Lapsentahtisella imetyksellä tarkoitetaan sitä, että vauvaa ruokitaan rinnasta nälkämerkkien mukaan. Kun vauva ilmaisee olevansa maitotilkan tarpeessa esimerkiksi huuliaan nuolemalla, suutaan aukomalla, päätään kääntelemällä ja viemällä käsiään suun lähelle, vauvalle tarjotaan rintaa. Itku on myöhäinen nälän merkki, ja sitä ei kannatakaan odotella. Kun vauva tulee rinnalle, hän ensin heruttaa rintaa. Herutteluun voi kuulua nokkimista, rinnanpään nuolemista, rinnan kanssa nyrkkeilemistä, pään heiluttelua rinnalla, nännistä tarttumista ja irti päästämistä jopa niin pitkään, että äiti alkaa ihmetellä, eikö rinta kelpaakaan. Vauvasta riippuu, miten pitkään hän rintaa ja itseään haluaa valmistella ateriaa varten. Kun vauva sitten ryhtyy imemään, rinta heruu, eli maitoa alkaa tulla rinnasta ulos. Herumisia tapahtuu sykäyksittäin. Välissä on aina suvantovaiheita, jolloin vauva saa huilata ja miettiä, onko nälkä taltutettu, vai vieläkö tekisi maitoa mieli. Jos maito vielä maistuu, vauva käynnistää uuden herumisen joko samalla tai toisella rinnalla sille päästyään. Rinnatkin siis toimivat vauvan tahtiin.

Pullosta ruokkiessa voi aikuinen tahdistaa ruokintaa, jolloin vauva on silloinkin enemmän viejä kuin vikisijä. Puhutaan tahdistetusta pulloruokinnasta, jossa vauva saa itse kertoa, kuinka paljon maitoa haluaa ja millä tahdilla. Tätä ruokintatapaa voi käyttää, sai vauva pullosta sitten äidinmaitoa tai keinomaitoa silloin tällöin tai yksinomaan. Tarkoitus ei ole tuupata vauva täyteen kuin syöttöporsas, vaan tehdä ruokailusta vauvalle mukava ja rauhallinen kokemus. Nämä ohjeet on poimittu (ja suomennettu) useasta eri tahdistettua pulloruokintaa kuvailevasta lähteestä. 

Tahdistettu/vauvantahtinen pulloruokinta

  1. Pidä vauvaa sylissäsi puoli-istuvassa asennossa niin, että vauvan nenä ja napa ovat samaan suuntaan. Ihan vastasyntynyttä vauvaa voi pulloruokkia myös kylkiasennossa aikuisen reisien päällä. Älä tue vauvaa päästä, sillä vauvalla tulee olla mahdollisuus vetää päätään myös taaksepäin, jos virtaus pullosta käy liian voimakkaaksi. 
  2. Käytä pulloa, jossa on hidasvirtauksinen tuttiosa. Pullotutti voi olla myös laaja alaosastaan ja pienikärkinen. Näin se muistuttaa enemmän rintaa ja vähentää nännihämmennyksen syntymistä vauvalla.  Älä käytä anatomisesti muotoiltuja pullotutteja! 
  3. Sivele pullotutilla vauvan huulia ylhäältä alaspäin, jolloin vauva alkaa hamuilla. Kun vauva avaa suunsa, hän hyväksyy pullotutin sen sijaan, että se vain työnnetään vauvan suuhun. Vauva on ruokinnassa myös itse aktiivinen osapuoli.
  4. Vauvan voi antaa ensin imeä tyhjää pullotuttia. Saman hän tekee rinnalla, ennen kuin heruminen käynnistyy. Imut ovat lyhyitä ja nypyttäviä. Hetken kuluttua kallista pulloa hieman enemmän niin, että tuttiosaan menee maitoa. Vauva alkaa imeä pitkiä imuja ja niellä maitoa. 
  5. Tauota muutaman imun jälkeen maidon virtausta vauvan suuhun kallistamalla pulloa niin, että maitoa ei valu tuttiosaan. Pulloa ei kannata kokonaan ottaa pois vauvan suusta, vaan antaa tuttiosan levätä vauvan huulilla. Pullon häviäminen kokonaan voi aiheuttaa vauvalle turhaa stressiä. Nämä tauot antavat vauvalle mahdollisuuden rauhalliseen nielemiseen ja maitovirtauksen hallitsemiseen eikä vauva joudu haukkomaan maitoa. Lisäksi tauot imitoivat hyvin rinnan sykäyksittäistä herumista.
  6. Anna vauvan kertoa, koska hän on jälleen valmis imemään. Vauva voi tehdä tämän esimerkiksi imaisemalla itse pullotutin takaisin suuhunsa tai työntämällä päätään eteenpäin kohti pullotuttia.
  7. Jatka tahdistettua ruokintaa, kunnes vauva ilmaisee, että maito riittää sillä erää. Tämän vauva voi tehdä kääntämällä päänsä pois tai hän ei enää halua pullotuttia suuhunsa tauon jälkeen. 

Tarkkaile syöttäessäsi myös vauvan stressimerkkejä, joita ovat mm. kulmakarvojen rypistäminen, silmien avaaminen isoksi, pään vetäminen taaksepäin, käsillä huitominen tai sormien avaaminen nyrkistä. Mikä voi toisaalta näyttää vauvan nälkämerkiltä, voikin olla merkki siitä, että vauva joutuu kamppailemaan suuhun tulvivan maidon kanssa.

Imetetyn vauvan laskennallinen maidontarve 1-6 kk iässä on keskimäärin 30 ml/h. Suositeltu kerta-annos on siten maksimissaan 90 ml, joka vastaa noin kolmen tunnin aikana syötyä määrää, jos vauva kävisi rinnalla kerran tunnissa. Tällä määrällä vauvaa ei ylisyötetä niin, että rinnalla käynnit harvenevat liikaa. Tiheiden rinnalla käyntien toinen tarkoitus on, että rinnat saavat säännöllisesti viestiä siitä, että maitoa tarvitaan. Pulloruokinnalla ei ole tarkoitus häiritä tätä viestiä tarpeettomasti.

*

Lisäys Imetysviikolla 2015: Imetyksen tuki ry on RAY:n tuella yhdessä Vauvamyönteisyyskouluttajat ry:n, Kätilöliiton, Terveydenhoitajaliiton, Folkhälsanin ja Ensi- ja turvakotien liiton tehnyt tulostettavat ohjeet vauvantahtisesta pulloruokinnasta. Tulosta Vauvantahtinen pulloruokinta -opas Imetyksen tuki ry:n sivuilta.