torstai, 20. heinäkuu 2017

Vauvavuoden pieni sanakirja

Hamuilu
Hyvin harva vastasyntynyt ja pikkuvauva alkaa imeä kuin vanha tekijä, eli ottaa imuotteen ja alkaa syödä. Toisin kuin elokuvissa tai vauvanhoito-oppaissa siis kerrotaan :) Pikkuvauvan rinnalle tulo voi näyttää aikuisista aikamoiselta sähellykseltä: vauva vie käsiään suun eteen (ja äiti koittaa saada niitä siitä pois), vauva kääntelee päätään puolelta toiselle, vauva voi lipoa nänniä kielellään, vauva voi rutistaa rinnan ihoa nyrkkiinsä ja koittaa viedä sitä suuhunsa, vauva voi alkaa äännellä hermostuneena, vauva voi nokkia rintaa päällään. Ja vasta, kun nämä kaikki on suoritettu, vauva on valmistanut itsensä ja rinnan imemistapahtumaan, ja hän voi tarttua rintaan kiinni ja alkaa imeä. Mitä vanhemmaksi vauva tulee, sitä lyhyempi aika hamuiluun menee, ja sitä vähemmän siinä on eri vaiheita. Uninen seitsenkuinen voi pari kertaa heiluttaa päätään rinnan edessä ja tarttua sitten rintaan kiinni. Vaistot ohjaavat vauvaa, ja kun äiti huolehtii hyvästä imetysasennosta (vauva koko etupinnaltaan ihan kiinni äidissä ja pää reilusti takakenossa), vauva hoitaa usein loput.

Hulinat
Vauvan ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu todella paljon muutoksia vauvan elämässä, ja näissä muutosvaiheissa erilaiset hulinat ovat hyvin tyypillisiä. Vaikka vanhemmilla on alussa se käsitys, että vauvan elämä on koko ajan samanlaista, se ei suinkaan pidä paikkaansa, ja usein eri kehitysvaiheisiin liittyvät hulinat tulevatkin vanhemmille enemmän tai vähemmän yllätyksinä. Niitä ei myöskään samalla tavalla odoteta kuin motorisen kehityksen eri vaiheita, kuten kierähtämisen, ryömimisen, konttaamisen, istuumaan nousemisen, pystyyn nousemisen, kävelemisen ja puhumisen oppimista, vaikka ne usein liittyvätkin toisiinsa: Kun keho kehittyy, aivotkin kehittyvät, ja hulinoita tulee. 

Kasvu
Vauvan tulisi saavuttaa syntymäpainonsa kahden viikon ikään mennessä. Suurimmalla osalla vauvoista paino putoaa hieman syntymäpainosta ensi päivinä. Turvallinen pudotus on vähemmän kuin 10 %. Kun syntymäpaino on saavutettu, vauvan olisi hyvä kasvaa 140-170 g/vko, kuitenkin vähintään 500 g/kk ensimmäisen puolen vuoden ajan. Vauva saa riittävästi ravintoa, jos painonnousu on ylläkerrottua. Jos kasvussa on notkahduksia, voi tehostaa imetystä. 

Kiinteä ruoka
Kun vauvalla on muun ruuan syömisen valmiudet (n. 4-6 kk iässä), eli hän osaa istua (tuettuna), koordinoi silmän ja käden yhteisliikkeitä ja vie tavaroita hallitusti suuhunsa sekä on kiinnostunut syömisestä, voi hänelle alkaa antaa maisteluannoksia kiinteää ruokaa, tai sormiruokaa. Jo yksi lusikallinen sosetta tai yksi sormiruokapala on vauvalle yksi ateria. Aterioiden määrät ja annoskoot kasvavat hiljalleen vauvan kasvaessa. Vauvanruokapurkki EI ole ateriayksikkö.

Kolostrum
Ensimaito, jota rinnat alkavat erittää usein jo raskauden puolivälistä lähtien, ja joka on "maitotiivistettä": Kaikki tarpeellinen ja vielä vähän enemmän tiiviimmässä muodossa. Kun vauvan syntymän yhteydessä istukka poistuu kohdusta, maito alkaa hiljalleen muuttua ns. kypsäksi maidoksi. Jos rinnalla käy taapero ja vauva syntyy, taapero ei voi juoda vauvalle tarkoitettua maitoa jo raskausaikana.

