Vauvan syntyminen on suuri muutos niin vanhemmille kuin vauvallekin. Siirtyminen lämpöisestä kohdusta ulos kirjaimellisesti kylmään maailmaan on shokki kenelle tahansa. Sellainen se on etenkin pienelle vastasyntyneelle, jonka elämänkokemus rajoittuu kohtuaikaan, joka ei osaa kelloa, joka ei tiedä mitään rutiineista tai perheen tavoista, joka ei ole ikinä ollut ilman äitiä missään, joka on ravinnon saanut napanuoran kautta 24/7, joka ei tiedä, mitä on nälkä. Mutta vauvalla on vaistot ja voimakas eloonjäämisvietti, jotka ohjaavat häntä kohdun ulkopuolisen elämän alkuun. Vauvan tärkein tehtävä on olla äidin rinnalla ja iholla ensimmäiset kuukaudet, ja näin varmistaa ravinnon riittäminen ja se, että häntä ei jätetä yksin missään tilanteessa. Vauvan syntymän jälkeiset viikot ovat siis rankkoja niin vanhemmille kuin vauvallekin. 

Vauvan itkuisuus ja tietyltä osin myös tyytymättömyys lisääntyy hiljalleen, kun ikää tulee lisää. Noin kuuden viikon kohdalla on monilla vauvoilla selkeä hulinakausi. Vaikka rinta on suussa, vauva karjuu. Vaikka äiti on lähellä, vauva karjuu. Vaikka maitoa tulee suihkuamalla, vauva karjuu. Epätoivo valtaa äidin. Tekee mieli tarttua pulloon ja tuupata vauva sillä täyteen maitoa, niin ehkä karjuminen loppuu.

Kuusiviikkoisen hulinat eivät tarkoita imetyksen loppumista tai maidon riittämättömyyttä. Suurimmalta osin ne johtuvat mm. vauvan aivotoiminnasta ja kehittymisestä, niin kuin lähes kaikki vauvavuoden vaiheet. Kun vauva alkaa riehua rinnalla, on monia keinoja saada tilanne rauhoittumaan.

• Ota liike avuksi. Vauva on jo kohdussa tottunut liikkumaan lapsivedessä äidin liikkeiden mukana. Tiukasti paikallaanolo voi tuntua epämukavalta. Tasapainoelinkin kehittyy, kun vauvaa pidetään liikkeessä. Ei sitä huvin vuoksi ennen vanhaan keinutuolissa imetetty ;) Keinuva askellus, pienet hypähtelyt tai vaikka sängynreunalla pomppiminen ovat hyvä apu ja hämäyskeino, joihin vauva monesti rauhoittuu. Kun vauva alkaa imeä, voi äiti hiljalleen pysähtyä ja nauttia imettämisestä.
• Hyräile. Vauva on tottunut äidin ääneen, ja sitä kannattaa hulinavaiheessakin käyttää hyväksi. Äänen käyttäminen rentouttaa myös äitiä, jolloin vauvakin rentoutuu. Synnytyslaulun tapaisesta äänetelystä voi olla hyötyä, mutta hyräillä voi myös jotain äidille tuttua laulua. Vauvakin voi ehdollistua hyräilyyn, ja odottaa sitä ikään kuin merkkinä siitä, että nyt on turvallinen ja hyvä hetki tulla rinnalle.
• Hyssyttele. Suhina on vauvalle tuttua jo kohtuajalta, kun napanuorassa virtaava veri on suhissut vauvan korvissa. Samoin kuin liike, myös hyssyttely tarkoittaa vauvalle turvallisuutta ja tuttuutta. Kasvaessaan vauva oppii, että maailma on muutenkin ihan turvallinen paikka, mutta alussa jotain tämänkaltaista tuttua vauva voi tarvita rinnalle rauhoittumisessa.
• Nukuta vauva pienille päikkäreille. Väsyneenä mikään ei huvita - vauvaakaan. Yleensä hulinat ovat hurjimmillaan iltaisin, kun koko perhe on jo väsynyt. Hulinoita voi helpottaa sillä, että nukuttaa vauvan pienille iltapäikkäreille vähän ennen oletetun hulina-ajan alkamista. Kun pahin väsymys on ohi, rinnalle rauhoittuminen voi sujua helpommin.
• Imetä unista vauvaa. Käytä hyväksi kaikki unihetket, ja ota vauva rinnalle nukkuvana. 
• Vaihda imetyspaikkaa tai -asentoa. Vauva voi hämääntyä juuri sopivasti, kun siirrytkin imettämään eri paikkaan, missä normaalisti imetät. Toisilla jo imetysasennon vaihtaminen auttaa. Käytä mielikuvitustasi. Useammassakin perheessä hämärä kylpyhuone on todettu hyväksi paikaksi imettää, kun vielä taustalle on saatu veden kohinaa. Tai mene vauvan kanssa lämpimään kylpyyn tai suihkuun imettämään. 
• Ota ihokontakti avuksi. Iho on vauvan suurin elin. Kun vauva pääsee äidin iholle, hän rauhoittuu helpommin. Ihokontaktissa oksitosiinin eritys kiihtyy, ja äitikin rentoutuu. 
• Imetä samasta rinnasta useamman kerran. Jos maitoa tulee runsaasti, vauvaa voi se myös ärsyttää. Eloonjäämisviettiin liittyy erittäin voimakas imemisen tarve, joka ei aina tarkoita nälkää. Vauva haluaa imeä rintaa, mutta ei haluaisi enää syödä, ja hän hermostuu, kun suuhun vain tulee maitoa. Kun imetät samasta rinnasta useamman kerran peräkkäin samallakin syötöllä (kuivaa nänni välissä, tai vaihda imetysasentoa, niin vauva luulee saavansa "tuoretta" rintaa), maidon määrä maltistuu mutta rasvapitoisuus kasvaa. Vauva saa tyydyttää imemishaluaan ilman, että joutuu syömään itsensä ihan ähkyksi.
• Vaihtele imetysrintaa. Jos vauvaa hermostuttaa herumisen hitaus (tyypillistä etenkin iltaisin), kannattaa imetysrintaa vaihdella tiheästi. Heruminen käynnistyy joka kerta, kun rintaa vaihtaa, vaikka äiti ehkä tuntee niistä ensimmäisen. 
• Anna vauva toiselle aikuiselle hetkeksi, ja käy happihyppelyllä tai välipalalla. Hulinoivan vauvan käytös on välillä todella kuormittavaa, ja silloin kannattaa antaa itselleen pieni tauko. Vauva ei mene rikki, jos äiti käy hetken vetämässä henkeä. Toinen aikuinen voi silloin kannella vauvaa, hyräillä, hyssytellä, antaa vauvan imeä puhdasta lyhytkyntistä sormea, pitää iholla. Pienen lepohetken jälkeen mieli on rauhallisempi, ja vauvan hulina on helpompi jaksaa.

Hulinoista ei tarvitse olla huolissaan. Aliravittu vauva ei jaksa hulinoida. Jos vauva kasvaa normaalisti (vähintään 500 g/kk, kuitenkin mielellään keskimäärin n. 140-170 g/vko) ja pissaa ja kakkaa, hän saa riittävästi maitoa, vaikka käyttäytyisi miten. Pahin hulinavaihe kestää jonkin aikaa, muutaman viikon, ja ajoittuu noin 6-8 elinviikon kohdille.