Yksi kuulluimmista perusteluista vauvan tai taaperon imetyksen lopettamiselle, mitä muilta kuulee, on se, että äidinmaidosta ei ole enää ravitsemuksellista hyötyä. Mielenkiintoinen perustelu, jos totta puhutaan.

On taaperoita, jotka eivät vielä yli vuodenkaan ikäisinä syö muuta ruokaa miehen annoksia, mutta käyvät rinnalla tasaiseen tahtiin ja kasvavat normaalisti. Sitten on niitä taaperoita, jotka syövät muuta ruokaa kuin hevoset, ja siitä huolimatta käyvät rinnalla. Ensinmainituille äidinmaidosta on erittäin suuri hyöty myös ravitsemuksellisesti, mutta vaikka jälkimmäiset eivät ehkä tarvitsisi enää äidinmaitoa vaan saavat muusta ruuasta kaiken ravitsemuksellisesti tärkeän, niin silti he hyötyvät siitä pienestäkin määrästä äidinmaitoa, mikä masuun mahtuu.

Äidinmaito on ihme ainetta. Se sisältää juuri oikeassa suhteessa kaikkea, mitä vauva tarvitsee kasvaakseen. Myös rautaa ja D-vitamiinia, tosin Suomen leveysasteilla viimeeksimainittua pitää ottaa myös purkista. Kun vauva on vanhempi, äidinmaito on edelleen verratonta ravintoa. Se ei laimene, ei pilaannu, eikä muutu sokerilitkuksi, vaikka imeväinen olisi parivuotiaskin (kaloreita 70-90 / 100g, laktoosia 7%).

Äidinmaitoa ei tarvitse korvata lehmänmaidolla. Ei myöskään tarvitse ajatella, että lehmänmaitoa ei saa antaa yli yksivuotiaalle. Sanotaanko, että lehmis on ihan mukava ja hyvänmakuinen ravintolisä lapsille - myös niille, keitä imetetään pitkään ;)

Äidinmaito on maitoa, vaikka se tuleekin äidin rinnasta eikä (totutummin) lehmän utareesta. Eläköön äidinmaito, tuo valkea kulta!