"Raskaustesti on positiivinen, meille tulee vauva!" Vähän pelottavakin ajatus on äidiksi tuleminen. Onneksi on noin yhdeksän kuukautta aikaa totutella ajatukseen. Yleisesti ottaen ensin hankitaan äitiysvaatteita, joihin kasvava masu hyvin mahtuu. Vähän myöhemmin on vauvatarvikkeiden vuoro: vaunut, pinnasänky, sitteri, amme, hoitopöytä... Mitä lähemmäs vauvan konkreettista saapumista tullaan, sitä enemmän ajatukset - luonnollisesti - pyörivät synnytyksessä ja sen jälkeisessä elämässä. Viimeisillä raskausviikoilla odottavat äidit saattavat hankkia jo erilaisia imetyksen apuvälineitä kotiin odottamaan: rintakumeja, rintapumppu, muutama tuttipullo. Onko niille oikeasti tarvetta? Mitä imetyksestä olisi hyvä ottaa selvää ennen kuin vauva on rinnalla imemässä?

Tosiasia on, että elämä vastasyntyneen vauvan kanssa on aina erilaista kuin aikuisten kesken. Vauva vaatii ja tarvitsee kokoaikaista hoitoa ja huolenpitoa. Myös silloin, kun nukkuu. Vauvaa ei saa "pois päältä", vaikka kuinka väsyttäisi tai haluaisi olla rauhassa. Yleensä juuri silloin vauva tuntuu olevan tarvitsevimmillaan. Se on vauvan tehtävä :) Mitä enemmän äiti pitää vauvaa sylissä, sitä enemmän vauvaa äitiin sitovaa oksitosiinihormonia äidillä erittyy. Näin vauva varmistaa sen, että äiti ei häntä hylkää yksin mihinkään. Tällainen käytös on vauvan vaistoihin ohjelmoitu, eikä ruokintatapa siihen vaikuta. Äiti on vauvan maailma ensimmäisten viikkojen ja kuukausienkin ajan.

Ennen synnytystä olisi hyvä tutustua rintojen toimintaperiaatteeseen. Siis siihen, miten rinnat maitoa tekevät. Kun sen tietää, osaa jo odottaa alkuviikkojen tiheitä imemisiä ilman että asiasta huolestuu. Vain kirjoissa vastasyntyneet nukkuvat rauhassa ja nätisti omassa sängyssään havahtuen 3-4 tunnin välein pyytämään rintaa, jota imevät 5-15 minuuttia ja nukahtavat jälleen tyytyväisinä jättäen äidin huoltamaan kotia ja itseään ;) Todellisuus on ihan toista. Vauvan pitää päästä rinnalle tiheästi. Kahden tunnin välein imettäminen on ihan normaalia, eikä vielä erityisen tiheää imemistä. Vauva haluaa syödä useamman rinnan yhdellä syötöllä, eikä se tarkoita maidon loppumista. Se tarkoittaa sitä, että vauva fiksusti huolehtii äidin palautumisesta synnytyksen jälkeen (tiheät imemiset supistavat kohtua nopeasti ja tehokkaasti, imettäessä äiti saa levätä ilman mitään sen kummempaa tekosyytä) sekä siitä, että jatkossakin maitoa tulee riittävästi juuri tämän vauvan tarpeisiin. Rinnat ovat kuin vanhanaikaisen kännykän akku, jota piti ensin ladata vähintään 16 tuntia ennen kuin sen sai irroittaa virtajohdosta ja ottaa käyttöön. Näin saatiin akun jokainen sopukka toimintaan mukaan. Kun vauva on alkupäivinään rinnalla lähes koko ajan (tai siltä se ainakin tuntuu), sitä paremmin rinnat heräävät toimintaan ja käynnistyvät. Ja kun käynnistyminen on saatu hyvin tehtyä, alkaa toiminta pian pyöriä ihan omalla painollaan. Työläämpää on aina nostattaa maitomäärää, mitä myöhemmin sen tekee. Tästä syystä rintojen käyttöönotto eli ensimmäinen imetys tai jos tilanne on sellainen, että vauva ei pääse rinnalle, pumppaamisen aloittaminen tulisi tehdä vähintään kuuden tunnin kuluttua synnytyksestä. Mitä aikaisemmin, sitä parempi. Ja tästä syystä ensimmäisten viikkojen ajan rintoa tulisi tyhjentää (mieluiten) imettämällä vähintään 8-12 kertaa vuorokaudessa. Yleensä terve vauva tyhjentää rintoja huomattavasti useamman kerran, eikä kertoja tarvitsekaan laskea. Ylärajaa ei ole, mutta alarajasta kannattaa pitää kiinni.

