Nykysuosituksen mukaan vauvaa täysimetetään kuusi ensimmäistä kuukautta. Täysimetys tarkoittaa sitä, että vauva syö vain äidinmaitoa, ei muuta maitoa tai muuta ruokaa. Ei edes makuannoksia. Tai no, makujahan vauva pääsee maistelemaan myös äidinmaidon kautta :)

Mitäs sitten, kun on aika laajentaa vauvan ruokavaliota muuhunkin kuin nestemäiseen ruokaan? Millä kannattaa aloittaa? Minkälaisilla annoksilla? Mihin aikaan päivästä?
Puolivuotias voi aloittaa maistelut ja ruokaan tutustumisen hieman nopeammalla tahdilla kuin sitä nuorempi vauva. Ruoka voi myös olla karkeampaa kuin ihan löysä ja sileä sose. Vauva mutustelee ja pyörittelee ruokaa suussaan, ja jos se tarjotaan valuvana lusikasta, ja vauva pötköttää puoli-istuvassa asennossa, jää mutustelut tekemättä, kun ruoka itsestään valuu nieluun ja siitä eteenpäin. Annoskoot ovat yhdestä ruokapalasta (esim. maissinaksu) muutamaan lusikalliseen ihan aluksi. Vanhemmat tarjoavat, ja vauva itse päättää, montako palasta tai lusikallista syö. Ateria se on yksi maissinaksukin ;)

Vauva voi heti alusta alkaen tulla mukaan muun perheen aterioille. Ei tarvitse ajatella, että ensin kuukauden verran vauvalle tarjotaan vain lounas ja siitä muutaman viikon välein lisättäisiin uusi ateria päivärytmiin. Kun vauvan ottaa mukaan ruokailuhetkiin, hänelle aterioita kertyy näppärästi 3-5 päivässä. Ja se on ihan hyvä niin. 

Hyviä aloitusruokia ovat lähes kaikki ruoka-aineet, mitä puolivuotias voi syödä. Monet tykkäävät tarjota vauvan ensiruuiksi hedelmiä tai marjoja (äidinmaito on makeaa, ei tarvitse pelätä, että vauva tottuisi syömään vain makeaa - hän on tottunut siihen jo :) ), toiset aloittavat kasviksilla ja juureksilla, toiset puuroilla. Erittäin energiapitoisena avokado on hyvä aloitusruoka, lisäksi se on näppärä tarjoilla vauvalle ihan vain suoraan kuoresta lusikkaan kaapimalla. Avokadosta saa myös leikattua suikaleita, jotka vauva voi itse nyrkistään mutustella. Peruna, vaikka perusruokaa onkin, voi olla monille liian tujua suuren tärkkelyspitoisuutensa vuoksi, ja siksi sen suosio aloitusruokana on laskenut. Yksi hyvä ohjenuora on esitellä vauvalle yksi ruoka-aine jokaisesta ruokaympyrän lohkosta. Kun kierros on käyty, aloitetaan uudelleen toinen kierros, ja näin pikku hiljaa laajennetaan vauvan ruokavalikoimaa.  Se, kuinka nopeasti tämän laajentamisen tekee, riippuu vauvasta. Uuteen makuun tottumiseen menee keskimäärin 15 maistelukertaa. Myös uuteen koostumukseen tottuminen vie aikaa. 

On ihan ok tarjota vauvalle samaa ruokaa kuin mitä muukin perhe syö. Vauvan osuus kannattaa kuitenkin ottaa erilleen ennen suolan lisäämistä. Lehmänmaitoa suositellaan tarjottavan kypsennettynä ja hapanmaitotuotteina aikaisintaan 10 kuukauden iässä. Yrteillä ja muilla suolattomilla mausteilla maustettu ruoka voi maistua myös vauvankin suussa, etenkin jos äiti on jo imetysaikana sitä syönyt. Mitään kovin tulista ei tietenkään kannata vauvalle ensiruuaksi kuitenkaan tarjota ;)

Äidinmaidon tulisi olla vauvan pääruokaa yksivuotiaaksi saakka, ja muu ruoka on maistelua ja opettelua varten äidinmaidon rinnalla. Muun ruuan osuus luonnollisesti kasvaa pikku hiljaa koko ajan, mutta imetetty 1,5-vuotiaskin saa äidinmaidosta oikein hyvin vielä energiaa, vitamiineja ja proteiineja. Maitoa se äidinmaitokin on. 

