sunnuntai, 22. tammikuu 2017

Joustava tuotantolaitos

Maidonmuodostumisen perusperiaate on se, että rinnat tekevät maitoa sen mukaan, miten paljon maitoa rinnoista poistetaan. Rinnat ovat joustava tuotantolaitos.

Maidontuotannon käynnistäminen vaatii äidiltäkin panostusta: mitä tiheämmin vastasyntynyt saa olla rinnalla ja miten monta rintaa kerrallaan hänen annetaan yhdellä kertaa imeä, sitä tehokkaamman viestin rinnat saavat maidontarpeesta. Pikkuvauvan kanssa ei kannata pyrkiä vauvanhoito-oppaiden mainostamiin 3 tunnin imetysväleihin. Imetyskertojen harventaminen on hyvä keino vähentää muodostuvan maidon määrää. Pikkuvauvalle on hyvä imeä tiheästi. Masu vetää pieniä määriä kerrallaan, ja siksi se pitää täyttää tiheämmin. Myös vauvan verensokeritaso pysyy hyvänä eikä vauva väsähdä niin helposti. Rinnatkin tarvitsevat tätä tiheyttä, että tajuavat, että maitoa todellakin tarvitaan.
Erityisen tärkeää on se, että vauva imee tehokkaasti, eli että rinta todellakin tyhjenee. Pelkkä rinta suussa nukkuminen ei lisää maitomäärää eikä saa vauvan masua täyttymään.

Kun vauva kasvaa, se voi vaikuttaa myös siihen, miten tiheästi hän käy rinnalla. Grammamääräinen painonnousu kertoo tarkimmin ja luotettavimmin siitä, mikä on vauvan ravinnonsaannin tilanne. Kun vauva kasvaa syntymäpainon saavuttamisen jälkeen keskimäärin 140-170 g/vko, hän saa riittävästi maitoa huolimatta siitä, kuinka tiheästi tai harvoin käy rinnalla, kuinka pitkiä pätkiä nukkuu kerrallaan, kuinka monta rintaa hän haluaa yhdellä kertaa imeä tai miltä äidin rinnat tuntuvat. Vauvat ovat yksilöitä. Myös äitien rinnat ovat erilaisia. 

Tiukat ohjeet imetysväleistä ja imetykseen käytettävästä ajasta eivät edistä imetystä eivätkä takaa maidon riittävyyttä. Jos tällaisia ohjeita saa, tietää varmasti, että niitä antavalla henkilöllä ei ole oikeaa tietoa imetyksestä ja rintojen toiminnasta.

Imetyskäytäntöjä voi hyvin muuttaa sen mukaan, mikä on kulloinenkin tilanne.
Kun halutaan lisätä muodostuvan maidon määrää, imetetään tiheämmin ja molemmista rinnoista (useammankin kerran) saman imetyksen aikana.
Kun halutaan vähentää/tasata muodostuvan maidon määrää, imetetään samasta rinnasta pidempään toisen huilatessa pidempään. Tämä tyhjennysvälin pidentäminen on se juttu, jolla rinnat ymmärtävät, että maitoa ei tarvitakaan niin paljon. 

Rinnat reagoivat kaikenlaisiin muutoksiin muutaman päivän viiveellä. Siksi sekä imetyksen tehostamista että maitomäärän tasaamista tulee tehdä jonkin aikaa (noin 1-2 viikkoa), että se vaikuttaa toivotusti. Tarkkana kannattaa olla etenkin maitomäärän tasaamisessa: Kun määrä on tasaantunut, ei tasaamiseen tähtäävää käytäntöä kannata enää jatkaa. Vauvan kasvua on myös seurattava normaalia tiheämmin.

On täysin normaalia imettää molemmista rinnoista useamman kerran saman imetyskerran aikana, kuten on täysin normaalia imettää samasta rinnasta useampi peräkkäinen imetyskerta. Rintojen varastointikapasiteetti vaikuttaa siihen, miten tiheästi rintoja on tyhjennettävä. Jos varastointikapasiteetti on pieni (vauva juo "snapsilasista"), pitää rinnat tyhjentää saman imetyksen aikana useampaan kertaan, että vauvan saama maitoannos on hänelle sopiva. Jos varastointikapasiteetti on suuri (vauva juo "tuopista"), voi yhden rinnan tyhjentäminen riittää, tai tyhjennyksen voi jakaa pariinkin osaan. Nämä siis sen lisäksi, mikä on maitomäärän tilanne (niukasti vs. liikaa).

Älä vertaa imetyskäytäntöjäsi muiden imetyskäytäntöihin! Toimi niin, miten on rinnoillesi ja vauvasi kasvulle hyväksi. Olemme kaikki erilaisia. Tilanteet muuttuvat, ja niiden mukana voi hyvin muuttaa imetyskäytäntöjä. Vauvankin ensimmäinen elinvuosi on yhtä muutosta :) 

tiistai, 20. joulukuu 2016

Alkoholi, tupakka ja kofeiini - mitäs mitäs?