Maisteluannokset
Kun vauvalla on muun ruuan syömisen valmiudet (n. 4-6 kk iässä), eli hän osaa istua (tuettuna), koordinoi silmän ja käden yhteisliikkeitä ja vie tavaroita hallitusti suuhunsa sekä on kiinnostunut syömisestä, voi hänelle alkaa antaa ns. maisteluannoksia ikätason mukaista muuta ruokaa. Maisteluannos tarkoittaa täsmällisemmin teelusikallisen kärjellistä sosetta, jota vauva saa maistella. Maisteluannosten antaminen päättää imetetyn vauvan  täysimetyksen ja siirtää vauvan osittaisimetykselle. 

Maitokakka
Yksinomaan maitoa saavan vauvan kakka voi vaihdella paljon. Kaikki on ok, kunhan kakka ei ole valkoista tai sysimustaa. Jälkimmäinen voi olla viite siitä, että ulosteessa on verta, ja asiaa on hyvä tutkia. Maitokakka haisee usein happamalta. Jos se on pistävän hajuista tai todella limaista ja myrkynvihreää, voi se olla merkki ruoka-aineallergiasta. Jos kakka on kuin muotovaahtoa, on se usein merkki runsasmaitoisuudesta.
Täysimetetyn vauvan olisi hyvä kakata päivittäin ensimmäiset 4-6 viikkoa. Sen jälkeen kakkatahti voi harventua, kunhan kasvu jatkuu hyvänä. Jos kasvu on niukkaa ja kakkatahti harva, tulee imetystä tehostaa. Täysimetetty voi hyvin kakata 10 kertaa päivässä tai parinkin viikon välein, jos kasvu on kunnossa ja kakka on tullessaan löysää maitokakkaa. 

Osittaisimetys
Termi kertoo siitä, että vauva saa äidinmaidon lisäksi muutakin ruokaa, kuten äidinmaidonkorviketta tai maisteluannoksia soseista ja/tai sormiruokaa. Suurin osa vauvoista on jossain elämänsä vaiheessa (yleensä yli 4-6 kuukauden ikäisinä) osittaisimetettyjä. Osittaisimetys voi jatkua niin pitkään kuin se vain äidistä ja lapsesta tuntuu hyvältä. Parasta ennen -ikärajaa ei olekaan.

Sormiruoka
Kun vauvalla on muun ruuan syömisen valmiudet, eli hän osaa istua (tuettuna), koordinoi silmän ja käden yhteisliikkeitä ja vie tavaroita hallitusti suuhunsa sekä on kiinnostunut syömisestä, voi vauvan ulottuville antaa ikätason mukaista ruokaa tartuttavaksi ja suuhun vietäväksi. Mielellään niin isoina paloina, että vauva saa ne nyrkkiinsä niin, että osa ruuasta jää ulkopuolelle ja vauvan maisteltavaksi. 

Täysimetys
Termi kertoo siitä, mitä ruokaa vauva saa. Kun vauva on täysimetetty, hänen suuhunsa menee vain äidinmaitoa sekä tarvittavat ravintolisät/lääkkeet (kuten esim. D-vitamiini ja toisinaan maitohappobakteerit). Termi ei arvota äitiyttä millään tavalla. Täysimetystä suositellaan ensimmäiset puoli vuotta. Jos vauva kasvaa normaalisti, hän ei yleensä tarvitse muuta ruokaa. Jos kasvu on niukkaa ja vauva alle 4 kk ikäinen, ensisijassa tehostetaan imetystä.

Uni
Pienen vauvan on tärkeää saada ravintoa läpi vuorokauden. Pientä vauvaa ei siis ole tarkoituksenmukaista kouluttaa nukkumaan pitkiä unipätkiä. Äidinmaito sulaa nopeasti ja on myös aivojen tärkeää polttoainetta. Rinnalla käyminen ympäri vuorokauden kuuluu olennaisena osana kädellisten elämään alkuvuosina. 
Noin vuoden iässä vauvan kokonainen yö on keskimäärin viisi tuntia. Se usein osuu alkuyöhön, ja uni kevenee ja vauva havahtuu tiheämmin aamua kohti. Eri tutkijat uskovat, että unesta havahtumiset ja rinnalle haluamiset liittyvät voimakkaasti vauvan biologiaan ja suojelevat tätä kätkytkuolemalta: vauva ei pääse vaipumaan niin syvään ja pitkäkestoiseen uneen, että hänen olisi siitä vaikeampi havahtua. Myös äidin lähellä nukkuminen on yksi kätkytkuolemalta suojaava tekijä.

