lauantai, 24. heinäkuu 2021

Sudenkuoppien välttämisestä

Nykyajan vauvakuvastossa painotus on usein muutamassa asiassa: minkälaiset vaunut vauvalle hankitaan, miten vauva saadaan nukkumaan hyvin (tarkoittaa siis käytännössä samalla tavalla yhtäjaksoisesti kuin perheen aikuisetkin nukkuvat) ja miten vauvaa ruokitaan. Ensimmäinen on kahdesta seuraavasta aika irrallinen juttu, mutta vauvan uni ja vauvan ruokinta voivat hyvinkin kiinteästi liittyä yhteen etenkin vauvan ensimmäisen vuoden aikana. 

Biologisesti ajateltuna nisäkkään poikanen saa ravintoa emonsa nisästä. Ihmisellä se tarkoittaa vauvaa, jota imetetään. Kuten hyvin tiedetään, aina tämä ei ole syystä tai toisesta mahdollista. Ja sekin tiedetään, että tärkeintä on, että vauva saa ruokaa. Imetystietoa on vuosien aikana tullut lisää ja imetyksestä myös uskalletaan puhua enemmän ilman syyllistämisen pelkoa, mikä on hieno juttu. Myös äidinmaidonkorvikkeita on kehitetty turvallisemmiksi. Jauhekorvikkeen riskit bakteerialtistukselle tunnetaan, ja suurin osa Suomessa käytetyistä korvikkeista onkin valmiiksi nestemäisenä valmiiksi hygienisesti tarjottavaksi. 

Kovin usein edelleen kuulee, että odottava äiti toivoo voivansa imettää, jos se suinkin vain onnistuu. Toivomus on sikäli mielenkiintoinen, että suurin osa siinä kyllä onnistuu. Onnistumisprosenttia lisää usein se, että asiasta on ottanut selvää. Imetyksestä on paljon luotettavaa ja näyttöön perustuvaa tietoa jo olemassa, ja kiitos internet-aikakauden, se on helposti saatavilla. Mm. Imetyksen tuki ry:n nettisivut pursuavat hyvää ja luotettavaa imetystietoa :) 

Otsikossa on mainittu sudenkuopat. Niitäkin edelleen on, ja aika moni niihin - joko kaikkiin tai osaan - kompuroi kaikesta tiedosta ja toiveista huolimatta. Tämä on sääli. Ehkä yleisin sudenkuoppa on se, että imetetylle vauvalle aletaan tarjota maitoa pullosta, koska vauvan nyt vain kuuluu osata juoda myös pullosta tai koska toisten aikuisten on helpompi auttaa vauvan ruokinnassa. Pelkkä pulloruokintahan ei sinällään ole mikään sudenkuoppa, mutta mitä sen ympärillä tapahtuu tai jää ottamatta huomioon, voi tehdä siitä sudenkuopan, johon hyvin alkanut ja äidin toiveiden mukainen imetys sitten kompastuukin ja ehkä jopa päättyy paljon aikaisemmin kuin mitä äiti olisi toivonut. Ja se on monille suuri pettymys.

Korostan vielä tässä kohden uudelleen, että vauvan ruokkiminen on tärkeintä. Jos se tapahtuu muulla tavoin kuin imettämällä, se on silloinkin tärkeintä. Tässä ei ole tarkoitus arvottaa imetystä muuta ruokintatapaa tärkeämmäksi, vaan käydä läpi sellaisia seikkoja, jotka voivat heittää kapuloita sujuvan imetyksen rattaisiin tai jopa johtaa imetyksen loppumiseen. Jos äiti pitää imetystä tärkeänä ja toivoo sen jatkuvan, nämä asiat tiedostamalla ei pitäisi olla niin suurta hätää yhdistää imetys ja pulloruokinta.

Sudenkuoppa nro 1:
Rintojen toimintaperiaatteen unohtaminen.


Rinnat tekevät maitoa sen mukaan, miten paljon niistä maitoa poistuu. Poistumaa kannattaa arvioida vuorokausi kerrallaan. Jos rintoja tyhjentää säännöllisesti 8-12 kertaa vuorokaudessa imettämällä tai pumppaamalla, maitomäärä pysyttelee suunnilleen vakiona. Pumppaamalla tyhjentämisessä vaikuttaa myös saaliin määrä. Kun se pysyy pumppauskerrasta toiseen suunnilleen samana, rinnat tekevät seuraavanakin päivänä suunnilleen saman verran maitoa. 