Näin juhlakauden alla monilla herää kysymyksiä etenkin imettävien äitien alkoholinkäytöstä - eikä tarvitse olla edes itse imettävä äiti. Aloitetaan siis siitä.

Ensin alkoholi.
Äidinmaidossa alkoholia on yhtä paljon kuin äidin veressäkin. Tämä on fakta. Äidinmaito myös poistuu äidin verestä samaa tahtia kuin maksa alkoholia polttaa. Tämäkin on fakta. Osmoosissa aineen pitoisuudet pyrkivät tasoittumaan voimakkaammasta laimeamman suuntaan, eli kun alkoholia poistuu verestä, äidinmaidon alkoholipitoisuuskin vähenee. Tästä syystä alkoholin takia ei rintoja tarvitse pumpata tyhjiksi ennen kuin voi vauvaa imettää, jos on jonkin verran alkoholia juonut. (Pumppaaminen voi olla järkevää viihteellä ollessa kyllä siksi, että alkoholi diureettina voi saada rinnat pingottumaan tavallista nopeammin ja enemmän, ja kurjaa on olla pidempään vauvasta erossa, jos rinnat ovat tukalan pinkeät.)

Vaikka alkoholia on äidinmaidossa yhtä paljon kuin äidin veressäkin, vauva ei saa samaa määrää alkoholia omaan elimistöönsä, vaikka äiti vauvaa alkoholin vaikutuksen alaisena imettäisikin. Veressä alkoholia on promilleina. Kun äiti on 0,5 promillen humalassa, alkoholipitoisuus veressä on 0,5 promillea. Tämä tarkoittaa, että yhdessä desilitrassa maitoa on 0,05 millilitraa alkoholia. (Raskauden aikana tilanne on eri, kun äiti ja vauva jakavat yhteisen verenkierron istukan välityksellä. Silloin nollalinja on erittäin suositeltua ja kannatettavaa vauvan terveydentilankin takia.)

Alkoholi ei lisää maitomäärää. Sen sijaan se voi heikentää herumista, etenkin tiheästi käytettynä, ja silloin myös vähentää muodostuvan maidon määrää.

Alkoholittomaksi ruuaksi tai juomaksi katsotaan sellainen, jonka alkoholipitoisuus on alle 1,2%. Myös joissain ruoka-aineissa on luonnostaan alkoholia (etanolia), ja luonnossa sitä syntyy pieniä määriä käymisreaktion yhteydessä etenkin rypäleissä, hedelmissä, viljassa ja perunassa, eli sokeri- ja tärkkelyspitoisissa aineissa. Ruuanlaitossa käytetty alkoholi (marinadit, flambeeraus yms.) ei myöskään kokonaan häviä kuumentamisen yhteydessä.

Imettävä äiti voi käyttää alkoholia satunnaisesti ja kohtuudella. Kohtuudella tarkoitetaan 1-2 ravintola-annosta enintään kerran viikossa. Satunnaisen saunaoluen tai -siiderin tai viinilasillisen jälkeen ei ole tarpeen pitää imetystaukoa tai pumpata maitoa rinnoista pois. Jos äiti nauttii alkoholia enemmän, humalatila yhdistettynä vauvan hoitamiseen on todellisempi ja paljon suurempi riski vauvalle kuin alkoholin määrä äidinmaidossa - joka myös koko ajan vähenee, kun alkoholi palaa maksassa. 

Suomessa kun ollaan, on hyvä tunnistaa ero satunnaisen ja kohtuullisen alkoholin käytön ja ongelmakäytön välillä. Ketään ei tietenkään kannusteta käyttämään alkoholia. Mutta parista alkoholiannoksesta silloin tällöin ei tarvitse tuntea syyllisyyttä sen takia, että imettää. Myös äidin päätöksellä nollalinja on ihan yhtä hyvä valinta.

Vauva voi kyllä olla hieman ihmeissään, jos alkoholi sattuu maistumaan maidossa yhtään. Tai jos äiti tuoksahtaa alkoholille. Myös vauvan uni voi olla kevyempää ja unipätkät hieman normaalia lyhyempiä. Nämä voivat olla niitä rajoittavia tekijöitä alkoholin käyttämisessä. Ja ehdottomasti aina täysin selvä ihminen vauvaa hoitamaan, vaikka tämä toisikin vauvan äidille imetettäväksi! 

Alkoholin vaikutuksen alaisena perhepeti sohvasta puhumattakaan ei ole oikea paikka nukkua vauvan kanssa. Ihan sama, onko alkoholia nauttinut vauvan äiti tai isä tai muu läheinen ihminen.

