Suuri päivä koitti, kun THL julkaisi tänään uudet ruokasuositukset lapsiperheille. Näitä oli jo ehditty odottaa, ja etenkin imetyssuositusten kohdalla on jo noin vuoden verran ehditty spekuloida muutoksilla. Vihdoin saatiin jotain mustaa valkoisella. Koska mediassa uutisoidaan aiheesta erittäin raflaavasti ja huonohkon sisäluvun perusteella selkeästi väärin, tarkastellaanpa näitä uusia, vuoden 2016 suosituksia vähän tarkemmin.

Miten se oikeasti onkaan
Mediassa uutisoidaan, että täysimetyssuositus on nyt muuttunut, ja vauvoille pitää alkaa antaa makuannoksina muuta ruokaa 4 kk iässä. Kuinka ollakaan, näin yksioikoisesta asiasta ei ole ollenkaan kyse. Täysimetyssuositus ei muuttunut, edelleen suositus sanoo: "Täysiaikaisena ja normaalipainoisena syntyneelle lapselle äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi puolen vuoden ikään D-vitamiinia lukuun ottamatta." (s. 63) Ja kuten aikaisemminkin, tosin vähän eri muotoilulla: "Lapselle voidaan antaa kiinteitä ruokia maisteluannoksina aikaisintaan 4–6 kuukauden iässä." (s. 63). Kumpaakin pääkohtaa täydennetään myöhemmin näin:
"Äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi ensimmäisten kuuden elinkuukauden ajan useimmille normaalipainoisina syntyneille lapsille. Yksinomaista eli täysimetystä suositellaan 6, vähintään 4 kuukauden ikään." (s. 64)
"Lapsi on motoriselta kehitykseltään valmis syömään kiinteitä ruokia, kun hän pystyy istumaan tuettuna, hallitsemaan pään liikkeitä ja koordinoimaan silmiä ja kun hän tavoittelee ruokia kädellä. Lapsi kiinnostuu perheen ruokailuhetkistä ja seuraa katseellaan muiden syömistä. Kun lapselle aletaan tarjota kiinteää ruokaa, suun motoriikka kehittyy ja lapsi harjaantuu kuljettamaan ruoan kielellä kohti nielua. Tämä tapahtuu yleensä 4–6 kuukauden iässä." (s.68)

Aikaisemmissa suosituksissa muotoilu korosti toki enemmän vauvan yksilöllisiä valmiuksia, mutta tässä uudessa suosituksessa nuo yksilölliset valmiudet on avattu tarkemmin. 

Huomionarvoista on myös se, että jos vauvan kasvu antaa viitteitä siitä, että hänen voisi olla hyvä saada vähän enemmän ravintoa, ensisijaisesti tehostetaan imetystä. Ja vasta, jos imetyksen tehostaminen ei tuota toivottua tulosta, niin suosituksen mukaan voidaan aloittaa tarvittava lisäruokinta. (s. 67) Alle nelikuisilla lisäruoka on tämänkin suosituksen mukaan teollisesti valmistettu äidinmaidonkorvike (toki se voi olla myös luovutettua tai itsepumpattua äidinmaitoa), ja vasta yli nelikuisille voi lisämaidon sijaan alkaa antaa muuta ruokaa. 
Myös se tulee tässä suosituksessa esille, että maisteluannosten antaminen on todellakin muun ruuan antamista, ja käytännössä päättää täysimetyksen, kun täysimetys määritellään vauvan yksinomaista ruokintaa äidinmaidolla: "...aloitetaan kiinteät ruoat maisteluannoksina..." (s.68) Vaikka olisi tuon voinut vieläkin selkeämmin suosituksessa sanoa.

Ilahduttavaa on seuraava kohta: "Perheen kanssa on hyvä tarkistaa, ettei korvikkeen käytön aloittaminen johdu korjattavissa olevista seikoista, kuten imetysohjauksen puutteesta." (s. 67) Se, miten korvikkeeseen siirtyminen osittain tai kokonaan tai muun ruuan antamisen aloittaminen on hyvä hoitaa, on myös mainittu uudessa suosituksessa: "Jos siirrytään kokonaan korvikkeiden antamiseen, vanhemmat tarvitsevat ohjausta niiden käyttämiseen ja kiinteiden ruokien aloittamiseen." (s. 67) Enää ei siis ole suositusten mukaista se, että terveydenhoitaja tai lääkäri neuvoo perhettä antamaan korviketta/muuta ruokaa niin paljon kuin vauva vain (imetyksen jälkeen) syö.