Vauva on siis syntynyt ja ensi-imetys on takana päin. Vauva tarrautui rintaan kuin iilimato eikä olisi suostunut päästämään irti. Auts. Mikä avuksi kipuun? Alussa hormonaaliset muutokset tekevät monilla sen, että nännit herkistyvät, jolloin ensimmäiset imetykset voivat tehdä kipeää. Mutta eivät kaikilla. On monia naisia, jotka eivät ole tunteneet imetyskipua alkupäivinä. Sekin on normaalia. Kun vauva vaistojensa ohjaamana opettelee tarttumaan rintaan niin, että hän saa sieltä maitoa, on erityisen tärkeää, että vauva saa olla iho ihoa vasten. Jos tämä ei onnistu, niin ainakin kädet vapaina. Ei siis imetystä vauva kapaloituna. Vauvalle ja äidillekin luontaisinta on pötkötellä yhdessä niin, että vauva makaa äidin paljaan vatsan ja rintakehän päällä ihokontaktissa. Jotta kummallekaan ei tulisi kylmä, voi yhteinen peitto olla molempien päällä. Ihokontaktissa vauva on kotonaan. Hän pääsee antamaan vaistojensa viedä. Ja vastasyntyneen vaistot ovat usein erittäin voimakkaat. Vauva silminnähden ryömii rinnalle! Vauvaa voi vähän auttaa tukemalla häntä jalkapohjista. Äidin ei tarvitse olla ihan vaakatasossa, myös kevyesti takakenoinen asento (puoli-istuva asento) on oikein hyvä. Vauva suunnistaa maidon ja rinnan hajun sekä nännin tummemman värin perusteella oikeaan suuntaan. Suu auki vauva heiluttaa päätään puolelta toiselle vasten äidin rintakehää. Kädet pyrkivät tarrautumaan usein jopa nänniin ja viemään sitä kohti suuta. Vauva nokkii rinnalla ja etsii nänniä. Kaikella tällä on tarkoituksensa, vauvaa ei ole syytä hoputtaa. Tällainen hamuilu on ikään kuin esileikkiä, jos vertaus sallitaan. Nänni nousee enemmän esille, ja kun vauva on valmis tarttumaan rintaan, kohonnut nänni osuu juuri sopivasti vauvan suulakeen ja käynnistää vauvalla imemisrefleksin. Jos ote onkin huono ja tekee kipeää, vauvan voi hellästi irroittaa rinnalta työntämällä puhtaan sormen vauvan suupielen ja rinnan väliin. Toisinaan vauvaa voi auttaa saamaan paremman otteen muokkaamalla rintaa kädellä. Yleensä ei tarvitse tehdä mitään. 
Jos puoli-istuva asento ei tunnu hyvältä äidistä, on ihan ok imettää istuen. Siinäkin tärkeää on, että vauva saa olla ihan kiinni äidissä. Vauvan pään kuuluu olla takakenossa, kun vauva tulee rinnalle. Näin vauva saa suunsa avattua riittävän suureksi, jotta rinta ylttää niin syvälle vauvan suuhun, ettei nänni jää puristuksiin kielen ja kovan kitalaen väliin, eikä imetys tee kipeää. Tähtää siis nänniä vauvan nenään, ei suoraan suuhun. 

Maito nousi, rinnat ovat ihan pinkeinä, apua! Ei hätää, apu on yhtä lähellä kuin omat sormesi :) Kun rinnat ovat täydet ja pinkeät kuin täyteenpuhallettu ilmapallo, on vauvan erittäin hankala saada kunnon otetta rinnasta. Tässä vaiheessa moni turvautuu rintakumiin. Ei välttämättä tarvitse. Rintaa voi pehmentää juuri ennen imetystä painamalla sormenpäillä napakasti nännin tyvestä kohti rintakehää muutaman sekunnin ajan. Tämä työntää maidon nousun aiheuttamaa kudosturvotusta ja maitoa takaisin syvemmälle rintaan, ja nännin alueen iho saa enemmän tilaa venyä. Tätä venymismahdollisuutta iho tarvitsee, jotta vauva saa riittävän syvän imuotteen nännistä ilman että äitiä sattuu. Kudosturvotusta ja kuumotusta voi helpottaa viileähauteella. Perinteinen keino on laittaa rinnoille jääkaappikylmät valkokaalinlehdet, joiden ruoti on vähän rikottu. Jos vauvaa häiritsee kaalinhajuiset rinnat, mikä tahansa viileä (vaikka se pakastehernepussi ohuen pyyhkeen tai harson sisällä) ajaa saman asian. Mitä pehmeämmät rinnat, sitä helpompi vastasyntyneen on ottaa rinnasta hyvä imuote. Tähän ei tarvita mitään ylimääräisiä "apuvälineitä".