Miten tästä tulee sudenkuoppa? Siten, että imetyskerta korvataan pulloruokinnalla, mutta rinnan tyhjentäminen unohtuu (ellei maitoa pumpata pulloon etu- tai jälkikäteen). Yksi kerta silloin tällöin ei vielä tunnu missään, mutta jos useamman päivän peräkkäin vauva saa yhden tai useamman imetyskerran sijaan ateriansa pullosta (eikä äiti ole pumpannut tai pumppaa sitä varten), rinnat vähentävät maidon muodostamista suunnilleen pulloannoksen verran. 

Tämän sudenkuopan aiheuttama "kupru" pystytään kyllä korjaamaan tehostamalla rintojen tyhjentämistä muutaman päivän tai jopa muutaman viikon ajaksi. Kun rinnat saavat viestiä siitä, että maitoa tarvitaankin lisää, ne pistävät tehtaat pyörimään tehokkaammin. Rinnat reagoivat muutaman päivän viiveellä, eli maitomäärän lasku tai sen nosto eivät tapahdu päivässä.

Sudenkuoppa nro 2:
Pullon tarjoaminen pullona.


Vähän kryptistä, myönnetään. Imetetty vauva osaa imeä rintaa. Rinta heruu sykäyksittäin. Jotta heruminen käynnistyy, pitää vauvan heruttaa ensin. Imemisessä tämä tarkoittaa nypyttävää imua, joka saa nännin hermot reagoimaan, ennen kuin maitoa varsinaisesti alkaa virrata. Viesti lähtee aivolisäkkeeseen, joka käskee oksitosiinia erittymään isompana ryöppäyksenä. Tämä saa aikaan rinnan herumisen. Ja vasta kun heruminen alkaa, maito alkaa virrata. Yksi heruminen kestää keskimäärin n. 10-20 sekuntia, sen jälkeen heruminen laantuu, ja rinnasta tulee enää vain tippoja vauvan suuhun. Jos vauva haluaa lisää maitoa, hän alkaa uudelleen herutella, aivolisäke käynnistää uuden oksitosiiniryöpyn ja maito alkaa uudelleen virrata (vähän maltillisemmin, jos vauva jatkaa samalla rinnalla). Virtaus heikkenee taas noin 10 sekunnin jälkeen. 

Pullon kanssa harvemmin on totuttu toimimaan näin. Sen sijaan pullo voidaan tarjota vauvalle suuhun ja kallistetaan niin, että maito saman tien virtaa pullosta. Vauva ei saa herutella, eikä heruminen (eli maidon virtaus) ole samalla tavalla sykäyksittäistä. Ellei vauvaa syöttävä henkilö sitten käytä tätä erinomaista vauvantahtista pulloruokintatapaa, jolla pyritään imitoimaan rinnan herumista.  Jos tästä kaipaa videomateriaalia, niin hakusanoilla paced bottlefeeding sitä löytyy :) Suora käännös tarkoittaa tahdistettua pulloruokintaa. Aikuinen tahdistaa pullosta tulevaa maidon virtausta niin, että se muistuttaa rintaa. 

Sudenkuoppa nro 3:
Syliajan minimoiminen.


Biologisesti ajateltuna vauvan paikka on äidin sylissä. Jos äiti on varattu, mikä tahansa ihmisen turvallinen syli kelpaa. Iho on ihmisen suurin elin, ja etenkin vauvoilla ihokontakti on supertärkeää. Sen tärkeydestä voi lukea lisää täältä. Myös isompi vauva hyötyy ihokontaktista, se ei ole varattu vain vastasyntyneille ;) 

Nykyaika vähän jopa vaatii, että aikuisten pitää koko ajan tehdä jotain. Käsien pitää olla vapaana kaikenlaiseen. Ja jotta se vauvaperheessä onnistuu, voi tuntua helpommalta hankkia sitteri, johon vauvan saa nätisti laskettua puuhastelua varten. Puuhamattoja markkinoidaan vauvan virikkeinä. Vauva otetaan syliin ehkä vain silloin, kun vauva siirretään paikasta toiseen, ruokitaan tai vaihdetaan kuiviin. Vauva nukkuu äidistä erillään niin päivällä kuin öisin. 