Sitten tupakka. 
Tupakoinnissa nikotiinia suurempi riski on itse asiassa kaikki ne muut myrkyt, joita tupakoija saa niin iholle, hiuksiin, vaatteisiin kuin uloshengitysilmaankin. Nikotiinia menee jonkin verran äidinmaitoon ja sen pitoisuus on suurin n. 15 minuuttia tupakoinnin jälkeen. Nikotiinin puoliintumisaika on n. 90 minuuttia, eli siinä kohdassa äidinmaidossa on enää puolet yhden savukkeen nikotiinista jäljellä. Vaikka nikotiinia menee äidinmaitoon, sitä imeytyy vähäisiä määriä maidosta vauvan ruuansulatuskanavassa vauvan verenkiertoon. Vauvalle on parempi, että tupakoiva äiti myös imettää, sillä silloin vauva saa äidinmaidosta kaiken mahdollisen hyödyn ja suojankin tupakoinnin muita vaaroja vastaan. Jos vauva on korvikeruokittu ja äiti tupakoi, tupakoinnin haitat ovat vauvan kannalta huomattavasti suuremmat johtuen juurikin noista muista myrkyistä, mitä tupakoinnista tulee. 

Jos imettävä äiti tupakoi, siinä on hyvä koittaa ajoittaa tupakointi sopiviin hetkiin. Mielellään niin, että äiti tupakoi mahdollisimman pian imetyksen jälkeen ja niin, että edessä on mahdollisimman pitkä (luonnollinen) imetystauko, esim. vauvan mennessä yöunille.

Entäpä kahvi, tai tarkemmin sanottuna kofeiini?
Kofeiiniakin on äidin veressä ja maidossa, jos äiti kofeiinipitoisia juomia/ruokia käyttää. Kofeiinin ongelmana on, että se ei poistukaan vauvan elimistöstä samaan tahtiin kuin aikuisen, vaan kerääntyy ja aiheuttaa siten ongelmia etenkin alle puolivuotiaalle vauvalle. Vastasyntyneellä kofeiinin puoliintumisaika on 2-5 vuorokautta. 3-5 kuukauden ikäisellä n. 14 tuntia. Kofeiini voi aiheuttaa vauvassa rauhattomuutta ja masuvaivoja sekä normaalia katkonaisempia unipätkiä. 

Kupillisessa (2,4 dl) suodatinkahvia on kofeiinia n. 120-180 mg. Erikoiskahveissa kofeiinin määrä voi olla paljon suurempi, esim. Starbucksin pienessä kupillisessa kahvia voi olla peräti 250 mg kofeiinia.  Samankokoisessa kupillisessa mustaa teetä kofeiinia on n. 50 mg ja vihreässä teessäkin n. 30-35 mg. Lasillisessa (3,5 dl) kolajuomaa on kofeiinia n. 35-45 mg. Suklaapatukassakin on 10-30 mg kofeiinia. Raskauden aikana kofeiinin määrää suositellaan rajoitettavan maksimissaan 300 milligrammaan vuorokaudessa. Se tarkoittaa siis kahta pientä kupillista tai yhtä isoa mukillista suodatinkahvia. Imetyksen aikana etenkin ensimmäisen puolen vuoden aikana kofeiinin määrä suositellaan rajoitettavaksi maksimissaan n. 500 milligrammaan vuorokaudessa. Ja jos vauva reagoi kofeiiniin, määrää kannattaa vähentää ja katsoa, minkälaisia vaikutuksia sillä on vauvaan.

*

Tarkoitus ei ole, että imettävän äidin on elettävä pullossa ja varottava kaikkea mahdollista. Imetysaika yhdistettynä raskauteen voi olla (joidenkin mielestä yllättävän) pitkäkin ja useamman lapsen äidin kohdalla monta vuotta. Ei ole mitään syytä sille, etteikö imettäväkin äiti voisi elää normaalia elämää, vaikka siihen sitten kuuluisi muutama alkoholiannos silloin tällöin, rentouttavat kahvihetket tai vaikka hermosauhut. 

 

sunnuntai, 31. heinäkuu 2016

Takamaitomysteeri

Yksi yleisimmistä imetykseen liittyvistä kysymyksistä kuuluu: "Kuinka pitkään pitää vauvan imeä rintaa, että takamaitoa alkaisi tulla?"

Vastaus on yksinkertainen: maidon rasvaisuus kasvaa pisara pisaralta :) Mitä enemmän rinta tyhjenee, sitä enemmän siinä on myös rasvaa. Ei ole olemassakaan mitään aikaa (esim. 10 tai 15 minuuttia), jonka jälkeen rinta alkaisi tehdä rasvaisempaa takamaitoa. Nykyään ei enää pitäisi puhuakaan sellaisista käsitteistä kuin etumaito ja takamaito. Ne ovat usein hyvin harhaanjohtavia ja huolestuttavat tuoreita vanhempia ihan turhaan. 

