1. Miten lisätä maidon määrää?

Rinnat tekevät maitoa sen mukaan, miten paljon niistä maitoa poistuu. Kun halutaan kasvattaa maidon määrää, pitää sitä poistaa rinnoista enemmän. Käytännössä tämä tapahtuu tehostamalla maidon poistumista rinnoista imettämällä tiheämmin ja molemmat rinnat useampaan kertaan, sekä mahdollisesti lisäämällä tyhjennyskertoja pumppaamalla. 

Rinnat reagoivat kysynnän muutoksiin muutaman päivän viiveellä, joten myös tehostamista on tehtävä johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti jonkin aikaa. Yleensä noin viikossa alkaa tuloksia näkyä.

Jos maitomäärä ei imetyksen tehostamisesta huolimatta tunnu lisääntyvän, on hyvä selvittää muutama juttu: Imeekö vauva hyvällä ja tehokkaalla otteella; saako herumisen käyntiin pumppaamalla (jos on yrittänyt pumpata); eihän kohtuun ole jäänyt synnytyksestä mitään ylimääräistä (etenkin jos kyse on alle 4 viikon ikäisestä imeväisestä); onko aloitettu hormonaalinen ehkäisy (joka voi vähentää muodostuvan maidon määrää); tai voisitko olla uudelleen raskaana (estrogeeni on tehokas maitomäärän vähentäjä, joten raskauden aikana maidon tulo lähes aina vähenee ja monella jopa loppuu kokonaan raskauden puoliväliin mennessä).

2. Miten vähentää maidon määrää?

Toisinaan - tai aika useinkin - maitoa tulee yli vauvan tarpeen, ja tämä aiheuttaa erinäisiä hankaluuksia. Rinnat pingottuvat kipeästi ja vauvalla on vaikeuksia olla rinnalla. Voimakas ylituotanto voi kasvattaa myös rintatulehdusriskiä, ja siksikin lähes täsmätuotantoon pyrkiminen on ihan hyvä juttu.

Kun maitomäärää on tarkoitus tasata, vähennetään rintojen tyhjentämistä. Imetyksen aikana tämä onnistuu helpoiten niin, että pidennetään toisen rinnan tyhjennystaukoa, ja imetetään pidempään toisesta. Hyvä alku on imettää samasta rinnasta kaikki kolmen tunnin aikaiset imetyskerrat. Kun rinta vuorollaan pysyy täydempänä pidempään, se hoksaa, että maitoa ei tarvitse tehdä yhtään enempää, kun aikaisemmatkin ovat vielä rinnassa. Joskus rinnanvaihtoväliä pitää pidentää jopa yli kuuteen tuntiin ennen kuin tilanne helpottaa. Leporinnan oloa on hyvä seurata, ja jos se kovin kipeästi täyttyy, siitä voi kevyesti puristella pahimmat pingotukset pois. Jos sen taas pumppaa "tyhjäksi", maidontulo siinä vain kiihtyy. 

Jos vauvaa ei imetä ja tarkoitus on esimerkiksi lopettaa imetyksen lisänä ollut pumppaaminen, voi olla rinnoille parempi vähentää ensin pumppaussaalista 10-20 millilitralla per kerta, ja sitten hiljalleen luopua pumppauskerroista yksi kerrallaan.

3. Miten parannetaan imuotetta?

Hyvä imuote on sellainen, että vauva saa imettyä tehokkaasti, eikä äitiin satu. Jos kipua tuntuu koko imetyksen ajan tai nännin muoto tai väri muuttuvat imetyksen aikana, on imuote väärä, vaikka se näyttäisi ulospäin kuinka hyvältä tahansa. 

Imuotteen parantaminen lähtee imetysasennon viilaamisesta. Tärkeitä juttuja on kolme: Vauva vedetään koko etupinnaltaan kiinni äitiin, vauvan pää on kunnolla takakenossa, ja vauvan nenä ja napa osoittavat samaan suuntaan. 

Nänniä tähdätään vauvan nenään. Eli yläviistoon suhteessa vauvan suuhun. Tämän lisäksi voidaan rintaa muotoilla hieman ja näin auttaa vauvaa hyvän ja epäsymmetrisen otteen saamisessa. Muokkaaminen tapahtuu rinnan ihoa nännin yläpuolelta kiristämällä, jolloin nänni kääntyy vieläkin voimakkaammin yläviistoon, kohti vauvan nenää ja suulakea. Kun vauvan pää on reilusti takakenossa, hänen on mahdollista avata suunsa isoksi. Kokeile vaikka itse: pidä pääsi suorassa tai anna sen laskeutua kohti rintakehää ja yritä sitten avata suusi isoksi. Kokeile samaa, kun olet kääntänyt leukaasi ylöspäin. Kumpi on helpompi asento saada suu avattua kunnolla? Aivan. Sama juttu vauvalla. 

