Jälleen on juttua siitä, miten täysimetyksellä olevia vauvoja tuodaan sairaaloihin kuivumisen takia. Kun eivät ne äidit tajua, että täysimetykseen pyrkiminen vaarantaa vauvan. Lisäksi ne äidit vielä menevät ja luottavat internetin vertaistukipalstoihin sen sijaan, että kääntyisivät ammattilaisten puoleen. Hyi heitä.

On erityisen ikävää, jos vauva pääsee kuivumaan ravinnonpuutteesta. Se ei ole oikein. On kuitenkin myös erityisen ikävää, että vauvojen kuivumisesta syytetään äitejä, jotka haluavat imettää lapsiaan.

Vertaistukipalstoja on netissä pilvin pimein. Silti ei pitäisi heti syyttää vertaistukeakaan vauvojen kuivumisesta. Vastuu on kuitenkin ihan muualla. Sanottakoon kuitenkin, että erittäin huonoa vertaistukea on se, jos vauvan voinnista huolestuneelle äidille sanotaan: "Imetä, imetä ja imetä. Niin minäkin tein ja sitten se maito riitti."

Skeptisesti voi suhtautua myös ammattilaisten apuun: STM:n selvityksen mukaan vain 32% lastenneuvoloissa työskentelevistä terveydenhoitajista on saanut vähintään 18 tunnin (WHO) imetysohjauskoulutuksen. Loput 68% ovat joko sitä mieltä, etteivät tarvitse tuota koulutusta tai sitten eivät tiedä tarvitsevansa koulutusta. Imetyksessä kun voidaan äitejä (=asiakkaita) ohjata mutulla.

Suomessa tiedetään erinomaisen hyvin, miksi imetys on tärkeää. Valitettavasti siitä, miten imetys onnistuu, tiedetään huonosti. Jos vauva ei kasva normaalisti tai äidillä rinnanpäät menevät rikki, tarjotaan avuksi korviketta. Lähes automaattisesti. Entä, jos haavan hoitoon tarjottaisiin amputaatiota ja proteesia? Melkein sama asia. Vaiva ainakin saadaan korjattua. Sehän on tärkeintä. Homma muistuttaakin hölmöläisten touhuja. Ongelma poistetaan lakaisemalla se niin sanotusti maton alle. Ongelman varsinaiseen syyhyn (lähes poikkeuksetta vauvan huono imuote) ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Kasvavat ne lapset korvikkeellakin. Imetys ei ole äitiyden mitta.

Jos saisin kolme toivomusta, toivoisin, että valtiovallan silmät aukeaisivat huomaamaan imetyksen ja sen onnistumisen edut yhteiskunnalle. Lisäksi toivoisin, että jokainen synnyttävä äiti saisi ammattitaitoista ja asiallista imetysohjausta jo sairaalassa, ettei kenenkään tarvitsisi kotiutua rinnat rikki ja korvikepurkki kädessä (elleivät sitä nimenomaan halua). Kolmanneksi toivoisin, että kaikenlainen imetykseen liittyvä pelottelu loppuisi. On selvää, että oikean tiedon ja tuen avulla lähes jokainen äiti voi täysimettää (tervettä ja täysaikaista - jopa keskosena syntynyttä) vauvaansa. Ei ole äitejä, joilla hyvän täysimetysalun jälkeen maito vain yllättäen loppuu. Tai äitejä, joiden suvussa kulkee "huonomaitoisuusgeeni". Sen sijaan monesti on ammattilaisia, jotka eivät tiedä tai välitä, miten auttaa imettävää äitiä.