Äidinmaidon rasvapitoisuuteen ei äiti voi vaikuttaa esim. syömällä rasvaisempia ruokia tai juomalla täysrasvaista lehmänmaitoa. Tällaiset ovat urbaaneja legendoja, jotka voisi jo ampua alas ja haudata syvänteisiin. Maidon rasvapitoisuuteen voi vaikuttaa vain imettämällä. Mitä tyhjemmästä rinnasta imettää, sitä rasvaisempaa maitoa se tekee. Näin rinnat toimivat. Jos vauvan kasvu on niukahkoa, vauvaan pitää saada menemään enemmän maitoa. Määrä on kuitenkin se merkittävämpi tekijä, ei rasvapitoisuus. Ainoa poikkeus on silloin, jos äiti on erittäin runsasmaitoinen ja imettää vauvaa täyden pinkeistä rinnoista vaihtaen imetysrintaa saman syötön aikana. Näissä tilanteissa voi käydä niin, että maito ei ehdi muuttua tarpeeksi rasvaiseksi. Usein vauvallakin silloin on masuvaivoja, vihreää vaahtokakkaa ja voimakasta pulautteluakin. 

Tärkeää on ymmärtää, että rinta tekee vain yhdenlaista maitoa.
Vertauskuvana voidaan ajatella kuumavesihanaa. Kun hanasta aletaan laskea kuumaa vettä, vesi ei aluksi ole kuumaa, vaan haaleaa. Mitä pidempään vettä valutetaan, sitä kuumemmaksi se muuttuu. Rinta toimii samalla periaatteella: mitä kauemmin rintaa tyhjennetään, sitä rasvaisemmaksi maito muuttuu. Rasvahiukkaset pääsevät liikkumaan hiljalleen rinnan tyhjetessä.

Mistä tiedetään, että rasvapitoisuus kasvaa rinnan tyhjentyessä? Tässä kuvaesimerkki:

kuva6KaisaNirkkonen.jpg

Rinnan tyhjenemisen eteneminen ja rasvapitoisuuden kasvu näkyy hyvin näistä ruiskuista. Vasemmanpuoleisessa ruiskussa on ihan ensiksi lypsetty maito, oikeanpuolimmaisessa lopussa lypsetty maito, ja kuudessa väliruiskussa kaikki siltä väliltä lypsetty maito. (Äiti imetti 3 vuorokauden ikäistä vauvaa pumppaushetkellä.) Maidon väriero on huomattava :) 

Toinen kuvaesimerkki:

kuva4LarissaLaine.jpg

Vasemmanpuolimmaisessa lasissa on maitoa, jonka noin kuukauden ikäisen vauvan äiti on lypsänyt täyden pinkeästä rinnasta 3-4 tunnin imetystauon jälkeen. Oikeanpuolimmaisessa lasissa olevan maidon sama äiti lypsi pitkän imetyssession jälkeen "tyhjästä" rinnasta. Jälleen väriero - joka merkitsee myös rasvapitoisuuden eroa - on merkittävä :) 

Erot rintojen välillä voivat myös olla suuret - tai pienet :) 

kuva2AnnikaPajuluoma.jpg

Vaaleampi maito on ns. etumaitoa (eli lypsetty ennen imetystä täydemmästä rinnasta) ja tummempi maito ns. takamaitoa (eli lypsetty imetyksen jälkeen "tyhjästä" rinnasta). Vasemmasta rinnasta on lypsetty välissä vielä n. 120 ml, mutta oikeasta on vain imetetty. Nämä maidot lypsänyt äiti imettää 4,5 kuukauden ikäistä vauvaa. 

Eron näkee jo pienestäkin määrästä maitoa, kuten tässä vuoden ja kolmen kuukauden ikäistä vauvaa imettävän äidin näytteestä näkee:

kuva3MaijuTalasoja.jpg

Vauvan ikä ei siis vaikuta siihen, miten rasvaista maitoa rinnat tekevät. 

Rasvapitoisuuden näkee monesti myös silloin, kun antaa maidon olla hetken jääkaapissa. Silloin maidon pinnalle nouseva rasvakerros, kerma, erottuu usein todella selvästi. Maito ei ole silloin mennyt pilalle, vaan homogenoimattomana tapahtuu luonnollinen separoituminen. Sama tapahtuu lehmänmaidollekin, jos sitä ei homogenoida. 

kuva7KaisaNirkkonen.jpg

Kolmen vuorokauden ikäisen vauvan äidin lypsämät maidot separoituneena. Äiti kertoi uuden herumisen tapahtuneen ruiskujen 4 ja 5 välissä, ja siinä näkyykin hyvin, miten rasvan määrä on suurempi. 

kuva5LarissaLaine.jpg

Ja noin kuukauden ikäisen vauvan äidin lypsämät maitoerät hetken säilytyksen jälkeen. Oikeanpuolimmaisessa lasissa näkyy rasvan separoituminen selvemmin kuin vasemmanpuolimmaisessa lasissa, jossa siinäkin on yläreunassa pienempi rasvakerros.