 

perjantai, 14. heinäkuu 2017

Asiaa imuotteesta

Yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein, asia imetykseen liittyen on vauvan oikea imuote. Ilman sitä vauvan voi olla erittäin haastavaa saada imettyä riittävästi maitoa etenkin jos äidillä ei ole ylituotantoa. Huono imuote myös tekee imetyksestä äidille enemmän tai vähemmän kivuliasta, eikä imetyksen kuulu sattua. 

Usein sanotaan, että vauvan imuote näyttää oikealta, kun huulet kääntyvät ulospäin ja posket ovat pullollaan. Se, miltä ote näyttää ulospäin, ei kuitenkaan riitä määrittelemään, onko ote oikeasti oikea. Jos imetys tekee kipeää tai rinnat ihan haavautuvat, kyse ei ole siitä, että äidin rinnat eivät ole tottuneet imetykseen ja että hänen pitäisi vain imetystä jatkaa hammasta purren, vaan silloin kyse on korjaamista vaativasta imuotteesta. Kipua ei tarvitse sietää eikä siihen pidä tottua. Ennemmin tulee tutkia vauvan imuotetta ja korjata se paremmaksi. 

Kun imetyskivun tai vauvan niukan kasvun syytä selvitellään, ensisijaista on selvittää, minkälainen on vauvan imuote. Hyvässä imuotteessa nänni on syvällä vauvan suussa niin, että se ei hankaudu rikki. Vauvan pää on reilusti takakenossa ja nenä ja napa ovat samaan suuntaan. Äidin ja vauvan välillä ei juurikaan ole ilmarakoa. Vauvan huulet voivat olla voimakkaasti kääntyneenä ulospäin, mikä on hyvä merkki, mutta ei yksin kerro hyvästä imuotteesta. Tämän lisäksi on tarkasteltava nänniä välittömästi imetyksen jälkeen. Jos nännissä on minkäänlaisia muoto- tai värimuutoksia tai se hankautuu rikki imetyksen aikana, imuotteessa on korjattavaa. Vaikka imuote päällisin puolin huulista katsomalla näyttäisi olevan täydellinen.

Imuotteen korjaaminen lähtee imetysasennon parantelusta. Nänniä tähdätään vauvan nenän suuntaan yläviistoon, kohti suulakea. Keskelle suuta tähdättäessä ote yleensä jää liian matalaksi, ja nänni jää vauvan kielen ja kovan kitalaen väliin hankautumaan rikki. Yläviistoon nännin saa tähdättyä, kun vauvan pää on reilusti takakenossa. Reilu takakeno tarkoittaa sitä, että vauva saa suunsa avattua ammolleen. Tätä voi itsekin kokeilla: pidä pääsi ihan suorassa ja avaa suusi niin auki, kuin mahdollista. Vertaa sitä sitten siihen, kun kallistat itse päätäsi reilusti takakenoon ja avaa suusi. Nyt se varmasti aukeaa suuremmalle ja helpommin. Täysin sama juttu vauvallakin! Jotta vauva saa päänsä reilusti takakenoon, hän tarvitsee siihen äidin apua. Vauvaa autetaan siirtämällä häntä 10-15 cm jalkojensa suuntaan ja vetämällä vieläkin lähemmäs äitiä lapaluiden ja pepun takaa. Ja katso, pää pääsee kääntymään enemmän takakenoon!

Oikea imuote on epäkesko. Siinä nännipihaa on vauvan suussa enemmän alahuulen puolelta kuin ylähuulen puolelta. Vauva saattaa toisinaan supistaa imuotetta hillitäkseen maidon virtaamista. Silloin voi miettiä imetyskäytäntöjen muuttamista ja maitomäärän tasaamista tai virtauden hillitsemistä tapauskohtaisesti.

