa, sitä stressaantuneemmaksi hän tulee. Vauva ei edelleenkään tunne kelloa. Rinnalla oleminen on vauvalle paljon muutakin kuin ruokaa. Äidin syli on vastasyntyneen koti. Äidin ei kuitenkaan tarvitse olla paikoillaan, kun vauva on sylissä. Jo kohtuaikana vauva on tottunut siihen, että äiti liikkuu. Liike on vauvalle tuttua ja turvallista, se rauhoittaa tarvittaessa ja virkistää tarvittaessa. Äidin ei tarvitse sammaloitua sohvalle, jos ei halua.

Pieni vauva seilaa usein unen ja valveen rajamailla. Ei ole mitään sääntöä siitä, kuinka pitkään vauvan pitää nukkua kerrallaan. Vauva nukkuu, kun häntä nukuttaa. Usein makeimman unen aika on silloin, kun vauva kuulee ympäriltään tuttuja elämän ääniä. Käytännössä silloin, kun muu perhe on hereillä. Äidin olisi hyvä noudattaa vauvan kelloa, jos se vain suinkin on mahdollista: levätä, kun vauvakin nukkuu. Vauva ei tiedä, että länsimaisen aikakäsityksen mukaan hereillä aktiivisina ollaan aamupäivällä ja lounaan jälkeen nukutaan päiväunet. Tai että yöunille käydään nätisti iltauutisten jälkeen. Vauvathan usein piristyvät silloin, kun muu perhe on käymässä levolle. Näin vauva saa helpommin äidin jakamattoman huomion päivän puuhastelun jälkeen.

Nykyään äidiksi tullaan siinä vaiheessa, kun oma elämä on rutinoitunutta. Nainen herää tiettyyn aikaan, hoitaa tietyt aamutoimet tietyssä järjestyksessä, syö tiettyyn aikaan, käy töissä tiettyyn aikaan, on ystäviensä kanssa tiettyyn aikaan, harrastaa tiettyyn aikaan, menee nukkumaan tiettyyn aikaan. Tästä syystä onkin todella vaikea päästää irti omista rutiineista, kun huollettavana on ihminen, jolla ei ole mitään rutiineja, ja joka ei sellaisia noudata saati kunnioita. Omien rutiineiden sotkeutuminen ärsyttää ja turhauttaa.

Vauvalle ihan kaikki on uutta, paitsi äidin ääni ja sydämen syke sekä liike äidin sylissä. Vauva ei ole lukenut niitä vauvanhoito-oppaita, joissa kerrotaan, koska vauvalla pitäisi olla nälkä ja koska väsy. Vauva elää ensimmäiset viikot omassa rytmissään, sallitaan se hänelle. Aikuisen elämänkokemuksella ja elämäntaidoilla on helpompi mennä ensimmäiset viikot pienen vauvan rytmissä, kuin alkaa taistella sitä vastaan. Pidetään vauvaa lähellä silloin, kun hän sitä tarvitsee. (Kantoliina on erinomainen apuväline!) Imetetään vauvaa silloin, kun vauvalla rinnalle haluaa. Autetaan vauva uneen silloin, kun häntä väsyttää.

Vauva on päivä päivältä vanhempi, muutama viikko tai kuukausi on aikuisen elämässä lyhyt aika, mutta vauvan koko siihenastinen elämä.


imettavan_aidin_kello.jpg

(Tämä teksti ja siihen liittyvä kuva on ensimmäisenä julkaistu Imetys -Kolmen kauppa -facebook-sivulla.)