Sen sijaan, että äiti vaihtaa imetysrintaa kellon mukaan imettämällä ensin 15 min yhdestä rinnasta ja saman verran toisesta, kannattaa mieluummin seurata vauvaa ja imettää sen mukaan. Vauva voi imeä yhdellä rinnalla pidemmän tai lyhyemmän aikaa. Pääasia on, että imu on tehokasta. Sillä ei ole merkitystä, kuinka usein vauva käy rinnalla. Jos kasvu on niukahkoa, yhdellä imetyskerralla voi imettää useamman rinnan. Maidon rasvapitoisuus kasvaa, mitä tyhjempi rinta on. Siitä syystä, kun imettää rinnat A ja B toiseen kertaan, niistä tulee jo rasvaisempaa maitoa kuin ensimmäisellä kierroksella. 

Takamaitomysteeri on ratkaistu :) 

*

Kiitokset maitoa tähän blogientryyn ystävällisesti lypsäneille ja valokuvanneille äideille: Annika P., Maiju T., Larissa L. ja Kaisa N.!

perjantai, 15. heinäkuu 2016

Imetyksen fyysisiä haasteita

Tiedättehän sen väitteen, että kaikki äidit pystyvät imettämään, jos vain haluavat. Ja varmaan tiedättekin, että väite ei ihan pidä paikkaansa. Imetykseen voi liittyä useitakin erilaisia haasteita, jotka voivat estää imettämisen kokonaan tai vain tehdä siitä niin hankalaa, että äiti valitsee vauvalleen muun ruokintatavan. Aina näitä haasteita ei ymmärretä eikä niitä huomata ajatella ennen kuin vasta paljon myöhemmin, imetyksen jo päätyttyä. Imetyksen onnistuminen halun ja toiveen mukaan vaatiikin siis usein sekä oikeaa ja näyttöön perustuvaa imetysohjausta oikeaan aikaan että runsaasti tukea äidille imetystaipaleella. Ja tätä ei valitettavasti kaikille ole vieläkään saatavilla.

Fyysisiä haasteita äidillä

Matalat rinnanpäät näyttävät asettavan hyvin monelle tuoreelle äidille suuriakin haasteita imetyksessä alkuun pääsemiseksi. Hyvin usein myös synnytyssairaalassa tai neuvolassa terveydenhuollon ammattilainen näkee rinnanpään mataluuden suurena haasteena. "Laastarina" tarjotaankin yleensä rintakumia, joka ei itse asiassa juurikaan poista ongelmaa kuin joissain hyvin harvoissa tilanteissa. 
Vauvahan ei ime pelkästään nänniä, vaan hänen tulisi haukata rintaa suuhunsa hyvinkin laajasti niin, että nännipihaa on enemmän suussa leuan puolelta kuin ylähuulen puolelta. Ongelma on siinä, että liian usein ei jakseta tai ehditä keskittyä auttamaan äitiä saamaan vauvaa hyvään asentoon, jossa vauvan pää on reilusti takakenossa ja vauva ihan kiinni äidissä. Kun vauvan pää ei ole takakenossa, nänni jää keskelle suuta, joka on sille ihan väärä paikka. Nännin tulee kohdistua yläviistoon kohti kitalakea, sillä kitalakeen osuessaan se käynnistää vauvalla imemisrefleksin. Keskellä suuta näin ei tapahdu, ja silloin rintakumi nänniä suurempana ja kovempana otetaan apuun. Kun yleensä riittäisi imetysasennon korjaaminen. 
Imetysasennon korjaaminenkaan ei ole mitään salatiedettä :) Vauvan pää menee paremmin takakenoon, kun vauvaa siirtää 10-15 cm jalkojensa suuntaan sekä vetää lapaluiden ja pepun takaa lähemmäs äitiä. Perinteinen syli-imetysasento eli kehtoasento on siinä mielessä hankala ihan alussa, että äiti pyrkii saamaan vauvan pään lähes kyynärtaipeeseensa. Jotta vauva tässä saisi hyvän otteen rinnasta, tulisi nännien sojottaa suoraan sivuille, kohti äidin kainaloa. Oikea kohta vauvan päällä onkin siis kyynärvarren puolivälissä, jolloin nänni ja vauvan nenä ovat kohdakkain. 