Jos imetysasennon parantelulla ei saa imuotetta korjattua, seuraavaksi on hyvä selvittää, onko vauvalla kireyksiä suun jänteissä. Nämä voivat aika tehokkaasti estää mm. kielen normaalin toiminnan, jolloin imuote jää liian matalaksi ja tekee äidille kipeää eikä vauva saa imettyä riittävän tehokkaasti. Kielijänne voi olla näkyvästi kireä, eli kieli jää hertan muotoiseksi eikä tule kunnolla ulos suusta yli alaikenien. Tai se voi olla posteriorisesti kireä, jolloin se ei pääse liikkumaan normaalisti keskeltä takaa. Jälkimmäinen kireys voidaan todeta vain sormin kieltä kokeilemalla ja sen liikkuvuutta tutkimalla. Kaikki lääkärit eivät tätä vielä osaa tehdä, joten jos posteriorista kireyttä epäilee, on hyvä hakeutua toistaiseksi harvojen ammattilaisten vastaanotolle.

Toinen rakenteellinen imuotetta vaikeuttava tekijä on normaalia kuperampi suulaki. Kireä kielijänne ja kupera suulaki kulkevat usein käsikädessä, mutta poikkeuksiakin on. Kuperaan suulakeen auttaa oikeastaan vain aika. Sille ei voida tehdä mitään korjaavaa operaatiota, toisin kuin kireille suun jänteille. 

Muista siis, että imetykseen ei kuulu kipu. Jos imetys tekee kipeää tai nännit menevät rikki imetyksestä, imuotteessa on korjattavaa huolimatta siitä, miltä se ulospäin näyttää. 

imuoteasiaa_tietokuva.jpg

torstai, 13. heinäkuu 2017

Vauvan apuna nukahtamisen opettelussa (Gordonin menetelmä)

On edelleen hyvin yleistä kuulla myös terveydenhuollon ammattilaisilta, että puolivuotias ja sitä vanhempi vauva ei tarvitse ravintoa yöaikaan. Tämä antaa olettaa, että koko elämänsä aikana vauhdikkaimmin kasvavana vauva voisi olla tuosta noin vain ravinnotta 8-12 h vuorokaudessa. Ja tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa etenkään yleistettynä koskemaan kaikkia yli puolivuotiaita vauvoja. Yhtäjaksoinen yöpaasto voi alle vuoden ikäisellä olla keskimäärin 5 h ja 1-1,5-vuotiaalla 7 h. Vielä usea alle kaksivuotiaskin herää nälkäisenä 7-8 tunnin yöunien jälkeen, eikä se ole ollenkaan väärin tai huono asia.

Sikeimmin vauva nukkuu alkuyöstä, joten silloin on todennäköistä, että tuollainen 5 tunnin unipätkä toteutuu. Jotta äitikin saa nukkua saman verran yhtäjaksoista unta, voisi kokeilla mennä vauvan kanssa nukkumaan muutamana iltana viikossa. Kun vauva on lähemmäs vuoden ikäinen tai jo vanhempi, voi vauvaa alkaa kannustaa nukahtamaan ilman aikuisen apua. Yksi vauvaystävällinen keino on lastenlääkäri ja IBCLC Jay Gordonin menetelmä. Se on suunniteltu ensisijassa perhepedissä nukkuville yli vuoden ikäisille, mutta mikään ei estä sitä käyttämästä myös omassa sängyssään nukkuville vauvoille. Alkuperäinen teksti (englanniksi) on luettavissa täällä. Tässä alla siitä suomenkielinen referaatti.

Tarkoitus on tällä menetelmällä opettaa vuoden ikäinen ja sitä vanhempi lapsi vähitellen nukkumaan ja nukahtamaan ilman vanhemman apua ja ilman rinnallakäyntiä. Kun tiedetään, että yli vuoden ikäinen lapsi kykenee jo keskimäärin 6-7 tunnin yhtäjaksoiseen unipätkään, tällä autetaan häntä pääsemään siihen. Tavoitteena ei siis ole, että lapsi nukkuu kellon ympäri häiritsemättä vanhempiaan, vaan tällä haetaan 6-7 tunnin pätkää, jolloin vauva ei käy rinnalla vaan pärjää ilman ja oppii myös nukahtamaan ilman aikuisen apua. (On hyvä muistaa, että ihmiset nukkuvat sykleissä, joissa on sekä syvää että kevyttä unta. Aikuisetkin havahtuvat kevyen unen vaiheessa, saattavat katsoa kelloa, kääntää kylkeä tai pöyhiä tyynyä ja nukahtavat sitten uudelleen. Lapsilla sama juttu, mutta apua tarvitaan tuossa uudelleen nukahtamisessa. Lisäksi lapset vielä kaipaavat varmistusta siitä, että heitä ei ole hylätty.)