Jotta elämä olisi kaikille mukavaa, ruokailuhetkistä kannattaa tehdä leppoisia. Vauvaa ei voi pakottaa syömään. Ja niin vauvoilla kuin aikuisillakin ruokahalu vaihtelee päivän ja kellonajankin mukaan. Aina ei tee mieli suurta ateriaa. 

Mistä sitten tietää, koska vauva on valmis syömään muuta ruokaa? Meneekö herkkyyskausi ohi, jos ei aloita 4 kuukauden iässä? Eikö vauva opi ikinä syömään lusikasta, jos sitä ei harjoittele riittävän ajoissa?
Herkkyyskausia tulee ja menee, eikä tarvitse pelätä sitä, että jos yksi ohitetaan, peli olisi menetetty. Kun vauva on noin puolivuotias, osaa istua (tuettuna) pystyasennossa, vie itse ruokaa/tavaroita suuhunsa, seuraa tarkkaan, mitä muut ruuan kanssa tekevät, yrittää itsekin napata äidin/isän/sisarusten lautaselta ruokaa EIKÄ kolaa sitä samantien kielellään takaisin leualle, on hän valmis aloittamaan muun ruuan syömisen opettelun. Pystyasento mahdollistaa mutustelun, joka tarkoittaa sitä, että vauva pystyy kuljettamaan ruokaa kielellään suun etuosasta takaosaan, ja pyörittelemään ruokaa suussaan. Jos ruoka kolautuu kielellä takaisin leualle monta kertaa peräkkäin, on vauvalla vielä liian voimakas imemiseen liittyvä kielen ulostyöntämisen refleksi, eikä mutustelu onnistu. Silloin kannattaa odotella, että refleksi iän mukana heikkenee sen sijaan, että turhautuu, kun vauva ei "osaa" syödä. 

Lusikka ei ole mikään välttämättömyys vauvalla. Hän voi myös omin sormin noukkia ruokia ja viedä suuhunsa. Tätä kutsutaan sormiruokailuksi. Muun ruuan syömisen aloittavalle vauvalle sormiruoka on hyvä tarjota pehmeänä ja sellaisina suikaleina, jotka vauva saa nyrkkiinsä puristettua niin, että suikaleen päät tulevat nyrkistä ulos. Pinsettiotteen kehittymisen jälkeen palaset voivat olla pienempiä. 

Imetyksen jatkuminen muun ruuan syömisen ohella on tutkimuksissa todettu vähentävän allergian puhkeamisen riskiä. Äidinmaito myös mm. auttaa sulattamaan muuta ruokaa. Imettää voi lapsentahtisesti, jos haluaa. Muuta ruokaa voi tarjota sitten "kellon mukaan", jos ja kun perhe muutenkin käyttää ruoka-aikoja. Jos vauva kovin tykästyy kiinteistä, ne saattavat liian aikaisin alkaa viedä tilaa äidinmaidolta, eikä vauvaa enää rinnalla käynti kiinnosta. Vieroittuminen on lähellä. Tässä tilanteessa on usein kaksi vaihtoehtoa: imetyksen annetaan hiipua, ja vauvalle aletaan tarjota korviketta äidinmaidon sijaan, tai kiinteiden määrää ja annoskokoja pienennetään ja vauva imetetään ennen muun ruuan tarjoamista. Tässä kohdin perhe tekee heille sopivan valinnan. 

Bon apétit!