Törmäsin tässä mielenkiintoiseen artikkeliin koskien äidinmaidon ominaisuuksia ja siitä tehtyjä tutkimuksia. Tutkijatkin ovat sitä mieltä, että äidinmaito on yhä melkoinen mysteeri. Vähä vähältä salaperäisyyden verhoa saadaan raotettua, mutta yhä on paljon sellaista, mitä emme - me tavalliset ihmiset sekä tutkijat yhtälailla - äidinmaidosta vielä tiedä.

Vuosikymmeniä ajateltiin, että äidinmaito on vain vauvan ravintoa. Päätelmässä on järkeä, sillä maidollahan äiti vauvaansa ensimmäiset kuukaudet ruokkii. Kuitenkin ravinnollinen puoli on vain yksi osa äidinmaidon merkityksestä, eikä se ehkä olekaan se kaikista tärkein.

"Äidinmaito on ruokaa, lääkettä ja viesti," sanoo Katie Hinde Harvardista. Monimutkaista ja evoluution kannalta erittäin ihmeellistä, sitä on äidinmaito.

Hiljattain huomattiin, että jotkut äidinmaidon oligosakkarideista - yksinkertaisista sokeriyhdisteistä - eivät sula vauvan elimistössä. Nämä oligosakkaridit eivät olekaan tarkoitettuja vauvalle, vaan hänen suolistossaan asuville bakteereille, jotka niillä herkuttelevat. Käytännössä imettävä äiti ruokkii oman vauvansa lisäksi kokonaan toista eläinlajia, jonka päätehtävänä on suojella vauvaa ja vauvan terveyttä. Tällä tavalla pintaa raapaisten voidaan sanoa, että äidinmaito toimii myös eräänlaisena lääkkeenä.

Mitä äidinmaidon viesteihin tulee, niin niissä kyse on hormoneista, jotka saavat vauvoissa aikaan fysiologisia tapahtumia. Vauvat nimittäin saavat hormoneja myös äidinmaidon kautta, eivät vain oman kehonsa tuottamina. Näitä tapahtumia tutkijat nyt mielenkiinnolla tutkivat.

Toistaiseksi hormonien vaikutusta on tutkittu rhesus-apinoilla. Tutkimuskohteena on ollut kortisoli-hormoni, joka usein mielletään stressihormoniksi, mutta jonka toiminta on paljon monimuotoisempaa. Tutkijat ovat huomanneet, että tietty kortisolin muunnos ennustaa, miten vauva-apina tulee käyttäytymään. Tulokset ovat tyrmääviä: Varhaisvaiheen maidon koostumus näyttäisi muokkaavan vauvan temperamenttia. Mielenkiintoista on sekin, että urosapinat reagoivat herkemmin kuin naarasapinat: mitä enemmän kortisolia, sitä rohkeampia ja tutkivampia urosapinat olivat.

Tällainen sukupuoleen vaikuttava maidon ominaisuus, johon mahdollisesti istukka raskausaikana vaikuttaa, voi olla hyvinkin yleistä. Ihmisten kohdalla varhaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, että äidit tuottavat pojille rasvaisempaa maitoa kuin tytöille.  Kyse ei kuitenkaan ole välttämättä siitä, että pojat saavat tyttöjä enemmän maitoa. Kalorimäärä on keskimäärin sama. Miksi sitten poikia näin suositaan? Rhesus-apinoiden kohdalla sosiaalinen elämä vaikuttaa. Naaraat pysyvät toisiaan lähellä ja samoissa ympyröissä koko elämänsä ajan. He muodostavat tiukan siteen äiteihinsä, ja side katkeaa vasta jomman kumman kuollessa. Äidit siis ehkä ruokkivat naaraspoikasia tiheämmin, ja tämä vahvistaa siteen syntymistä. Urospoikaset taas käyvät imemässä harvemmin, kun maito on rasvaisempaa. Urokset jo poikasina nimittäin ovat enemmän kontaktissa myös muiden kuin välittömien perheenjäsentensä kanssa ja harjoittelevat taitoja, joita täysikasvuisena tarvitsevat. Emonmaito siis toisin sanoen toimii tekijänä, joka heijastaa ja vaikuttaa rhesus-apinayhdyskunnan sosiaalisiin suhteisiin.

Me ihmiset saatamme helposti ajatella, että maito on samanlaista ja muuttumatonta, kun sellaisena sitä kaupasta ruokapöytiimme ostamme. Tutkijat taas uskovat, että maito vaihtelee suuresti. Se on erilaista eri äideillä, ja se muuttuu samallakin äidillä imetyksen kuluessa. Vaihtelu johtuu osaksi siitä, että vauvakin voi vaikuttaa siihen, minkälaista maitoa äiti tuottaa. Katie Hinden mukaan äidinmaito on jatkuvan "neuvottelun" tulosta.

Esimerkiksi ihmisten ihokontakti laukaisee viestejä, jotka kulkeutuvat myös äidinmaidon kautta. Tuttu tilanne on se, että jos vauva on hieman flunssainen, äidinmaitoon tulee enemmän vasta-aineita. Mutta onko kyse siitä, että äidin elimistö reagoi vauvan tarpeeseen? Vai kenties siitä, että äidillä itselläänkin on ollut flunssan oireita, ja elimistö reagoi niihin? Vai onko kyse molemmista? Tätä ei vielä tiedetä, joten kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Nämä viestit ovat saaneet äidinmaitoon liittyvien tutkimusten painopisteen siirtymään ravinnosta laajemmaksi kokonaisuudeksi.

Tiedämme siis vielä kovin vähän äidinmaidosta. Hinde ehdottaakin, että tutkijat palaisivat lähtöruutuun, ja alkaisivat ottaa selvää kaikista muunnelmista, mistä ne tulevat ja mitä ne tekevät. Se on tähän mennessä selvinnyt, että äidinmaito on edelleen suuri mysteeri.