Jos tutkittaisiin eri vauva- ja lapsiaiheisia keskustelupalstoja, varmasti havaittaisiin, että nukkuminen puhuttaa eniten. Miten saada vauva nukkumaan pidempään, nukahtamaan helpommin, nukkumaan yhtäjaksoisemmin, ja muutenkin sopeutumaan perheen vuorokausirytmiin nopeammin? Uni on mielenkiintoinen asia.

Mitä pienempi vauva, sitä enemmän rytmit ovat "hukassa". Lainausmerkeissä siksi, että vauvan rytmit ovat kyllä kunnossa ja kohdallaan, mutta muun perheen rytmeihin ne eivät aina heti istukaan. Ja tästä tehdään usein ongelma. Kun vauva syntyy, hän elää kohtuaikaa vielä useamman viikon vatsanahan ulkopuolella. Biologinen vuorokausirytmi on vauvoilla voimakas: he nukkuvat silloin, kun nukuttaa ja havahtuvat syömään silloin, kun tulee nälkä, ja availevat silmiään virkeänä silloin, kun sille on sopiva hetki. Alussa nämä eri hetket eivät ole samat kuin muulla perheellä. Vauva todennäköisesti nukkuu makeinten, kun muu perhe on hereillä ja arkipuuhissaan. Kun talo hiljenee, on vauvan vuoro olla hereillä. Pikku hiljaa tätä rytmiä saadaan siirrettyä niin, että vauva alkaa sopeutua muun perheen rytmiin. Pikku hiljaa tarkoittaa toisilla vauvoilla muutamaa viikkoa, toisilla muutamaa kuukautta. Uni on myös temperamenttikysymys. Mitä nuorempi ihminen, sitä vähemmän voidaan temperamenttiin vaikuttaa. Aikuisten on helpompi "muuttaa" temperamenttiaan. Lainausmerkeissä sana on tässä siksi, että ei temperamenttia muuteta, vaan aikuinen oppii hillitsemään joitain osia temperamentistaan ja korostamaan toisia. Pienellä vauvalla ja lapsella tätä taitoa ei vielä ole, vaan se tulee ajan kanssa ja sopivasti tuettuna.

Biologiselta kannalta olisikin hienoa, jos äiti osaisi ja uskaltaisi päästää irti omasta rytmistään ja heittäytyä vauvan rytmeihin etenkin alkuviikkoina, vaikka se tarkoittaisi useita päikkäreitä päiväsaikaan, ja vähän pidempää valvomisjaksoa öisin. Esikoisen äidille tuo on ihan mahdollista, mutta jos perheessä on jo muita lapsia, tilanne on heti kinkkisempi. 

Vauvoilla unen tarve vaihtelee. Toiset tarvitsevat unta runsaasti (jopa 20 h vuorokaudessa), toiset pärjäävät vähemmällä jo heti alussa (12 h). Vauvaa ei voi pakottaa nukkumaan enemmän kuin mitä hän unta luonnostaan tarvitsee. Eikä häntä voi myöskään pakottaa pysymään hereillä. Miten sitten rytmiä voidaan kääntää? Askel kerrallaan, vaikka vartilla per päivä :) Edetään pienin askelin, niinhän vauva itsekin tekee, kun opettelee vaikka kävelemään. Asia on vauvalle uusi ja kaikki uusi vaatii harjoittelu- ja totutteluaikaa.

Hyvin harvoin jos koskaan ruualla saadaan vauva nukkumaan paremmin. Urbaanilegenda on, että perunalla tai vellillä vauva kuin vauva nukkuu heti katkeamattomia yöunia. Asia voi osua omaan nilkkaan, kun uusi ruoka-aine aiheuttaakin valtavasti masuvaivoja, ja valvottaa vauvaa ja samalla koko muuta perhettä entistä enemmän. Voi myös miettiä, kuinka pitkän pätkän kykenee itse olemaan syömättä ja juomatta, ennen kuin alkaa vauvalta vaatia 10-12 tunnin täyspaastoa.