Suuret rinnat voivat tuntua hyviltä imetystä ajatellen, mutta monien suuririntaisten äitien kokemus on päinvastainen. Vauvaa on vaikea nähdä rinnan takaa, ja vauvan on haastavaa saada riittävän laajaa otetta rinnasta. Rinnat voivat kasvaa synnytyksen jälkeen maidon noustessa useamman kuppikoon jo normaalisti pienirintaisellakin naisella, ja maidon noustessa rinnat kovettuvat, jolloin vauvan on vaikea saada rinnasta hyvää ja riittävän syvää otetta. Jälleen avuksi usein annetaan rintakumi, kun muitakin - ja parempia - keinoja olisi.
Pingottuneita rintoja voi pehmentää sormenpäillä nännin tyvestä painamalla juuri ennen imetystä. Alun kudosturvotusta saa rauhoiteltua viileähauteella. Ja jälleen vauvan imetysasentoon on hyvä kiinnittää huomiota.

Tubulaariset rinnat ovat sellaiset, joissa ei välttämättä ole riittävästi maitorauhaskudosta. Kokonaan ne eivät imetystä estä, mutta täysimetys, voi olla mahdotonta. Tubulaarisuus yleensä todetaan rintojen ulkonäön perusteella: nännipihat ovat suuret, rinnat ovat putkimaiset (siitä myös tuo nimitys) ja sijaitsevat normaalia kauempana toisistaan. Tubulaariset rinnat voivat olla joko suuret tai pienet. Pelkän koon perusteella tätä ei voida arvioida. Kokoon vaikuttaa nimittäin enemmän rasvakudoksen määrä kuin maitorauhaskudoksen. Tubulaaristen/alikehittyneiden rintojen taustalla voi olla PCOS tai muita hormonaalisia häiriöitä (mm. kilpirauhashormoniasiat). Se, miten paljon nämä rinnat maitoa muodostavat, voidaan todeta vasta, kun imetystä käynnistellään. Tällöin on tärkeää se, että äiti saa riittävästi laadukasta ohjausta: rintoja tyhjennetään tiheästi imetyksen lisäksi myös pumppaamalla; vauvan asento rinnalla on hyvä, ote oikea ja imu tehokasta; vauvaa pidetään paljon ihokontaktissa; synnytys on mielellään lääkkeetön. Jos nämä toimenpiteet eivät saa maidon määrää vauvan tarpeen tasolle, tubulaarisuus/hypoplastia on mahdollinen. Imetystä voi kuitenkin jatkaa imetysapulaitteella annetun lisämaidon avulla, jos äiti näin toivoo.
Tässä linkissä on piirroskuva tyypillisistä tubulaarisista rinnoista.
Tubulaariset rinnat ovat tyypillinen plastiikkakirurgian korjauskohde, mutta korjausleikkaus ei vaikuta rintarauhaskudoksen määrään. 

Fyysisiä haasteita vauvalla

Jos vauvalla on kireä kieli- tai huulijänne, hänen on hyvin vaikeaa saada hyvä imuote rinnasta. Kireä kielijänne estää kielen normaalia toimintaa, ja kun tiedetään, että vauva kielellään lypsää rinnasta maitoa ulos, on selkeästä haittatekijästä kyse, mitä imetykseen tulee. Jos kielijänne on vain vähän kireä, moni äiti on saanut kuulla, ettei sille tehdä mitään, koska vauva kuitenkin kasvaa. Kireä kielijänne voi silti aiheuttaa paljon harmia: imetys voi tehdä kipeää äidille, vauvalla voi olla runsaasti ilmavaivoja ja refluksioireita, vauva voi kasvaa tavallista niukemmin, rinnalla protestointi on yleisempää. Hyvä vertaus on, että koko ajan on laastari etusormessa tai peukalossa. Ei se toimintaa juurikaan estä, mutta sen tiedostaa koko ajan, ja siitä haluaa eroon. Mitä nuorempana kielijänne operoidaan, sitä pienempi toimenpide se silloin on. Pidemmälle jätetty korjaamaton kielijänne voi aiheuttaa puhevaikeuksia sekä huulijänne myös oikomishoitoa.
Kireän kielijänteen haittoja voidaan koittaa vähentää panostamalla hyvään imetysasentoon, jossa vauvalla on pää reilusti takakenossa ja rintaa tarjotaan oikeassa kulmassa vauvan suuhun. Pieni ylitarjonta maidosta auttaa myös, sillä silloin vauvan ei itse tarvitse niin paljoa tehdä töitä riittävän maidonsaannin eteen. Paras keino korjata kireän kieli- tai huulijänteen aiheuttamat ongelmat on operoida jänteet ja sen jälkeen panostaa hyvään imetysasentoon ja tehokkaaseen imuotteeseen.
Tästä linkistä pääsee katsomaan kuvakoostetta eriasteisista kireistä kielijänteistä.

