Imetys on siitä jännä asia, että lähes poikkeuksetta sen uskotaan sujuvan ihan luonnostaan. Tokihan nyt nisäkäs osaa poikastaan imettää, ei siihen mitään sen kummempaa tietoa tai taitoa tarvita kuin mitä luontoäiti on suonut. Harmittavan usein vaan käy niin, että kaikki ei loksahdakaan kohdalleen, vaikka se oletuksena olisikin.

Imetys on tietyllä tapaa tekniikkalaji. Kun sen on oppinut, homma monesti alkaa sujua ihan itsestään  (vähän niin kuin kävely, autolla ajo tai kymmensormijärjestelmän käyttäminen). Ja tämä on usein sitä imetystä, mitä ihmiset näkevät. Mutta ennen kuin kaikki sujuu kuin tanssi, on äiti ja vauva kenties saaneet kompuroida melkoisestikin.

Näin imetysviikon kunniaksi tuli mieleeni uusi vertauskuva imetyksen oppimisesta. Tanssiminen. Kun ekaa kertaa alkaa tanssia jonkun toisen kanssa - sanokaamme vaikka - valssia, niin alussa yhteispeli voi olla hyvinkin haparoivaa. Toinen lähtee liikkeelle väärällä jalalla ja talloo varpaille. Toinen vie liian rajusti tai ei ollenkaan. Musikaalisuuskin voi alussa olla sitä sun tätä, rytmissä voi olla joitain vaikeuksia. Mutta pikku hiljaa, harjoittelun tuloksena, homma alkaa näyttää yhä paremmalta ja yhteensovitetummalta. Ja sitten se sujuukin jo ihan itsestään, musiikin viemänä. Ja näyttää niin helpolta, että.

Harjoittelun tuloksena myös imetys voi sujua kuin tanssi.