Lähes kaikki ensimmäistä lastaan odottavat vanhemmat saavat ympäriltään kuulla, miten helppoa elämä onkaan ihan pikkuvauvan kanssa, kun vauvahan vain nukkuu ja välillä herää syömään. Vauvan nukkuessa ehtii sitten hoitaa kotia ja tehdä ruokaa ja muutenkin nauttia omasta ajasta. Tämä on oletus, joka erittäin harvoin kohtaa todellisuuden kanssa. Tyypillinen pikkuvauva ei nimittäin ole tuollainen.

Vauvan elämän ensimmäiset viikot (6-8) ovat kaikkea muuta kuin seesteisiä. Ensinnäkin vauva ei todellakaan nuku pitkiä pätkiä ja havahdu syömään 3-4 tunnin välein hetkeksi. Päin vastoin. Vauva haluaa olla iholla ja rinnalla 3-4 tuntia kerrallaan ja nukkuu lyhyitä hetkiä, etenkin jos hänet lasketaan sylistä pois nukkumaan itsekseen. Vauva ei välttämättä viihdy yksin pinnasängyssä tai vaunuissa tai sitterissä, vaan pitää meteliä niin pitkään, että pääsee tuttuun syliin. Sylissähän hän on tottunut olemaan jo kohtuaikansakin. Erittäin todennäköisesti äiti ei todellakaan ehdi hoitaa kotia ja tehdä ruokaa saatika nauttia omasta ajasta kuten äitiysloman alussa. Vastasyntyneen äitinä oleminen on täyttä työtä 24/7.

Vauvan läheisyydentarpeelle on vankat perustelut. Ensinnäkään hän ei osaa itse liikkua paikasta toiseen vielä moneen kuukauteen. Kivikaudella yksin jääminen tiesi lähes varmaa kuolemaa. Ei vauva päässyt pakoon petoeläimiä tai vihamielisiä toisen heimon ihmisiä. Vain äidin sylissä oli mahdollisuus selvitä hengissä. Ja kun rinta on suussa, on vauva täysin varma siitä, että äiti ei pääse mihinkään katoamaan. Toisekseen pieni vauva tarvitsee ravintoa tiheästi. Paljon tiheämmin kuin aikuinen tai isompi lapsi. Vauvan vatsalaukku on ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana pieni. Ensi päivinä maha vetää 5-7 ml ravintoa kerrallaan. Noin 10 vuorokauden ikäisenä masuun voi mahtua jo 70 ml ravintoa kerrallaan. Tiheät imetykset ovat tärkeitä myös äidin rintojen maidontuotannon käynnistymisen vuoksi. Rinnat toimivat niin, että mitä tiheämmin niitä tyhjennetään, sitä enemmän ne maitoa muutaman päivän viiveellä tekevät. On harvinaista, että maidontulo pysyy vauvan tarvitsemalla tasolla 3-4 tunnin imetysväleillä. 

Vauvavuoden aikana tyypillistä on myös jatkuva muutos. Vauva kasvaa ja oppii koko ajan uusia asioita. Jos hän viikko sitten nukahti nätisti rinnalle, niin ei välttämättä nukahda enää, vaan nukahtaminen vaatii ehkä hytkytystä, hyräilyä tai useamman imetysrinnan vaihdon. Kyse ei ole maidon riittämättömyydestä! Vauva saattaa haluta tiheämmin rinnalle, eikä enää nukukaan  kovin pitkiä päikkäreitä. Kyse ei ole maidon riittämättömyydestä! Kyse on siitä, että vauva kasvaa ja kehittyy. Kun pienen ihmisen päätehtävänä on tuplata syntymäpainonsa puolen vuoden ikään mennessä, ei sitä ihan vain nukkumalla tehdä :) 
Tyypillistä on myös vauvan vaihteleva käytös. Rinnalla hulinointia esiintyy usein juurikin 4-7 viikon iässä. Vauva selvästi hamuilee, mutta jostain syystä rinnalla kuitenkin hermostuu eikä haluakaan imeä ja sitten kuitenkin haluaa. Kyse ei ole maidon riittämättömyydestä! Vauvaa saattaa ärsyttää maidontulon muutokset (juuri sillä hetkellä vauvan mielestä liian hitaasti/nopeasti), vauva saattaa olla väsynyt, vauva saattaa haluta vain imeä muttei syödä... Vauva ei ehkä itsekään tiedä, mikä mättää. Vanhempi pääsee helpommalla, kun toteaa, että jaahas, nyt on tällainen vaihe, ja pysyy itse rauhallisena. Jo kohdussa jatkuvaan liikkeeseen tottuneelle vauvalle sylissä heijaaminen tuntuu turvalliselta. Kannattaakin siis hytkytellä ja keinutella vauvaa, kun hulinakausi alkaa. 

Tyypillinen vauva siis

• käy rinnalla tiheästi
• nukkuu lyhyitä pätkiä kerrallaan
• viihtyy enemmän sylissä kuin yksin sängyssä/vaunuissa/sitterissä
• muuttaa rytmejään "alvariinsa"
• on välillä ärtyinen ja hulinoi rinnalla ilman että kyse on maidon riittämättömyydestä
• leimaantuu ensisijaiseen hoitajaansa, joka usein on äiti, eikä halua kiertää sylistä syliin
• ei mene pilalle, vaikka hänen tarpeensa huomioidaan ja niihin vastataan nopeasti
  
  Rakkautta ja läheisyyttä ei koskaan voi antaa vauvalle liikaa! 
  
  (Lisälukemisena Vauvan kello.)