Miksi vauva raivoaa? Miksi vauva lakkoilee rinnalla? Onko maito loppumassa? Maistuuko maito pahalta?

Kun vauva hepuloi rinnalla, äiti usein huolestuu kovasti. Mikä vikana, kun ei rinta enää kelpaakaan? Aina ei kiukkuilun syy löydy, mutta toisinaan kun vähän kaivelee ja kääntelee, voi ainakin osasyy löytyä ja tilannekin helpottaa.

Alle kuukauden ikäisen iltahulinointi:
Normaalia käyttäytymistä, huoli pois. Iltaisin kaikilla on pinna vähän kireämmällä. Niin vauvallakin. Kasvaako vauva vähintään 500 g/kk? Kasteleeko useita pissavaippoja ja kakkaakin ainakin pariin vaippaan? Onko ärtymystä kenties eniten juuri iltaisin, ja päivisin vauva on kuin herranterttu? Jos, niin ei mitään hätää.

Ota liike avuksi, ja imetä hytkyttäen vauvaa tai itse keinuen. Hyräile monotonista ja rauhoittavaa laulua. Monet suomalaisista kehtolauluista ovat oivallisia vauvanrauhoittajia. Anna ihokontaktin tehdä tehtävänsä: oksitosiinin eritys kiihtyy, ja sekä vauva että äiti rentoutuvat. Hyvin monissa vauvaperheissä vauvan kantaminen kantoliinassa, ergonomisessa kantorepussa tai hyvävoimaiset pelkkien käsivarsien varassa rauhoittaa vauvaa myös tehokkaasti. Vauvalle tulee kohtuolo, joka on se olotila, johon vauva on kasvanut. Käytä sitä hyväksi. Joskus auttaa, kun vauvan nukuttaa lyhyille iltapäikkäreille. Tai antaa vauvan hetkeksi toiselle (ja rauhalliselle) aikuiselle, ja käy itse vetämässä vähän henkeä. Valojen himmentäminen ja äänten vaimentaminen voivat myös auttaa. 

Kuusiviikkoisen hulinat: 
Haluan rintaa, en halua rintaa, haluan rintaa mutten näin, en todellakaan halua syödä vaan vain imeä... Huoh. Vauvan ehkä pahin itkukausi osuu juurikin 6-8 elinviikon kohdille. Kyllä se siitä! 

Kolmikuisen kitinät:
Juuri kun iltahulinoista päästiin ja äiti huokaisee helpotuksesta, kun vauva käyttäytyy kuten oppikirjoissa ja vauvanhoito-oppaissa luvattiin, vauva meneekin "epäkuntoon". Rinnalla raivotaan, rinnasta kieltäydytään. Nytkö se maito loppui?
Onko vauvan grammamääräinen kasvu edelleen kohdallaan, vähintään 500 g/kk? Pissa- ja kakkavaippoja tulee? Jos, niin ei mitään hätää, hulinointi kuuluu vauvan kehitysvaiheisiin kiinteänä osana, vaikkei vanhemmat sitä toivoisikaan.
Vauva on kasvaessaan oppinut tehokkaammaksi imijäksi, eikä välttämättä halua rintaa aina silloin, kun äiti (totuttuun tapaan) rintaa tarjoaa. Tai vauva saa masun täyteen eikä huoli enempää. Vauvaa voi myös harmittaa liian makaava imetysasento. Pitäisi nähdä ympärilleen, mutta se on vaikeaa, kun pitää maata. 
Kokeile imettää pystymmissä asennoissa. Takakenoinen asento on hyvä, vaikkakin vaatii harjoitusta, että sen käyttämiseen tottuvat niin vauva kuin äitikin. Käytä edelleen liikettä hyväksi. Ehkä kehtolaulun hyräilemisestä voi siirtyä vähän menevämmän kappaleen hyräilyyn. Rintaa ei myöskään kannata tuputtaa. Jos vauva siitä kieltäytyy kaikesta huolimatta, laita rinta piiloon ja keksi jotain muuta viihdykettä hetkeksi. Tarkkaile vauvan viestejä ja ole herkkä tarjoamaan rintaa heti, kun vauva vaikuttaa olevan rintaa vailla, mutta yhtä nopeasti ole valmis keksimään jotain muuta. 