Tässäkään suosituksessa lisäruuaksi ei kehoteta antamaan velliä: "Lapsi ei tarvitse vellejä missään vaiheessa, etenkään alle 5 kuukauden ikäisenä, sillä varhain aloitetut vellit saattavat johtaa imetyksen vähenemiseen ja lopettamiseen. Tätä vanhemmille kiinteärakenteisemmat puurot sopivat paremmin syömisen opetteluun." (s. 68)

Kun muu ruoka sitten aloitetaan...
Vanhemmat usein pohtivat, mikä on hyvä määrä kiinteitä, kun vauva alkaa niihin tutustua. Aikaisemmissa suosituksissa ei määristä ollut juurikaan puhetta. Näihin uusiin on määrät muotoiltu kenties vähän paremmin: "Terveille hyvin kasvaville lapsille aloitetaan kiinteät ruoat maisteluannoksina (lusikankärjellisestä muutamaan teelusikkaan) aikaisintaan 4 ja viimeistään 6 kuukauden iässä." (s. 68)
Ei siis ole mitään syytä pyrkiä syöttämään purkillista sosetta vauvalle, sillä suosituksissa korostetaan myös vauvan viestien kuuntelua ruokamäärien osalta: "Vauvalle aletaan tarjota kiinteitä ruokia pieniä määriä kerrallaan." (s. 69) ja "Lapsen on hyvä antaa harjoitella syömistä alusta pitäen itse." (s. 70). Missään kohtaa tätä uuttakaan suositusta ei ole ns. vaadituista muun ruuan määristä sanottu sanaakaan. Tämä kannattaa pitää mielessä aterioilla. 
Tässä vielä hyvä kiteytys, jossa ei ole juurikaan tulkinnan varaa: "Puolivuotias lapsi osallistuu jo perheen ruokailutuokioihin maistelemalla perheen ruoista itselleen sopivia ruokia sekä aloittaa vähitellen sormiruokailemalla omatoimisen syömisen. Lapselle aletaan tarjota soseaterioita." (s. 63) Ja jos oikein pilkkua viilattaisiin, niin peräkkäisissä toisiaan täydentävissä virkkeissä ovat sanat puolivuotias ja aletaan tarjota. 

Paljon on puhuttu myös siitä, mikä on hyvä järjestys imetykselle ja muulle ruualle. Moni äiti on neuvolassa saanut kuulla, että koska vauvan pitää oppia syömään muuta ruokaa tai koska äidinmaito laimenee jonkun tietyn ikäpyykin jälkeen, pitää muuta ruokaa antaa vauvalle ensin ja imetystä rajoittaa. Tämän uusi suositus kumoaa heti kättelyssä: "Maisteluannoksina annetut kiinteät ruuat eivät syrjäytä imetyskertoja, vaan rintamaito on edelleen lapsen pääasiallinen ravinto." (s. 68) ja "Ruokiin tutustuminen aloitetaan siten, että ensin imetetään tai annetaan korviketta ja sen jälkeen tarjotaan maisteluannoksia." (s. 68). Ja vielä pisteenä i:n päälle: "Äidinmaito on lapsen parasta ravintoa, ja se sisältää kaikki lapsen tarvitsemat ravintoaineet D- vitamiinia lukuun ottamatta." (s. 64)
Toki olisi hienoa, jos virallisessa tekstissä käytettäisiin käännössanan sijasta aina tuota kaunista suomenkielistä sanaa äidinmaito, mutta ehkä kaikkea ei voi saada... (Enkä nyt ota puheeksi toista käännöshelmeä, rintaruokintaa, jolle on myös kaunis suomenkielinen sana, imettää, olemassa.)