Jos haluaa vauvan nukkuvan pidempiä päiväunia tai pidempiä yöunia, sitä voi usein edistää pitämällä vauvaa lähellä. Yksin jätettäessä vauvan eloonjäämisvietti voi hälyttää, ja vauva herää peläten, että hänet on jätetty villieläinten armoille. Päivisin kantoliinassa tai kantorepussa unet usein maistuvat paremmin, ja vauvan saa helpommin uudelleen uneen, kun samalla liikkuu. Jos vauva unta vielä tarvitsee :) Öisin toisen ihmisen läheisyys (tuoksu, hengitys, kosketus) on vauvalle tae siitä, että häntä ei ole hylätty. Ja jotta kaikki saisivat nukuttua niin hyvin kuin on olosuhteisiin nähden mahdollista, erilaisia kompromisseja pitää joskus tehdä, tai ottaa joitain apuvälineitä käyttöön. Tyynyillä voi tukea itseään niin, että kroppa ei ihan puudu kylkimakuulla, kun vauva on rinnassa kiinni (koko yön). Puoli-istuvassakin asennossa vauva masun päällä voi hyvin nukkua makoisasti, kun tukee kädet tyynyillä niin, että vauva ei pääse putoamaan tai kierähtämään masun päältä pois. Apuna voi käyttää myös lakanaa, jonka virittää itsensä ja vauvan päälle niin, että reunat on tungettu äidin kehon alle. Jos vauva ei vaadi välitöntä ihokontaktia, pinnasängystä tehty sivuvaunu antaa vähän enemmän tilaa sekä äidille että vauvalle, ja vauva/äiti on vain kosketuksen päässä. Jos vauvan uniääntely haittaa äidin unta, korvatulpat on hyvä juttu. Vaikka vain toiseen korvaan, jos pelkää, että ei ollenkaan kuule vauvan nälkä-ääntelyä. 

Ei ole olemassa mitään ikärajaa, jonka jälkeen vauvan pitäisi osata nukahtaa yksin, olla heräämättä yöllä tai tyyntyä yksin herättyään. Toiset kypsyvät näihin taitoihin hitaammin, toiset nopeammin. Samalla tavalla kuin muidenkin taitojen kanssa. Jos joku vauva oppii kävelemään yhdeksänkuisena ja toinen vasta lähempänä puoltatoista vuotta, ei kummassakaan ole mitään vikaa. He vain oppivat asioita eri tahdissa, heille luontaisessa tahdissa. 

Kun imetetty vauva tankkaa iltaisin rinnalla, hän saa samalla rasvaisempaa maitoa, joka pitää kylläisempänä hieman pidempään. Koska äidinmaidossa on myös hormoneja, saa vauva iltamaidosta myös melatoniinia, joka sekin auttaa vauvaa nukkumaan. Yli vuoden ikäisen yhtäjaksoinen unipätkä on keskimäärin 5 tuntia. Usein vauva nukkuu tämän heti nukkumaan mennessään, joten jos vanhemmat haluavat myös lepoa, kannattaa edes muutaman kerran viikossa mennä vauvan kanssa yhdessä nukkumaan. Vauvan unisyklin pituus (45 min) on noin puolet aikuisen syklistä (90 min). Vauva voi havahtua joka syklin jälkeen ja tarvita apua päästäkseen kiinni uuteen sykliin, tai hyvinkin nukkua pari kolme sykliä peräkkäin. Tämä on se syy, miksi uni tai sen katkonaisuus on vanhemmille raskasta. Syklien pituuteen ei voi vaikuttaa ulkopuolelta juurikaan. Mutta jos vauva nukkuu aikuisen lähellä, aikuisen on helpompi liikaa havahtumatta huolehtia vauvan tarpeista. Näin vauvakin oppii pikku hiljaa siirtymään unisyklistä toiseen ilman aikuisen välitöntä apua.

Mitäs sitten, jos vauva on "hyvä nukkuja" alussa, mutta siinä 3-5 kuukauden iässä muuttuukin "huonoksi nukkujaksi"? Ovatko vanhemmat tehneet jotain väärin? Tuskin, sillä kyse on vauvan aivojen kehittymisestä. Myös uni alkaa muuttua aikuisen unen kaltaiseksi hiljalleen. Tähän kohtaan usein kehotetaan antamaan sitä perunaa tai velliä. Kumpikaan ei vaikuta aivojen kehittymisvauhtiin, vaikka niin luullaankin. Lapsen elämä ensimmäisten vuosien aikana etenee vaiheesta toiseen. Juuri, kun vanhemmat tottuvat yhteen vaiheeseen, vauva siirtyykin toiseen.