Kireää kielijännettä ei aina näe vain katsomalla. Tärkeää kireyden arvioinnissa on, että arvioinnin tekee asiasta tietävä ammattilainen katsomalla, palpoimalla ja testaamalla kielen liikkuvuutta. Jänne voi olla posteriorisesti kireä, jolloin kireyttä ei voi nähdä. Posteriorisesti kireä kielijänne estää kielen normaalin liikkuvuuden kielen takana ja keskellä. Kun kielen liikkuvuus on näin rajoittunutta, vauva ei voi imeä riittävän tehokkaasti. Myös, jos vauvalla on jatkuvasti vaikeuksia tarttua rintaan, rintakumin sijaan kielijänteen tarkistaminen ja tarvittaessa operointi on yleensä kannattavampi asia.

Ruoka-aineallergioita voi esiintyä vauvoilla jo ihan vastasyntyneestä asti. Allergia ei automaattisesti estä imetystä, mutta usein vaatii äidiltä välttämisruokavaliota, jolloin allergiaoireita aiheuttava ruoka-aine on kaikissa muodoissaan kokonaan pois äidin ruokavaliosta. Vaikka äidinmaidon välityksellä vauva saakin vain pieniä määriä allergisoivan ruoka-aineen proteiineja, toiset vauvat ovat niin herkkiä, että se pienikin määrä aiheuttaa kurjia oireita. Jos sopiva ruokavalio äidille löydetään, imetystä on ihan turvallista ja mahdollista jatkaa niin pitkään kuin äiti ja lapsi haluavat. Yleisimmät imeväisiässä allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet ovat lehmänmaito (ja naudanliha), kananmuna, soija ja kotimaiset gluteenipitoiset viljat. Yllättäviä pahiksia ovat kaura ja maissi. Jos sopivaa ruokavaliota ei äidille löydetä tai sen ylläpitäminen osoittautuu liian rankaksi, tulee allergiselle vauvalle antaa apteekista saatavaa erikoiskorviketta.
Lehmänmaidolle allerginen vauva reagoi äidin syömiin laktoosittomiinkin maitotuotteisiin, sillä allergian aiheuttaa proteiini, ei sokeri.
Usein refluksi on oire allergiasta, runsasmaitoisuudesta tai kireästä kielijänteestä. Toisinaan se voi olla myös rakenteellinen, eli johtuu vauvan löysästä mahaportista. 

Lihasjumeja voi vauvalle tulla kohtuajasta muistona sekä toisinaan myös synnytyksestä. Haaste imetykselle tässä on se, että imetysasennot voivat tehdä vauvalle kipeää, ja silloin äiti tarvitsee apua hyvän ja vauvalle sopivan imetysasennon löytämiseksi. Myös lonkkalasta asettaa imetykselle omat haasteensa. 

Huuli- ja kitalakihalkiot ovat selvä haaste imetykselle. Huulihalkiovauvan imetys voi onnistua, jos halkion saa esim. sormella tukittua imetyksen aikana niin, että imuote pysyy tiiviinä eikä alipaine rikkoudu. Kitalakihalkiovauvojen imetys on yleensä poissuljettua, koska suusta on suora yhteys nenään auki. Näissä tilanteissa äidin on kuitenkin mahdollista pumpata äidinmaitoa ja syöttää se erikoispullolla. Ja sanomattakin on selvää, että maidon vauvalleen pumppaava äiti tarvitsee myös sekä imetysohjausta että -tukea raskaalla taipaleellaan. 


Lääkitys tai sairaus 

Äidin tai vauvan tarvitsema lääkitys tai sairastaminen eivät yleensä estä imetystä, mutta haasteita ne voivat imetykselle teettää. Äitiä hoitavan lääkärin velvollisuutena on pyrkiä etsimään lääkitys, joka on imetyksen kanssa yhteensopiva ilman, että äiti joutuu sitä erikseen vaatimaan.

Sairaalle vauvalle äidinmaito on erityisen tärkeää mm. sen sisältämien vasta-aineiden takia. Hyvin harvinainen autoimmuunisairaus vauvalla on galaktosemia, jolloin vauvan elimistö ei kestä laktoosia eikä pysty pilkkomaan sitä glukoosiksi ja galaktoosiksi. Näissä tilanteissa (Suomessa n. 1-2 vauvaa vuodessa) vauvalle ei voi antaa ollenkaan äidinmaitoa, vaan hän saa laktoositonta ravintoliuosta. Sairaus on elinikäinen.

perjantai, 20. toukokuu 2016

Tiheästi rinnalla

Erilaiset aikataulut usein puhuttavat tuoreita vanhempia. Lisäksi niitä koskevia erilaisia ohjeita tulee joka puolelta: isovanhemmilta omansa, neuvolasta omansa, erilaisista vauvanhoito-oppaista omansa. Vaikea on välillä tietää, mitä ohjetta olisi hyvä noudattaa, ettei vain pilaa lasta tai opeta vauvalle vääriä tapoja, joista ei sitten ikinä pääse eroon.