Epäselvyyttä allergia-asioissa
Hämmästyttävää on uudessa suositusuutisoinnissa sekin, että otsikot korostavat neljän kuukauden iässä aloitettavan maistelun ehkäisevän allergioita. Mistähän se on saatu, sillä suosituksessa itsessään lukee näin: "Kiinteiden ruokien aloittamisen viivästyttäminen yli 6 kuukauden ikään saattaa lisätä allergia-alttiutta." (s. 68) Ja jos allergia-asioita oikein kunnolla halutaan tutkia, niin suosituksesta löytyy siihenkin lähtökohta: "Suomessa lapsia imetetään keskimäärin 7–8 kuu- kautta, josta täysimetyksen kesto on 2 kuukautta. Vain 1–2 prosenttia lapsista täysimetetään 6 kuukauden ikään saakka." (s. 64) Jos siis (reilusti) yli puolen vuoden täysimetys nostaa allergia-alttiuden riskiä, miksi lasten ruoka-aineallergialuvut ovat niin suuret, kun täysimetys on kirjaimellisesti harvojen herkkua? Kun täysimetys kestää keskimäärin vain 2 kuukautta ja suurimmalle osalle vauvoista (joita Suomessa syntyy keskimäärin 60 000 vuodessa, heistä 1-2 prosenttia on 600-1200 vauvaa vuosittain) aletaan antaa muuta ruokaa jo ennen 4 kuukauden ikää, voisiko kenties se olla syynä ruoka-aineallergioiden suureen määrään suomalaisten lasten keskuudessa? Tai sitten tämä seuraava: "Suuri osa lapsista saa lisämaitoa jo ensimmäisinä elinpäivinään synnytyssairaalassa." (s. 64) (Yhden suomalaisen tutkimuksen mukaan alle 3 kuukauden täysimetys tai yli 9 kuukauden täysimetys nostavat allergia-alttiuden riskiä erityisen selvästi.) 
Ehkä tutkijoiden kannattaisi kääntää Sauronin silmänsä näihin seikkoihin, jos todella halutaan vähentää lasten ruoka-aineallergioita. Ihan vinkiksi vain.

Läksyjä terveydenhuollon toimijoille
Näissä suosituksissa imetyksen kohdalla on paljon asiaa myös terveydenhuollon toimijoille. Ensinnäkin korostetaan sitä, että laadukas ja näyttöön perustuva imetysohjaus on nimenomaan lastenneuvoloissa työskentelevien terveydenhoitajien tehtävä sen jälkeen, kun tuoreet äidit ovat ensin saaneet synnytyssairaalassa laadukasta ja näyttöön perustuvaa imetysohjausta:
"Synnytyssairaalan hoitokäytännöt vaikuttavat imetyksen onnistumiseen. /—/ Lisämaitoa annetaan vain lääketieteellisin perustein, ja äidille kerrotaan mitä lisämaitoa vauva saa." (s. 64)
"Imetysohjaus on osa ravitsemusohjausta ja kuuluu neuvolan huolellisesti toteutettuihin määräaikaisiin terveystarkastuksiin, kotikäynteihin ja vanhempainryhmätoimintaan." (s. 65)
"Äitiys- ja lastenneuvoloiden tärkeä tehtävä on tukea imetyksen onnistumista, ja synnytyssairaalan ja neuvoloiden käytäntöjen tulee olla linjassa. Erityisen tärkeää on saada ohjausta ongelmatilanteissa. Useimmat ongelmat ovat ratkaistavissa hyvän imetystekniikan, apulaitteiden ja perheen tukemisen avulla. Tämä edellyttää sitä, että kaikki äitiys- ja lastenneuvolassa toimivat terveydenhoitajat ovat saaneet imetysohjaajakoulutuksen." (s. 64)
"Synnytyssairaaloissa ja neuvoloissa on oltava kirjallinen ja yhteneväinen imetyksen edistämisen toimintasuunnitelma, jossa huomioidaan koko imetyksenaikainen hoitoketju." (s. 64)

Sääli, että tämä osuus suosituksesta jäi kokonaan medialta uutisoimatta. Etenkin kun tiedetään, että lapsineuvoloiden terveydenhoitajista vain kolmasosalla on tuo kyseinen imetysohjaajakoulutus. 

