Iho on ihmisen suurin elin. Sen merkitystä pienen ja vähän isommankin vauvan elämässä ei sovi väheksyä. 

Kun vauva syntyy, hänet nostetaan äidin paljaalle vatsalle ja rintakehälle. Tästä vauva vaistojensa ohjaamana ja myös ajamana ryömii itse rinnalle. (Youtubessa on monta hellyttävää videota tästä, ja ne löytyvät mm. hakusanoilla breast crawl.) Ilman ihokontaktia rinnan löytäminen on vauvalle paljon vaikeampaa, usein kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. 
Imetysasentona kannattaa jo ihan alussa suosia tätä takakenoista imetysasentoa, jossa vauva saa olla koko painollaan äidissä kiinni, niin kuin koiran- tai kissanpentu emon nisällä.



(Lue lisää asennosta La Leche Leaguen sivuilta.)

Kun ensi-imetys on hoidettu, ei kannata kiirehtiä vauvan pukemisen kanssa. Vauvan voi sujauttaa äidin sairaalamekon alle ihokontaktiin, ja jos tuntuu, että vauvalle tulee viileä, niin yhteinen peitto siihen vielä päälle. Näin vauva saa olla mahdollisimman paljon ihokontaktissa. Ja jos äiti ei voi vauvaa ihokontaktissa pitää, niin myös joku toinen aikuinen voi sen tehdä. 

Ihokontakti tutkitusti vahvistaa äidin sitoutumista vauvaan (äidinrakkauden syttymistä), tasaa vauvan elintoimintoja, virkistää ja vahvistaa vauvan vaistoja ja pitää tämän sopivan lämpimänä. Ihokontaktissa oleva vauva ei niin helposti nuku liian pitkään  ilman imemistä kuin puettu tai peräti kapaloitu ja omaan koppaansa laitettu vauva. Se toimii myös keskosina syntyneiden vauvojen kanssa, ja kehittyvissä maissa on usein ainoa keino pitää vauva hengissä, kun keskoskaappeja ei ole.

Kaiken tämän lisäksi ihokontaktista on paljon apua silloin, jos vauvalla on ongelmia saada hyvä imuote rinnasta. Vauvan iällä ei juurikaan ole merkitystä: ihokontakti toimii niin vastasyntyneen kuin muutaman kuukaudenkin ikäisen vauvan kanssa sillä ehdolla, että sille antaa aikaa. Parasta on, jos vauva voi olla ihokontaktissa kaikessa rauhassa jo selvästi ennen kuin hänellä on nälkä. 

Jos täysimittainen ihokontakti ei onnistu, silloin ainakin imetyksen aikana olisi ensiarvoisen tärkeää antaa vauvan käsien ja pään olla paljaana. Vauva tarvitsee käsiään hamuiluun, ja vauvan päästä erittyvät tuoksut aktivoivat äidin aivolisäkkeen erittämään oksitosiinia herumisen käynnistämiseksi. Kaikenlainen kapalointi niin, että kädet ovat kapalon sisällä, on usein ikävä este imetykselle. 

On ihan sallittua levätä vauvan kanssa. Sallitun lisäksi se on suotavaakin. Jos äidistä lepääminen tuntuu tylsältä, ihokontaktia voi toteuttaa aktiivisemminkin. Kantoliina on siihen hyvä apuväline. Kun vauva on kantoliinassa, hän saa olla mukana äidin liikkuessa, mutta silti äidissä liki. Kohtuolo jatkuu vatsanahan ulkopuolella juuri niin kuin biologisesti on suunniteltukin. Kantoliinaakaan ei tarvittaisi, jos ihmisillä olisi edelleen samanlainen karvapeite, kuin lähisukulaisillamme apinoilla :)

Kiinnostuitko? Tästä linkistä pääset lukemaan paljon enemmän ihokontaktista ja sen merkityksestä vauvalle ja äidille ja imetyksellekin.