Yli puolen vuoden ikäisen kanssa menetelmää voi tietyin osin soveltaa n. 4-5 tunnin unipätkän saamiseksi. Silloin on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että vauva saa rintaa riittävän tiheästi muuhun vuorokauden aikaan. Yöllisiin havahtumisiin vaikuttavat myös motoristen taitojen kehittymisen vaihe sekä eroahdistuskaudet, ei vain rinnankaipuu/nälkä.

Kerro lapselle, mitä yöllä tapahtuu. Asiasta voi hyvin puhua lapselle hyvissä ajoin etukäteen. Kerro, että yöllä nukutaan. Kerro, miten muutkin nukkuvat (oravat, autot, koirat...) Panosta päivisin hellittelyyn ja imetykseen, että vauva kokee saavansa sekä syliä että maitoa riittävästi hereillä ollessaan.

Ensimmäinen vaihe:
Menetelmän soveltaminen aloitetaan siis valitsemalla sellainen 6-7 tunnin aikajakso, jolloin lasta ei ole jonkin ajan kuluttua tarkoitus enää ruokkia yöunien aikana. Otetaan esimerkiksi klo 23-06. Ensimmäisen kolmen yön aikana ennen klo 23 vauvaa voi hyvin imettää kuten tähänkin asti on tehty. Kun sitten päästään tuohon tavoiteaikajaksoon, vauvaa edelleen imetetään, kun hän on rintaa vailla, mutta lyhyemmän aikaa eikä hänen anneta nukahtaa rinnalle. Uneen imettämisen sijaan vauvaa silitellään ja hellitellään sängyssä muuten, ja rauhoitellaan puhumalla ja hyssyttämällä. Vauva todennäköisesti protestoi ja on vihainen rutiinin muutoksesta, mutta se ei ole vaarallista, kun aikuinen on vauvan vieressä ja häntä rauhoittelemassa. Tärkeää on, että vauva nukahtaa rauhoitteluun, ei rinnalle. Se ei haittaa, jos hän nukkuu aluksi vain vartin ja havahtuu uudelleen. Silloin voi toistaa äskeisen: imetä, mutta älä anna nukahtaa rinnalle vaan rauhoittele ja nukuta muulla tavoin. Jatka näin, kunnes tavoiteaikajakso päättyy klo 6 aamulla. Sen jälkeen imetä ja nuku kuten ennen menetelmän aloittamista. Nämä kolme ensimmäistä yötä ovat usein ne rankimmat.  

Toinen vaihe: 
Seuraavien kolmen yön aikana pidä sama tavoiteaikajakso. Jos/kun vauva tänä aikana herää, nosta hänet syliin, mutta älä imetä. Laske vauva nukkumaan hereillä, ja rauhoittele uneen silittämällä, taputtelemalla, hyssyttämällä ja rauhallisella puheella. Jos syliin nostaminen tuntuu raskaalta, pidä vauvaa vieressäsi ja hali häntä, ja sen jälkeen rauhoittele uneen kuten edellä. Vauvalle voi oikeasti olla iso muutos se, että öisin ei pääse enää rinnalle. Siihen sopeutumiseen voi mennä aikaa, ja jos yhtään tuntuu, että vauva ei vielä ole valmis, menetelmän voi keskeyttää ja aloittaa uudelleen, kun vauva on siihen valmiimpi.

Kolmas vaihe: 
Seuraavien neljän yön aikana tuon saman tavoiteaikajakson aikana vauvaa rauhoitellaan tarvittaessa vain koskettamalla ja rauhoittavasti puhumalla. Häntä ei nosteta syliin eikä oteta rinnalle. Vauva voi edelleen vähän protestoida, mutta se on ihan ok. 

Tästä eteenpäin:
Näiden kymmenen yön jälkeen jatka kuten viimeisellä jaksolla: voit imettää vauvan uneen illalla ja imettää myös yöllä muulloin kuin tuon 6-7 tunnin aikana, jonka olet omaksi uniajakseksi määritellyt. Jos vauva havahtuu, hänet rauhoitellaan nukkumaan kevyellä kosketuksella ja rauhallisella puheella. 

