Havahdun aamuyöllä vauvan ähinään ja nokkimiseen. Kainalosta ei tule maitoa, joten ei muuta kuin rinta paremmin tarjolle ja takaisin untenmaille. Kun vauva seuraavan kerran haluaa maitoa, on jo virallisestikin aamu: kello on 7.30. Yritän venyttää unenrippeitä, mutta saatuaan masunsa täyteen vauva on virkeä kuin pieni peipponen. Ei auta muu, kuin nousta minunkin ylös aamupuuhiin. Vanhemmat lapset seuraavat pian perässä.

Aamupuuron keittämisen aikana vauva haluaa lisää maitoa. Mikäs siinä. Kun kaikki, vauva mukaanlukien, ovat nauttineet aamiaista, vauva päättää ottaa pienet tirsat. Isommat lapset aloittavat leikit lastenhuoneessa ja minä keskityn lehdenlukuun. Noin puolen tunnin kuluttua vauva ilmoittaa heränneensä. Pötkähdän hänen viereensä ja tarjoan rintaa vielä kerran. Kesken imemisen vauva katsahtaa minuun - ja hymyilee koko naamallaan. "Ruoka suussa" -hymyilyn seurauksena saan pyyhkiä tipan maitoa vauvan poskelta :)

On aika lähteä ulos. Vauvalle vielä pikahuikka, sitten ulkovaatteet päälle ja pihalle. Isompien leikkiessä lumileikkejä minä seison nukkuva vauva liinassa ja ajattelen syntyjä syviä. Tai mietin, mitä tänään syötäisiin. Hyvällä säällä ulkoilua venytetään yli puolenpäivän. Kun sitten vihdoin päästään sisälle, vauvakin herää aika pian lämpötilan muutokseen. Pyytää ja saa maitoa. Jos ei muuten, niin kesken ruuanlaiton. On tässä muutaman vuoden aikana opittu kokkaamaan yhdellä kädellä, vauva rinnalla :)

Ruuan jälkeen isommat häviävät jälleen lastenhuoneeseen omiin leikkeihinsä. Minä höpöttelen vauvalle, joka ilmoittaa haluavansa pienen huikan. Sen jälkeen seurustellaan - kunnes jälleen tulee huikan aika. Ensimmäisistä väsymyksen merkeistä tarjoan rintaa. Joskus rinta kelpaa, joskus ei. Toisinaan nukahdetaan pienille unille rinnalle, monesti vasta liinaan.

Iltapäivällä isommat haluavat ulos leikkimään. Mikäs siinä, kyllä vielä ehtii. Vauva herää liinassa ja alkaa hamuilla. Autan lapsille ulkovaatteita päälle samalla kun imetän vauvaa.

Ilta alkaa tummua. Kuinka ollakaan, iltaruokaa kokatessani vauva käy pikaisesti rinnalla huikalla. Ruuan jälkeen maistellaan jälleen maitoa. Nämä ovat näitä lyhyitä imukertoja. Isompien lasten iltatoimien jälkeen, kun koti on jo muuten hiljainen, vauva haluaa rinnalle. Istun sohvalla ja katson televisiota. Vauva imee rinnalla silmät puolitangossa. Mies tuo ystävällisesti iltapalan käden ulottuville.

Kymmenen uutisten jälkeen vauva on sikeässä unessa. Kannan nukkuvan vauvan varovasti sänkyyn. Pienen ajan kuluttua makuuhuoneesta kuuluu vaimea kiljahdus. Menen sängylle vauvan viereen pötköttämään ja tarjoan rintaa. Vauva - silmät edelleen tiukasti kiinni - tarttuu ahnaasti rintaan ja alkaa imeä. Raukeus valtaa kehon.

Säpsähdän hereille. Kello on puolen yön tietämillä. Vauva on juuri päästänyt rinnan suustaan. Käyn iltapesulla ja painun takaisin nukkumaan. Ennen kuin nukahdan, kuulen vauvan tuhisevan vieressäni. Olen valmiina tarjoamaan rintaa, mutta tällä kertaa se ei kelpaakaan. Nukahdan.

Jossain vaiheessa yöllä imetän, kun vauva on alkanut "ähistä". Ja uudelleen lähempänä aamua. Ja vielä kerran - kai.

Eräänä päivänä minulta kysytään, kuinka usein vauva imee. Sormi meinaa mennä suuhun: pitääkö imetyksiä kirjata ylös kellon kanssa? Silloin se imee, kun sen tekee mieli, on yleisin vastaukseni. Usein tai harvoin, riippuu päivästä, kellonajasta ja ympäristöstä.

Ja vauva kasvaa.