Minua on jo pitkään askarruttanut eräs asia:

Mitä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan, että "maito loppui"? Ja mikä ero sillä on siihen, "ettei maito riittänyt"?

Jälkimmäinen on huomattavasti helpompi ymmärtää. On ihan oikeasti tilanteita, jolloin äidin oma maito ei yksinkertaisesti kaikista tempuista huolimatta vauvalle riitä, eli saa vauvaa kasvamaan riittävästi. Koska imetystuen ensimmäinen ja tärkein kohta on "ruoki vauva", on päivänselvää, että silloin vauvalle tulee antaa äidinmaidon lisäksi jotain muuta, usein lisämaitona korviketta. On myös tapauksia, joissa vauva ei saa tarpeeksi maitoa, vaikka äidiltä maitoa tulisikin riittävästi. Monesti näissä tilanteissa vauvan imuote ei ole tarpeeksi hyvä: logistiikka tökkii, kun maito ei siirry vauvan masuun.

Mutta mitä tarkoittaa maidon loppuminen? Miksi se loppuu yleensä silloin, kun vauva on kolmikuinen? Mitä silloin tapahtuu?

En usko - eivätkä tutkimukset tue väitettä - että kun vauva on kolmikuinen, hän on käyttänyt loppuun äidin maitovarastot. En myöskään usko, että mikäli imetys on alkanut hyvin ja jatkunut hyvänä kuukauden päivät, maito ihan yhtäkkiä loppuisi tuosta noin vain. Vauvan käytös saattaa toki muuttua, mutta tarkoittaako se ihan oikeasti maidon loppumista?

Ei voi olla niin, että asia, joka on toiminut ihmisen alkuajoista asti (lähes) moitteetta, alkaakin reistailla näin  1900- ja 2000-luvuilla, eihän?