Pöllöniskailua viisikuisena:
Apua, vauva ei saa rinnasta enää maitoa! Tarttuu kiinni, päästää irti ja heiluttaa päätään. Voi ei! Miten onkaan grammamääräisen kasvun laita? Ja ne vaippa-asiat, ovatko reilassa? Hyvä juttu, teillä onkin sitten pöllöniskavaihe menossa.  Kaikki selän takana oleva kiinnostaa ihan liikaa. Ja mitä, jos siellä tapahtuu juuri silloin jotain mielenkiintoista, kun vauva on kääntynyt rintaan päin. Eihän se käy laatuun! 
Tässä vaiheessa ehkä makuuasennossa imettäminen voisi rauhoittaa tilanteen, kun vielä hakeutuu paikkaan, jossa selän takana ei todellakaan tapahdu yhtään mitään. Tai jos sinne selän taakse on ihan välttämätöntä nähdä, pystympi imetysasento voi toimiakin paremmin. Tai jokin ihan outo imetysasento, ja vielä ihan oudossa paikassa (esim. suihkussa). 

Liian kiinnostava maailma seitsenkuisena:
Tässä iässä rinta voi olla todellinen punainen vaate vauvalle, josta on tullut maailmanvalloittaja. Kaikki muu todellakin kiinnostaa noin miljoona kertaa enemmän kuin rinta. Ehkä muuta ruokaakin menee jo mukavia määriä. Jos imetyksen jatkuminen on äidin toive, on ihan ok rajoittaa muun ruuan määriä. Rintaa voi tarjota etenkin uniselle vauvalle. Myös pystyasennot voivat toimia imetyksen suhteen hyvin. Tässä iässä (ja usein jo aikaisemminkin) vauvan voi ottaa rinnalle niin, että vauva istuu äidin sylissä masu masua vasten. Tai jos seisomisharjoitukset ovat meneillään, mene vauvan tasolle lattialle ja asettaudu kiipeilypuuksi yläosattomissa. Siinä nousemista ja hytkymistä harjoitellessa voi olla oikein mukava tulla huikalle. Ehkä makuuasennossa imeminen olisi kaikista siisteintä. Tai niin, että äiti makaa, ja vauva voi harjoitella samalla konttaamista. 
Muista, että vauva on myös jo tehokas imijä, joka saattaa nauttia enemmän pikaruuasta kuin seitsemän ruokalajin pitkistä illallisista ;) 

Raivareita koko ajan:

