Tulen aina kovin surulliseksi kuullessani, miten äitiä on kehotettu lopettamaan imetys, jos joku asia vauvan/lapsen kanssa elämisessä ei oikein suju. "Oletko siis väsynyt? Lopeta imetys." "Eikö vauva syö kunnolla? Lopeta imetys." "Vieläkö se yöllä syö? Lopeta imetys." "Vauva kasvaa vähän huonosti. Lopeta imetys."

Imetystä ei juurikaan voi mitata. On vaikea sanoa, kuinka paljon vauva saa maitoa imettyä äitinsä rinnoista, kun se virtausmittari tai muu ulkoinen mittatikku puuttuu. Niinpä monilla neuvojilla menevät pasmat sekaisin siinä vaiheessa, jos imettävä äiti kaipaa vinkkejä vauvan käyttäytymisen ymmärtämiseen. Imetyshän nyt luonnollisesti on kaiken "pahan" syynä. Kun sen lopettaa vauva alkaa syödä kunnolla/kasvaa paremmin/nukkuu enemmän ja pitempään/ei roiku äidissä kiinni tai mikä nyt onkaan se seikka, mihin toivotaan parannusta.

Liian paljon kuulee näitä tarinoita lääkäreistä ja terveydenhoitajista, jotka ovat varmoja, että jos äiti vain raaskii vieroittaa vauvan, kaikki mahdolliset "ongelmat" häviävät. Näin imettäviä äitejä liian usein tuetaan. Jos äiti sitten on "jääräpää" ja kieltäytyy ottamasta vieroitusneuvosta vaarin, ei muita vinkkejä ratkaisuksi tulekaan. Imetä sitten - ja kärsi. Harvinaisen mielikuvituksetonta porukkaa, jos luulevat, että imetyksen lopettaminen tekee autuaaksi.