Yleensä aikatauluohjeilla ei tee mitään, kun vauvan kanssa elää. Vauvoilla on omat yksilölliset aikataulunsa, ja hiljalleen he sopeutuvat perheen rytmiin, vaikka vanhemmat eivät kelloa ohjenuorana käyttäisikään. On kuitenkin pari selkeää kelloon liittyvää ohjetta, joita imeväisen kanssa kannattaa noudattaa.

  • Imetysvälien ei tulisi venyä yli kolmen tunnin, kun kyse on vastasyntyneestä vauvasta, joka ei ole vielä syntymäpainossaan.
  • Imetysvälien ei tulisi venyä yli kolmen tunnin myöskään silloin, kun on tarkoitus tehostaa vauvan kasvua. 


Harvalla vauvalla luonnostaan toteutuvat kolmen tunnin imetysvälit. Se ei siis ole mitään sellaista, johon pitäisi automaattisesti pyrkiä. Lähes poikkeuksetta vauva haluaa rinnalla tiheämmin, 1-2 tunnin välein tai tiheämmin. Tämä on täysin normaalia. Huolestua pitää siinä vaiheessa, kun nuori ja ehkä hitaastikin kasvava vauva "haluaa" nukkua pidempiä pätkiä. Se ei ole normaalia eikä vauvalle hyväksi.

Monissa vauvanhoito-oppaissa puhutaan tiheän imemisen kausista, joita tyypillisesti tulee 3 ja 6 viikon sekä 3 ja 6 kuukauden iässä. Näiden kausien aikana vauva haluaa olla rinnalla normaalia tiheämmin eikä välttämättä tyydy vain yhteen rintaan, vaan haluaa imeä molemmista rinnoista monta kierrosta peräkkäin. Jos äiti pumppaa vauvalle kaiken maidon, eikä jäljittele näitä tiheän imemisen kausia, maitomäärä monesti laskee. Muun muassa tästä syystä on epäilty tiheän imun kausien tulevan siksi, että vauva muistuttaa rintoja siitä, että maitoa edelleen tarvitaan. Kyse ei siis ole maidon loppumisesta tai riittämättömyydestä. Maito ei imemällä lopu, vaan määrä sen sijaan kasvaa, mitä enemmän maitoa rinnoista poistuu.

Hyvin monella vauvalla elämän ensimmäiset 6 viikkoa ovat yhtä tiheän imun kautta. Tämä voi tulla suurena yllätyksenä monille uusille äideille. Sattumoisin myös ensimmäiset 6 viikkoa ovat ns. maidontuotannon aikaikkuna. Tämä tarkoittaa sitä, että ensimmäisten viikkojen aikana rintojen toimintaan vaikuttavat suuresti hormonit, ja maitomäärä säätyy sille tasolle, jonka vauva tarvitsee hyvään kasvuun seuraavan puolen vuoden ajan. Näiden viikkojen jälkeen maitomäärän lisääminen on toki yleensä mahdollista, mutta myös aikaisempaa työläämpää. Maitomäärää voi siis säädellä kysyntää lisäämällä, sillä kun hormonien suuri vaikutus vähenee, rintojen toiminta on riippuvainen kysynnästä: mitä enemmän maitoa rinnoista poistuu ja mitä tiheämmin, sitä enemmän ja nopeammin rinnat uutta maitoa pyrkivät tekemään.

Tiheän imun kausien kesto on hyvin vauva- ja rintakohtaista. Koska rinnat yleensä reagoivat kysynnän muutoksiin muutaman päivän viiveellä, voi tiheän imun kausi kestää pari kolme vuorokautta. Toisilla rinnat reagoivat hitaammin, jolloin tiheän imun kausi kestää pidempään. Tiheän imun kausi voi tulla myös silloin, jos vauvan ympärillä pyörii taudinaiheuttajia, ja vauva alkaa tankata äidinmaitoa vasta-aineita saadakseen. Ja koska vauvat ovat yksilöitä, he haluavat rinnallekin eri tahtiin. Kahdeksan-kymmenen kuukauden iässä eroahdistus ajaa rinnalle tiheämmin tarkistamaan, että äiti on edelleen olemassa. Kehitysvaiheiden mukaiset irtiotot vaativat myös vastareaktion, eli lähentymisen, jolloin vauva käy rinnalla tankkaamassa läheisyyttä. 

Rinnalla olo on vauvalle myös taattua syliaikaa. Toisinaan vauvat pyrkivät tiheästi rinnalle, jos pääsevät syliin vain silloin, kun heitä imetetään. Tällaista tiheän imun kautta voi helpottaa sylittelemällä vauvaa normaalia enemmän sen sijaan, että vauvan laskee imetyksen jälkeen sylistä lattialle, sitteriin tai sänkyyn.

Vauvavuoden aikana on ihan järkevää mennä vauvan mukaan sen sijaan, että yrittää saada vauvan menemään kellon mukaan :)