Imetyksen kestosta
Suomessa on ollut vallalla ajatus siitä, että pitkäksi määritelty eli yli vuoden kestävä imetys olisi epänormaalia, epäterveellistä (koska kuulemma maito muuttuu sokerilitkuksi, joka on verrattavissa virvoitusjuomiin ja mädättää pienten lasten hampaat suuhun) ja muutenkin pahasta jo senkin takia, että lapset eivät ikinä itsenäisty, kun roikkuvat äidin rinnalla vaikka osaavat jo kävellä tai - hui kauhistus sentään! - puhua ja siten ihan itse sanallisesti ("Tissiä, perkele!") pyytää rintaa. Nyt tähänkin lienee tulossa muutos, jos suosituksia on noudattaminen, sillä: "Imetyksen lopettamisajankohta on jokaisen perheen oma päätös." (s. 66) ja "Imettämistä suositellaan jatkettavaksi vuoden ikään ja perheen niin halutessa myös pidempään." (s. 63)
Toki imetyksen lopettaminen jo ennen vuoden ikää on myöskin perheen oma päätös, ja siinä tilanteessa, jos imetys päättyy vastoin äidin toivetta aikaisemmin kuin mitä oli tarkoitus, "Terveydenhoitajan tulee varata riittävästi aikaa äidin kokemusten ja tunteiden käsittelyyn kannustavassa ja hyväksyvässä hengessä, jotta äiti ei kokisi imetyksen päättymisestä turhaa syyllisyyttä." (s. 66) Tukena ja apuna voi tässä vinkata äidille luettavaksi esimerkiksi Imetyksen lohtukirjaa. Eikä välttämättä olisi pahitteeksi keksiä jotain muutakin sanottavaa kuin "ihan hyviä ihmisiä tulee korvikeruokituistakin". Sillä sehän jo tiedetään, että imetyksen pituus ei ole hyvän äitiyden määritelmä missään muodossa.

Summa summarum
Voidaankin todeta, että käytännössä suositukset eivät muuttuneet: edelleen on voimassa puolen vuoden täysimetyssuositus, ja yksilöllisen tarpeen ja vauvan valmiuksien mukaan voidaan muuta ruokaa alkaa tarjota 4-6 kuukauden iässä. Uutena ja entistä selvempänä täsmennyksenä on, että se tulee tehdä imetystä vaarantamatta ja äidinmaitoa korvaamatta. Eikä myöskään ole tarvetta ahtaa vauvaan purkkitolkulla soseita vain siksi, että vauvan pitäisi oppia nopeasti syömään muutakin ruokaa, vaan äidinmaito on todellakin vauvalle parasta ruokaa, ja imetystä voi hyvin jatkaa niin pitkään, kuin perhe haluaa. Yhtenä tavoitteena selvästikin on se, että muun ruuan antamista ei aloitettaisi ainakaan alle nelikuisille vauvoille. Se onkin ihan hyvä tavoite, kun noita nykyisiä täysimetyslukuja katsoo.

Kun terveydenhuollon ammattilaiset muun väestön ollessa kyseessä ovat velvoitettuja noudattamaan ravitsemusohjeissaan valtakunnallisia ja virallisia suosituksia, nyt sopiikin seurata, millä tavoin ja kuinka tunnollisesti nämä imeväisikäisten ravitsemussuositukset otetaan synnytysairaaloissa ja lapsineuvoloissa käyttöön. Toivottavasti ammattilaiset tuntevat sen verran ammattiylpeyttä, että lipsumisia ei nähdä yhtä paljon kuin aikaisempien, samansisältöisien suositusten aikana. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin aikoinaan...

* *

12.2.2016 on THL:n blogiin Suvi Virtanen kirjoittanut täsmennyksen koskien uusia suosituksia:
"Uusi lapsiperheiden ruokasuositus: äidinmaito on lapsen parasta ravintoa ensimmäiset puoli vuotta"

Postauksesta poimittua:
"Suomessa täysimetyksen keskimääräinen kesto on vain 1,7─2,4 kuukautta. Neuvoloilla on suuri rooli siinä, että äidit imettäisivät nykyistä pidempään."
"Uusi suositus korostaa sitä, että kiinteiden ruokien aloittamisajankohta riippuu lapsen yksilöllisistä valmiuksista. /—/ Neuvolan terveydenhoitajan on tärkeää auttaa perhettä tunnistamaan lapsen yksilöllinen syömisvalmius."