Vauvan alahuulelle osuu ensin rintaa nännin alapuolelta. Sen jälkeen nänni kiepsahtaa tai kiepsautetaan vauvan suuhun, jolloin se pääsee oikeaan paikkaansa ylös suulakeen. Koska vauva imee rintaa painamalla sitä kielellään ylöspäin suulakea vasten, täytyy nännin olla poissa tieltä, tai se puristuu ikävästi ja sitten imetys sattuu. 

Vauvaa voi auttaa pään asennon kanssa siirtämällä häntä 10-15 cm jalkojensa suuntaan. Perinteisessä kehtoasennossa imettäessä vauvan pää jää tosi helposti kyynärtaipeeseen ja etukenoon. Siksi tämä ikoninen asento ei aina ole paras mahdollinen pienen, imetystä opettelevan vauvan kanssa. Parempia asentoja ovat erityisesti ristikehtoasento sekä takanoja-asennon eri variaatiot.

4. Miten rauhoitella rinnalla hulinoivaa vauvaa?

Kaikilla vauvoilla on hetkiä, kun rinnalla oleminen harmittaa. Syynä voi olla maidontulon vuolaus, vähän huono asento, huono hetki, väsymys, suun kireät jänteet, tai ihan vain kuun asento taivaalla. Jos hulinointi on jo alkanut ja vauva itkee, imetys ei onnistu. Itkevä vauva ei voi tarttua rintaan. Silloin on parempi rauhoitella vauvaa muuten ja sitten vasta tarjota rintaa. Jos hulinointi on vasta alkamassa, vauvaa voi auttaa keskittymään rinnan imemiseen liikkumalla, hyräilemällä tai hyssyttelemällä. Liikkuminen voi tarkoittaa ihan vain vauvan pepulle taputtelua, että vauva vähän hytkyy. Kaikki nuo myös rauhoittavat äitiä, joka varmasti hulinavaiheen alkaessa epäilee ensimmäisenä, tuleeko sitä maitoa nyt ollenkaan, kun vauva on tyytymätön.

Toisinaan hulinan taltuttamiseen auttaa, kun vauvan nukuttaa vähän ennen kenties tavanomaisen hulina-ajan alkamista pienille päikkäreille, ja tarjoaa rintaa uniselle vauvalle tai heti vauvan herättyä. Jos vauvaa hermostuttaa maidon vuolaus, sitä kannattaa hillitä erilaisilla keinoilla, kuten pystymmillä imetysasennoilla tai rinnan painamisella (leporinnan nännin, imetysrinnan yläosan). Jos vauvalla on imemisen haasteita suun jänteiden kireyksien tai muiden lihasjumien vuoksi, niiden hoitaminen auttaa myös imetystä.

5. Miten herkistää herumista?

Heruminen on lihastyötä, jonka saa aikaan oksitosiinihormoni. Jotta oksitosiinia erittyisi riittävästi, huoli herumisesta ei auta. Rento mieli ja keho nopeuttavat oksitosiinin eritystä, ja silloin myös heruminenkin herkistyy. Pienen vauvan kanssa runsas ja kiireetön ihokontakti tehostaa oksitosiinin eritystä. Myös rauhallinen hieronta ja ihon sively nostavat oksitosiinin tasoja äidin veressä. Yllä luetellut rauhoittelukeinot voivat nekin rentouttaa nimenomaan äidin mieltä niin, että huoliajatukset eivät blokkaa oksitosiinin eritystä. Toisinaan etenkin yöllä tiukentuneeseen herumiseen on auttanut valojen sytyttäminen hetkeksi. Tähän ei ole mitään tieteellistä näyttöä, mutta kokemus kertoo, että se toimii. 

Riittävästi nestettä ja hiilareita auttavat myös usein. Joillain pieni liikuntatuokio saa myös herumisen herkemmin käyntiin. Eikä pidä unohtaa muita hyviä keinoja, kuten rintojen sivelyä ja lämmittämistä esim. lämpimällä viljapussilla tai vaikka hiustenkuivaajalla, tai rintojen kevyttä ravistelua ja nännien nipistelyä. 

Jos herumista tiukentaa kierron palautuminen, voi syödä lisämagnesiumia ja lisäkalsiumia. Ja jos tiukentuneen herumisen taustalla on hormonaalisen ehkäisyn aloittaminen, voi halutessaan harkita jotain muuta ehkäisymuotoa etenkin täysimetysaikana.