Jos lapsi sairastuu tai tulee muita muutoksia normaaliarkeen (esim. matka), ei haittaa, jos öisin vauva uudelleen alkaa käydä rinnalla. Tämän unirytmien muutosmenetelmän voi aina toistaa tarvittaessa. Ja kun lapselle tulee ikää lisää, nukahtaminen ilman aikuisen apua alkaa sujua paremmin ja paremmin ja myös yöunet pitenevät. 

tiistai, 11. heinäkuu 2017

Rinnalla kaksi eri ikäistä: asiaa tandemimetyksestä

Kun äiti imettää kahta eri ikäistä lastaan (usein taapero ja vauva), sitä kutsutaan tandemimetykseksi. Toki rinnalla voi käydä myös useampi lapsi, esim. kaksosvauvat sekä taapero, tai kolme eri ikäistä lasta, jolloin oikea termi olisi tridemimetys, mutta samat lainalaisuudet siihenkin pätevät kuin tandemimetykseen, joten pidetään tuosta termistä nyt kiinni ;) 

Aikaisempaa lasta imettävän on hyvä huomioida pari seikkaa: uusi raskaus hyvin usein saa maidontuotannon hiipumaan, vaikka imetystä yrittäisi kuinka tehostaa. Jos aikaisempi lapsi on kovin pieni (alle yksivuotias), on tärkeä varmistaa, että hän saa riittävästi muuta ruokaa ja muuta maitoa, kun maitomäärä alkaa hormonitoiminnan muutosten myötä vähentyä raskauden puoliväliä kohti mentäessä. Toinen huomioitava seikka on, että tässä kohti lapsen voi usein helposti myös vieroittaa rinnalta, jos äiti niin haluaa tehdä. On toki aivan mahdollista, että lapsi haluaa jatkaa rinnallakäyntiä, vaikka maitoa ei enää tulisikaan. Tämä on tyypillistä taaperon kanssa. Ja jos imetys ei aikaansaa kivuliaita supistuksia eikä äitiä se liikaa ärsytä, voi imetystä jatkaa läpi raskauden. Raskauden loppupuolella, kun maitoa alkaa jälleen erittyä, taapero voi innostua rinnallakäynnistä uudelleen. Asia on edelleen ihan ok, sillä taapero ei voi juoda vastasyntyneelle tarkoitettua ensimaitoa pois ennen synnytystä. Mutta kun kohtu on valmis, raskauden loppuvaiheessa imettäminen voi auttaa synnytyksen käynnistymisessä. 

Kun uusi vauva sitten syntyy, tärkeää on, että hän on ensisijainen rinnallakävijä. Taaperon ruokavalio on jo laajempi ja hän voi syödä muutakin kuin äidinmaitoa, kun taas vastasyntyneen tärkein ja ensisijainen ravinto on äidinmaito. Taaperon imettämistä voi siis hyvällä omallatunnolla äidintahdistaa, kun taas vauvantahtisesti imettää vastasyntynyttä. Jo raskausaikana voi taaperolle kertoa, miten paljon äiti vauvaa imettää. Ja jos imetys jatkuu läpi raskausajan, voi taaperonkin kanssa sopia "koodisanoja", jotka auttavat imetyksen tahdistamisessa tarvittaessa.

Sairaalassaoloaikana homma toimii kuten muutenkin: vauvaa pidetään runsaasti ihokontaktissa ja imetetään tiheästi. Myös imetysrintaa vaihdetaan tiheästi. Jos taapero tulee sairaalassa käymään ja uutta tulokasta katsomaan, on ihan ok tarjota taaperollekin rintaa, kunhan vauvan vointi on siinä vaiheessa jo hyvä. Maidon noustessa rintoihin (kaikilla se ei toisella kertaa tapahdu yhtä voimallisesti kuin ehkä ensimmäisellä kerralla) voi taaperon pyytää auttamaan pahimman pingotuksen helpottamisessa. Kannattaa varautua siihen, että taaperon kakka voi muuttua hyvinkin maitokakaksi, ja sitä myös tulee paljon ;) 