Sudenkuopaksi tämä muodostuu, jos tämä yhdistetään kahteen ensimmäiseen sudenkuoppaan. Syliajan minimoiminen voi olla yksi syy imetyksen ennenaikaiseen päättymiseen, eli vauvan vieroittumiseen rinnalta. Siksi se on tähän kirjoitettu. On selvää, että aina vauvaa ei voi pitää sylissä, vaikka olisi kuinka tottunut kantoliinan tai ergonomisen kantorepun käyttäjä. On selvää, että kaikki eivät pysty nukkumaan hyvin tai riittävästi samassa sängyssä. Ja se on ihan ok. Syliaika on kuitenkin hyvä  tiedostaa. Sitä lisäämällä voidaan nimittäin vaikuttaa myös imetykseen.

Sudenkuoppa nro 4:
Muuta ruokaa masu täyteen.


Voimassa oleva ravitsemussuositus sanoo, että muuta ruokaa voi vauvalle alkaa tarjota 4-6 kk iässä, jos vauvan valmiudet täyttyvät. Muun ruuan tarjoamisen aloittaminen on vauvaperheissä jännittävää aikaa. Onhan se hienoa, että vauva kasvaa, ja alkaa siirtyä hiljalleen kohti muun perheen ruokia. Miten näin ihana asia voi olla sudenkuoppa?

Toiset vauvat tykästyvät muuhun ruokaan helposti ja alkavat nopeaan tahtiin syödä isompia annoksia. Vauvan masu on kuitenkin verrattain pieni, ja jos se täyttyy muusta ruuasta eikä vauva ole alunperinkään ollut ihan superinnokas rinnallakävijä, voi käydä niin, että imetys hiipuu ja vauva vieroittuu melko pian muun ruuan syömisen aloittamisen jälkeen. Usein vastoin äidin toiveita.

Koska vauvasta harvemmin päälle päin näkee, miten hän tulee suhtautumaan kiinteisiin, on tämäkin asia, joka on hyvä tiedostaa. Muun ruuan syömisen aloittaminen kun teknisesti ottaen on vieroittamisen alkamista. Se tähtää loppupeleissä siihen, että lapsi saa tarvitsemansa ravinnon muualta kuin äitinsä rinnoista. 

Muun ruuan kanssa voi hyvin edetä rauhallisesti: Imetetään edelleen vauvantahtisesti ja tarjotaan muuta ruokaa lusikallisia äidinmaitoaterian jälkiruokana (sekin on yksi ateria. Pilttipurkit eivät ole aterian mitta, vaan teollisuuden kehittämä pakkauskoko.) muun perheen ateria-aikoina. Vauvan ei tarvitse syödä desikaupalla monta kertaa päivässä. Usein tämä nimittäin johtaa siihen, että vauva alkaa kieltäytyä rinnasta, ja imetys päättyy.  Toisaalta, tämä on myös ihan hyvä keino edistää vauvan vieroittumista rinnasta, jos se on tarkoituksena :) Alle vuoden ikäisen kohdalla on sitten huolehdittava siitä, että maidonsaantisuositus (5-6 dl/vrk) täyttyy äidinmaidonkorvikkeilla. 

*

Tieto monesti lisää tuskaa, mutta imetyksen kohdalla toivottavasti myös onnistumisia. Ihaninta olisi, että jokainen äiti saisi toivomansa mukaisen imetyskokemuksen.

 

torstai, 20. heinäkuu 2017

Vauvavuoden pieni sanakirja

Hamuilu
Hyvin harva vastasyntynyt ja pikkuvauva alkaa imeä kuin vanha tekijä, eli ottaa imuotteen ja alkaa syödä. Toisin kuin elokuvissa tai vauvanhoito-oppaissa siis kerrotaan :) Pikkuvauvan rinnalle tulo voi näyttää aikuisista aikamoiselta sähellykseltä: vauva vie käsiään suun eteen (ja äiti koittaa saada niitä siitä pois), vauva kääntelee päätään puolelta toiselle, vauva voi lipoa nänniä kielellään, vauva voi rutistaa rinnan ihoa nyrkkiinsä ja koittaa viedä sitä suuhunsa, vauva voi alkaa äännellä hermostuneena, vauva voi nokkia rintaa päällään. Ja vasta, kun nämä kaikki on suoritettu, vauva on valmistanut itsensä ja rinnan imemistapahtumaan, ja hän voi tarttua rintaan kiinni ja alkaa imeä. Mitä vanhemmaksi vauva tulee, sitä lyhyempi aika hamuiluun menee, ja sitä vähemmän siinä on eri vaiheita. Uninen seitsenkuinen voi pari kertaa heiluttaa päätään rinnan edessä ja tarttua sitten rintaan kiinni. Vaistot ohjaavat vauvaa, ja kun äiti huolehtii hyvästä imetysasennosta (vauva koko etupinnaltaan ihan kiinni äidissä ja pää reilusti takakenossa), vauva hoitaa usein loput.