Kuinka pitkään vauvan pitää olla rinnalla kerrallaan? Vastauksia saa laidasta laitaan: 15 minuuttia kerrallaan, 30 minuuttia kerrallaan, 5 minuuttia kerrallaan. Ajalla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Tärkeämpää on, mitä vauva rinnalla tekee. Jos vauva imee tehokkaasti, eli vauvan leuka liikkuu ylös-alas ja alhaalla pitää pienen tauon, vauva nielee maitoa. Jos nännissä tuntuu vain pientä "perhosvärinää", ei maitoa siirry rinnasta vauvan masuun, vaikka vauva olisi rinnalla tunnin yhtä soittoa. Kun imu ei ole enää tehokasta, vauvan voi irroittaa rinnalta ja tarjota toista rintaa. Yhä uudelleen. Mitä enemmän rinnat ihan alkupäivinä saavat tällaista stimulaatiota, sitä nopeammin maito nousee ja muuttuu kolostrumista kypsäksi maidoksi. Näin yhdestä rinnasta imetysaika voi olla ihan vain muutaman minuutin, mutta vauva voi olla rinnalla useamman tunnin :) Niin kauan kuin rinta kelpaa, niin kauan sitä voi vauvalle tarjota. Vauva itse tietää, koska riittää. Sitä ei yksiselitteisesti kerrota vauvanhoito-oppaissa tai neuvolassa. Katso vauvaa, älä kelloa :)

Mistä tietää, että vauva saa riittävästi maitoa? Ensisijaisesti siitä, että vauva kasvaa. Vähimmäiskasvu on 500 grammaa kuukaudessa puolivuotiaaksi saakka, enimmäiskasvua ei imetetyllä vauvalla olekaan. Pituuden mittaaminen pieneltä vauvalta on melkoinen operaatio, eikä mitenkään luotettava. Pituus on enemmänkin kuriositeetti kuin luotettava kasvun mittari. Maidon riittämistä ei voi päätellä vauvan käyttäytymisestä, ellei vauva sitten ole kovin väsynyt ja vaisu, jolloin hän ei ehkä saa riittävästi maitoa. Maidon riittämistä ei voi päätellä imetyskertojen määrästä, ellei sitten niitä ole vähemmän kuin 8 vuorokaudessa, jolloin vauva ei ehkä saa riittävästi maitoa. Maidon riittämistä ei voi päätellä unipätkien pituudesta, ellei sitten unet ole usein yli 4 tuntia, jolloin vauva ei ehkä saa riittävästi maitoa. Vauvan työnä (jos sitä nyt työksi voi sanoa, enemmänkin kyse on eloonjäämisvietistä kuin työstä) on olla tiheästi rinnalla ja vaatia tiheästi pääsyä rinnalle. Myös silloin, kun äidin tekisi mieli nukkua aikuisten yöunia. Mitä pienempi vauva, sitä tärkeämpää vauvan voinnin kannalta on, että hän saa ympäri vuorokauden riittävän tiheästi ravintoa. Äidin lepokin on tärkeää, joten nukkumisjärjestelyissä on kenties kompromissin aika. Monesti vauvan pinnasänky onkin ensimmäiset kuukaudet tavaransäilytyspaikka ennemmin kuin vauvan nukkumispaikka. Mitä vähemmän yöllä tulee äidillä tarvetta nousta ylös sängystä ja siirtyä paikasta toiseen, sitä helpommin unet jatkuvat ja äitikin saa levättyä. Niin se vain menee pienen vauvan kanssa. Jos siis jotain valmisteluja haluaa raskausaikana tehdä, ei ole ollenkaan pöllömpää valmistaa itselle ruoka-annoksia pakastimeen. Päivisin nimittäin vauvan päiväunet on ihan hyvä käyttää nukkumiseen äidinkin siivoamisen ja kokkailun sijaan.  Lapsivuodeaika voisi konkreettisesti tarkoittaa sitä, että äidillä on lapsi, vuode ja aikaa olla lapsen kanssa vuoteessa :)

Kuulostaako hurjalta? Ethän tullut katumapäälle? Nimittäin vauvan kasvaessa - ja sehän vääjäämättä tapahtuu - elämä vauvaperheessäkin helpottuu. Rankinta on usein ensimmäiset 6-8 viikkoa. Ne ovat myös imetyksen kannalta monesti ne tärkeimmät viikot. Harjoitus tekee mestarin, mutta harjoitella pitää. Ja juuri, kun äiti tottuu elämään vauvan kanssa, vauva muuttuu. Tulee jokin uusi Vaihe, joka vaatii jälleen uutta sopeutumista. Mutta hyvin se menee, pelko pois!