Kun päästään kotiarkeen kiinni, vauvaa edelleen imetetään vauvantahtisesti ja huolehditaan siitä, että hän kasvaa hyvin, pissaa ja kakkaa riittävästi ja saa olla tarvitsemansa määrän myös ihokontaktissa. Imetysasennoiksi voi etsiä sellaisia, joissa taaperokin mahtuu äidin kainaloon vauvaa silittämään. Vähän ajan kuluttua voi jo alkaa harjoitella sellaisia imetysasentoja, joissa lapset ovat yhtä aikaa rinnalla. Usein se onnistuu helposti niin, että huolehtii vauvan hyvästä imetysasennosta ja sitten pyytää taaperoa tulemaan esim. äidin jalkojen väliin seisomaan ja siitä rinnalle. Taaperon kanssa voi edetä edelleen äidintahtisesti: tarkoitus ei ole, että taaperokin siirtyy yksinomaan rinnalle, vaan että äidinmaito tulee muun ruuan lisänä, ei sen sijaan. 

Toiset kokevat hyvänä sen, että kummallakin lapsella on oma rinta. Tämä ei ole kuitenkaan mitenkään välttämätöntä: jos vauva haluaa imeä useamman kuin yhden rinnan, voi taaperolla olleen rinnan kuivata, ja tarjota vauvalle. 

Jos vauvalla on haasteita imeä riittävän tehokkaasti, taapero voi siinä olla avuksi käynnistämällä herumisen, jolloin vauvan ei tarvitse tehdä ihan niin paljon työtä rinnalla. Tärkeää tässä tapauksessa on kuitenkin selvittää, mistä vauvan haasteet johtuvat ja korjata ne. Vaarana nimittäin on, että vauva alkaa saada liian vähän maitoa eikä enää kasva kunnolla. Runsasmaitoisten äitien kannattaa seurata tilannetta myös sillä silmällä, että vauvaa ei ota aina täydenpinkeille rinnoille imemään ja taaperoa sen jälkeen. Tässä on hyvä muistaa tuttu nyrkkisääntö: mitä tyhjempi rinta, sitä rasvaisempaa maitoa siitä tulee. 

Toisinaan äidistä on surullista se, että taapero saa olla vähemmän rinnalla kuin mihin on aikaisemmin tottunut ja että taapero jää vähemmälle huomiolle vauvan viedessä enemmän äidin aikaa. Tästä ei kannata kuitenkaan olla liiaksi harmissaan, sillä taapero on todennäköisesti koko elämänsä (etenkin ennen uutta raskautta) saanut tarvittaessa äidin jakamattoman huomion ja niin paljon rintaa kuin on halunnut. Uusi vauva ei tule koskaan saamaan samaa, sillä hän jakaa koko ajan äidin isomman sisaruksensa kanssa. Aikaisemmin oli taaperon vuoro, nyt hän on jo isompi ja jaksaa paremmin opetella odottamaan, kun pienemmän vauvan tarpeet täytetään. Äidin kädet riittävät monesti taaperollekin vähän paremmin, kun vauvaa kuljettaa kantoliinassa/kantorepussa. 

 

maanantai, 26. kesäkuu 2017

Toiveena imetyksen onnistuminen

Moni tuleva äiti toivoo, että imetys onnistuisi. He vastaavat vauvan ruokintaa koskeviin kysymyksiin toivovansa voivansa imettää. Se onkin täysin luonnollinen ja ymmärrettävä toive. Sen rinnalla usein vain kulkee ääneen sanomaton epäily siitä, että imetys ei jostain syystä ehkä onnistukaan, ja äiti jo odotusaikana varautuu henkisesti siihen, että hän ei kenties olekaan se onnekas, jonka imetys onnistuu. 