Hulinat
Vauvan ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu todella paljon muutoksia vauvan elämässä, ja näissä muutosvaiheissa erilaiset hulinat ovat hyvin tyypillisiä. Vaikka vanhemmilla on alussa se käsitys, että vauvan elämä on koko ajan samanlaista, se ei suinkaan pidä paikkaansa, ja usein eri kehitysvaiheisiin liittyvät hulinat tulevatkin vanhemmille enemmän tai vähemmän yllätyksinä. Niitä ei myöskään samalla tavalla odoteta kuin motorisen kehityksen eri vaiheita, kuten kierähtämisen, ryömimisen, konttaamisen, istuumaan nousemisen, pystyyn nousemisen, kävelemisen ja puhumisen oppimista, vaikka ne usein liittyvätkin toisiinsa: Kun keho kehittyy, aivotkin kehittyvät, ja hulinoita tulee. 

Kasvu
Vauvan tulisi saavuttaa syntymäpainonsa kahden viikon ikään mennessä. Suurimmalla osalla vauvoista paino putoaa hieman syntymäpainosta ensi päivinä. Turvallinen pudotus on vähemmän kuin 10 %. Kun syntymäpaino on saavutettu, vauvan olisi hyvä kasvaa 140-170 g/vko, kuitenkin vähintään 500 g/kk ensimmäisen puolen vuoden ajan. Vauva saa riittävästi ravintoa, jos painonnousu on ylläkerrottua. Jos kasvussa on notkahduksia, voi tehostaa imetystä. 

Kiinteä ruoka
Kun vauvalla on muun ruuan syömisen valmiudet (n. 4-6 kk iässä), eli hän osaa istua (tuettuna), koordinoi silmän ja käden yhteisliikkeitä ja vie tavaroita hallitusti suuhunsa sekä on kiinnostunut syömisestä, voi hänelle alkaa antaa maisteluannoksia kiinteää ruokaa, tai sormiruokaa. Jo yksi lusikallinen sosetta tai yksi sormiruokapala on vauvalle yksi ateria. Aterioiden määrät ja annoskoot kasvavat hiljalleen vauvan kasvaessa. Vauvanruokapurkki EI ole ateriayksikkö.

Kolostrum
Ensimaito, jota rinnat alkavat erittää usein jo raskauden puolivälistä lähtien, ja joka on "maitotiivistettä": Kaikki tarpeellinen ja vielä vähän enemmän tiiviimmässä muodossa. Kun vauvan syntymän yhteydessä istukka poistuu kohdusta, maito alkaa hiljalleen muuttua ns. kypsäksi maidoksi. Jos rinnalla käy taapero ja vauva syntyy, taapero ei voi juoda vauvalle tarkoitettua maitoa jo raskausaikana.

Maisteluannokset
Kun vauvalla on muun ruuan syömisen valmiudet (n. 4-6 kk iässä), eli hän osaa istua (tuettuna), koordinoi silmän ja käden yhteisliikkeitä ja vie tavaroita hallitusti suuhunsa sekä on kiinnostunut syömisestä, voi hänelle alkaa antaa ns. maisteluannoksia ikätason mukaista muuta ruokaa. Maisteluannos tarkoittaa täsmällisemmin teelusikallisen kärjellistä sosetta, jota vauva saa maistella. Maisteluannosten antaminen päättää imetetyn vauvan  täysimetyksen ja siirtää vauvan osittaisimetykselle. 