• Onko vauvan imuote kohdallaan? Huonolla imuotteella maitoa on vaikea saada, ja se voi ärsyttää vauvaa suunnattomasti. Tarkista, miltä nänni näyttää välittömästi imetyksen jälkeen. Jos nännissä on muoto- tai värimuutoksia, viilaa imetysasentoa niin, että vauvalla pää menee reilusti takakenoon ja vauva on ihan kiinni sinussa. 
• Onko kielijänne tarkistettu? Jos jänne on kireä, kieli ei pääse toimimaan oikein, ja vauva turhautuu. Maito on niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. 
• Tuleeko maitoa liikaa? Tämäkin on ihan mahdollista. Heruminen alkaa ja vauva hermostuu lähes saman tien. Imetys on yhtä tappelua, ja vauva alkaa kieltäytyä rinnasta. Miltä itsestäsi tuntuisi juoda paineella suihkuavasta paloletkusta, tai yhdellä kerralla tuoppi tyhjäksi? Niinpä niin :) Maitomäärän tasaamisesta voi olla apua, jos vauvan kasvu on vauhdikasta. Normaalilla kasvulla riittää pystymmät imetysasennot ja leporinnan nännin painaminen kohti rintakehää napakasti herumisen alkaessa. Tämä hillitsee herumista myös imetysrinnassa.
• Saako vauva rinnasta kunnolla kiinni? Toisinaan rintaa tarjotaan vauvalle keskelle suuta, kun nännin pitäisi mennä yläviistoon. Vauva tarttuu kiinni ja päästää irti monta kertaa peräkkäin, ja viimein hermostuu ja alkaa parkua. Rauhoittele vauvaa liikkumalla ja hyssyttämällä. Taputa pepulle, että vauva vähän hytkyy. Tarjoa rintaa liikkuen. Siirrä vauvaa tämän jalkojen suuntaan 10-15 cm ja tähtää nänniä nenään. Kiristä rinnan ihoa vauvan nenän puolelta niin, että nänni sojottaa yläviistoon kohti vauvan kitalakea. Kun vauva tarttuu kiinni, hyssytä ja vähän hytkytä. Kyllä se siitä.
• Onko vauva tottunut pulloon? Jos vauvalle on tarjottu maitoa pullosta, se voi myös olla hulinoinnin syynä. Pullon antama ärsyke kitalakeen on paljon voimakkaampi kuin nännin, ja vauva voi harmistua, kun ärsyke on pienempi kuin mihin hän on tottunut. Tai jos pulloruokinnassa ei maitovirtaa ole tahdistettu sykäyksittäin, niin herumisen odottelu ja uudelleenkäynnistely voi olla vauvasta todella ärsyttävää. Hermostumalla voi päästä rinnalta pullolle, joka saattaa jo tuntua tutummalta tavalta saada maitoa. 
• Tekeekö imeminen kipeää? Kannattaa sulkea pois korvatulehdus ja kurkkukipu. Myös hampaiden puhkeaminen voi tuntua ikenissä ikävältä. Tai jos vauvalla on refluksia, onko se kenties oire ruoka-aineallergiasta tai merkki runsaasta maidontulosta? 
• Onko kuukautiskierto alkanut? Ehkä hormonaalinen ehkäisy otettu käyttöön? Tai uusi raskaus alkanut? Hormonitoiminnan vaihtelut voivat joitain vauvoja hermostuttaa aikalailla, etenkin jos hormonit saavat herumisen tiukkenemaan. Kuukautiskierron aiheuttamaan herumistiukkuuteen monilla on auttanut kalsiumlisä. Herumiseen vaikuttava hormonaalinen ehkäisy on ehkä mahdollista lopettaa tai vaihtaa toiseen. Raskauden suhteen ei oikein mitään ole tehtävissä, se normaalisti monilla vähentää sekä maitomäärää että tiukentaa herumista. Runsaasti syliä ja korvaavaa maitoa vauvan iän ja tarpeen mukaisesti sitten vain.
• Harvinaisempia mahdollisuuksia ovat vauvan jokin aistiyliherkkyys tai kehon virheasento tai lihasjumi. 

Kun vauva raivoaa rinnalla ja kieltäytyy imemästä, on se äidistä todella kurjaa ja loukkaavaakin. Muista, että vauva ei ole sinulle vihainen. Jokin asia vauvaa harmittaa, ja sinun tehtäväsi on olla se kallio, jota vasten vauva voi turhautumisensa, kipunsa tai väsymyksensä purkaa. Pysy rauhallisena! Jos vauva on tähän asti kasvanut normaalisti, vauvan käyttäytyminen ei ole merkki siitä, että maito on loppunut. Käytä mielikuvitustasi ja keksi erilaisia hämäyksiä, joilla vauva jaksaisi keskittyä rinnalla tai tulisi hämäyksen varjolla huomaamattaan rinnalle. Imetyskoru, suihku/kylpy, erilaiset rauhalliset äänet, liike, maisemanvaihto, unisena imettäminen, täysin uusi ja yllättäväkin imetysasento, ihokontakti, tiheä rinnan vaihtaminen (etenkin jos vauva hermostuu herumisen tiukkuudesta) tms. voi hyvinkin olla se kiukun helpottaja. 

Aina ei raivoamisen syy löydy, ja rinta jää hiljalleen toiseksi. Älä syytä itseäsi. Vauvalle olet yhtä rakas, söi hän rintaa tai pulloa. Tärkeintä on olla läsnä ja pitää vauvaa lähellä. Rakastaa.