Tämän blogin tekstejä lukemalla (alkaen vuodesta 2015) voi saada paljon eväitä siihen, miten voi itse vaikuttaa imetyksen sujumiseen eikä ajatella, että sen onnistuminen on vain tähdistä kiinni. Jos ei ihan kaikkia tekstejä halua kahlata, tässä lyhyehkö kertaus aiheesta :) 

Fakta on, että suurimmalla osalla tuoreista äideistä (oli kyse sitten ensimmäisestä tai seitsemännestä lapsesta) imetyksen käynnistyminen vaatii työtä. Työllä tarkoitetaan sitä, että äiti joutuu käyttämään aikaa ja energiaa imetykseen ja vauvan opastamiseen rinnalle. Ideaalitilanteessa synnytyksen jälkeen äiti saa riittävästi opastusta niiltä terveydenhuollon ammattilaisilta, joilla on paljon oikeaa ja luotettavaa tietoa imetyksestä ja siitä, miten rinnat maitoa tekevät. Valitettavasti kovin moni äiti joutuu pärjäämään yksin tai huonoilla ohjeilla. Silloin on hyvä, jos on itse vähän jo perehtynyt aiheeseen etukäteen.

Mitä imetyksen onnistuminen sitten yleensä vaatii?

1) Riittävän tiheitä imetyksiä tai rintojen tyhjentämistä muuten. Vauvaa pitää jaksaa imettää. Monta kertaa vuorokaudessa, ja välillä pitkiäkin aikoja kerrallaan rintaa tiheästi vaihtaen. Tai jos vauva ei ime rintaa vaan saa maitonsa muuten, rintoja pitää tyhjentää pumppaamalla tai käsin lypsäen vähintään yhtä usein, kuin vauva syö. Nyrkkisääntönä on vähintään 10-12 tyhjennyskertaa vuorokaudessa ainakin ensimmäisten viikkojen ajan. Imetys siis vie aikaa. Mitä nuorempi vauva, sitä enemmän hän viihtyy rinnalla. 

2) Runsasta ihokontaktia. Vauvaa saa nukuttaa sylissä ja pitää lähellä. Ei ole mitään sääntöä siitä, että vauvan pitäisi nukkua muualla eikä äidin sylissä. Kun vauva saa olla sylissä, kohta yksi toteutuu aika kivasti lähes itsestään :) Sylissä pitämiseen voi avuksi ottaa kantoliinan tai kantorepun. Sylissä pitäminen ei tarkoita sitä, etteikö äiti saisi mihinkään liikkua.

3) Oikeaa ja tehokasta imuotetta. Kohdat 1 ja 2 auttavat vauvaa saamaan hyvän ja tehokkaan imuotteen, jonka avulla vauvan on mahdollista saada riittävästi maitoa masuunsa. Myös imetysasennolla on väliä: vauvan tulee olla koko etupinnaltaan ihan kiinni äidissä ja vauvan pään on oltava reilusti takakenossa. Alussa voi olla haastavaa saada vauva mukavantuntuiseen imetysasentoon, mutta harjoitus tekee tässäkin mestarin.

4) Luottamusta omaan kehoon. Rinnat tekevät maitoa sen mukaan, miten paljon ja tiheästi rintoja tyhjennetään. Jos on tarve lisätä muodostuvan maidon määrää, lisätään rintojen tyhjentämistä. Jos maitoa tulee liikaa, vähennetään rintojen yhtäaikaista tyhjentämistä. Rintojen ei tarvitse tuntua täysiltä, että vauva saisi riittävästi maitoa. Vauvan ei tarvitse nukkua pitkiä päikkäreitä, että vauva saisi riittävästi maitoa. Vauvan ei tarvitse imeä rintaa pitkään, että vauva saisi riittävästi maitoa. Ei kannata uskoa kaikkea, mitä imetyksestä ja kellosta kerrotaan ;) 
Kun vauva kasvaa syntymäpainon saavuttamisen jälkeen 140-170 g/vko, hän saa riittävästi maitoa. Se, miten tiheästi vauva käy rinnalla, kuinka monta rintaa haluaa syödä kerrallaan tai kuinka pitkään viihtyy rinnalla, riippuu siitä, minkälainen rintojen varastointikapasiteetti on ja minkälainen vauvan temperamentti on. Ja nämähän ovat hyvin äiti- ja vauvakohtaisia :)

Ja lopuksi on hyvä muistaa, että imetyksenkin intensiivisin vaihe on oikeasti hyvin lyhyt hetki naisen elämässä. Puhutaan kuukausista, ei vuosista :) Vauva on päivä päivältä vanhempi ja taitavampi. Ja myös vanhemmat oppivat ymmärtämään vauvaansa päivä päivältä paremmin.

Hyvin harvoin jos koskaan imetyksen onnistuminen on tuurista kiinni.