Maitokakka
Yksinomaan maitoa saavan vauvan kakka voi vaihdella paljon. Kaikki on ok, kunhan kakka ei ole valkoista tai sysimustaa. Jälkimmäinen voi olla viite siitä, että ulosteessa on verta, ja asiaa on hyvä tutkia. Maitokakka haisee usein happamalta. Jos se on pistävän hajuista tai todella limaista ja myrkynvihreää, voi se olla merkki ruoka-aineallergiasta. Jos kakka on kuin muotovaahtoa, on se usein merkki runsasmaitoisuudesta.
Täysimetetyn vauvan olisi hyvä kakata päivittäin ensimmäiset 4-6 viikkoa. Sen jälkeen kakkatahti voi harventua, kunhan kasvu jatkuu hyvänä. Jos kasvu on niukkaa ja kakkatahti harva, tulee imetystä tehostaa. Täysimetetty voi hyvin kakata 10 kertaa päivässä tai parinkin viikon välein, jos kasvu on kunnossa ja kakka on tullessaan löysää maitokakkaa. 

Osittaisimetys
Termi kertoo siitä, että vauva saa äidinmaidon lisäksi muutakin ruokaa, kuten äidinmaidonkorviketta tai maisteluannoksia soseista ja/tai sormiruokaa. Suurin osa vauvoista on jossain elämänsä vaiheessa (yleensä yli 4-6 kuukauden ikäisinä) osittaisimetettyjä. Osittaisimetys voi jatkua niin pitkään kuin se vain äidistä ja lapsesta tuntuu hyvältä. Parasta ennen -ikärajaa ei olekaan.

Sormiruoka
Kun vauvalla on muun ruuan syömisen valmiudet, eli hän osaa istua (tuettuna), koordinoi silmän ja käden yhteisliikkeitä ja vie tavaroita hallitusti suuhunsa sekä on kiinnostunut syömisestä, voi vauvan ulottuville antaa ikätason mukaista ruokaa tartuttavaksi ja suuhun vietäväksi. Mielellään niin isoina paloina, että vauva saa ne nyrkkiinsä niin, että osa ruuasta jää ulkopuolelle ja vauvan maisteltavaksi. 

Täysimetys
Termi kertoo siitä, mitä ruokaa vauva saa. Kun vauva on täysimetetty, hänen suuhunsa menee vain äidinmaitoa sekä tarvittavat ravintolisät/lääkkeet (kuten esim. D-vitamiini ja toisinaan maitohappobakteerit). Termi ei arvota äitiyttä millään tavalla. Täysimetystä suositellaan ensimmäiset puoli vuotta. Jos vauva kasvaa normaalisti, hän ei yleensä tarvitse muuta ruokaa. Jos kasvu on niukkaa ja vauva alle 4 kk ikäinen, ensisijassa tehostetaan imetystä.

Uni
Pienen vauvan on tärkeää saada ravintoa läpi vuorokauden. Pientä vauvaa ei siis ole tarkoituksenmukaista kouluttaa nukkumaan pitkiä unipätkiä. Äidinmaito sulaa nopeasti ja on myös aivojen tärkeää polttoainetta. Rinnalla käyminen ympäri vuorokauden kuuluu olennaisena osana kädellisten elämään alkuvuosina. 
Noin vuoden iässä vauvan kokonainen yö on keskimäärin viisi tuntia. Se usein osuu alkuyöhön, ja uni kevenee ja vauva havahtuu tiheämmin aamua kohti. Eri tutkijat uskovat, että unesta havahtumiset ja rinnalle haluamiset liittyvät voimakkaasti vauvan biologiaan ja suojelevat tätä kätkytkuolemalta: vauva ei pääse vaipumaan niin syvään ja pitkäkestoiseen uneen, että hänen olisi siitä vaikeampi havahtua. Myös äidin lähellä nukkuminen on yksi kätkytkuolemalta suojaava tekijä.

 

perjantai, 14. heinäkuu 2017

Asiaa imuotteesta

Yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein, asia imetykseen liittyen on vauvan oikea imuote. Ilman sitä vauvan voi olla erittäin haastavaa saada imettyä riittävästi maitoa etenkin jos äidillä ei ole ylituotantoa. Huono imuote myös tekee imetyksestä äidille enemmän tai vähemmän kivuliasta, eikä imetyksen kuulu sattua. 

Usein sanotaan, että vauvan imuote näyttää oikealta, kun huulet kääntyvät ulospäin ja posket ovat pullollaan. Se, miltä ote näyttää ulospäin, ei kuitenkaan riitä määrittelemään, onko ote oikeasti oikea. Jos imetys tekee kipeää tai rinnat ihan haavautuvat, kyse ei ole siitä, että äidin rinnat eivät ole tottuneet imetykseen ja että hänen pitäisi vain imetystä jatkaa hammasta purren, vaan silloin kyse on korjaamista vaativasta imuotteesta. Kipua ei tarvitse sietää eikä siihen pidä tottua. Ennemmin tulee tutkia vauvan imuotetta ja korjata se paremmaksi. 

Kun imetyskivun tai vauvan niukan kasvun syytä selvitellään, ensisijaista on selvittää, minkälainen on vauvan imuote. Hyvässä imuotteessa nänni on syvällä vauvan suussa niin, että se ei hankaudu rikki. Vauvan pää on reilusti takakenossa ja nenä ja napa ovat samaan suuntaan. Äidin ja vauvan välillä ei juurikaan ole ilmarakoa. Vauvan huulet voivat olla voimakkaasti kääntyneenä ulospäin, mikä on hyvä merkki, mutta ei yksin kerro hyvästä imuotteesta. Tämän lisäksi on tarkasteltava nänniä välittömästi imetyksen jälkeen. Jos nännissä on minkäänlaisia muoto- tai värimuutoksia tai se hankautuu rikki imetyksen aikana, imuotteessa on korjattavaa. Vaikka imuote päällisin puolin huulista katsomalla näyttäisi olevan täydellinen.

Imuotteen korjaaminen lähtee imetysasennon parantelusta. Nänniä tähdätään vauvan nenän suuntaan yläviistoon, kohti suulakea. Keskelle suuta tähdättäessä ote yleensä jää liian matalaksi, ja nänni jää vauvan kielen ja kovan kitalaen väliin hankautumaan rikki. Yläviistoon nännin saa tähdättyä, kun vauvan pää on reilusti takakenossa. Reilu takakeno tarkoittaa sitä, että vauva saa suunsa avattua ammolleen. Tätä voi itsekin kokeilla: pidä pääsi ihan suorassa ja avaa suusi niin auki, kuin mahdollista. Vertaa sitä sitten siihen, kun kallistat itse päätäsi reilusti takakenoon ja avaa suusi. Nyt se varmasti aukeaa suuremmalle ja helpommin. Täysin sama juttu vauvallakin! Jotta vauva saa päänsä reilusti takakenoon, hän tarvitsee siihen äidin apua. Vauvaa autetaan siirtämällä häntä 10-15 cm jalkojensa suuntaan ja vetämällä vieläkin lähemmäs äitiä lapaluiden ja pepun takaa. Ja katso, pää pääsee kääntymään enemmän takakenoon!

Oikea imuote on epäkesko. Siinä nännipihaa on vauvan suussa enemmän alahuulen puolelta kuin ylähuulen puolelta. Vauva saattaa toisinaan supistaa imuotetta hillitäkseen maidon virtaamista. Silloin voi miettiä imetyskäytäntöjen muuttamista ja maitomäärän tasaamista tai virtauden hillitsemistä tapauskohtaisesti.

Jos imetysasennon parantelulla ei saa imuotetta korjattua, seuraavaksi on hyvä selvittää, onko vauvalla kireyksiä suun jänteissä. Nämä voivat aika tehokkaasti estää mm. kielen normaalin toiminnan, jolloin imuote jää liian matalaksi ja tekee äidille kipeää eikä vauva saa imettyä riittävän tehokkaasti. Kielijänne voi olla näkyvästi kireä, eli kieli jää hertan muotoiseksi eikä tule kunnolla ulos suusta yli alaikenien. Tai se voi olla posteriorisesti kireä, jolloin se ei pääse liikkumaan normaalisti keskeltä takaa. Jälkimmäinen kireys voidaan todeta vain sormin kieltä kokeilemalla ja sen liikkuvuutta tutkimalla. Kaikki lääkärit eivät tätä vielä osaa tehdä, joten jos posteriorista kireyttä epäilee, on hyvä hakeutua toistaiseksi harvojen ammattilaisten vastaanotolle.

Toinen rakenteellinen imuotetta vaikeuttava tekijä on normaalia kuperampi suulaki. Kireä kielijänne ja kupera suulaki kulkevat usein käsikädessä, mutta poikkeuksiakin on. Kuperaan suulakeen auttaa oikeastaan vain aika. Sille ei voida tehdä mitään korjaavaa operaatiota, toisin kuin kireille suun jänteille. 

Muista siis, että imetykseen ei kuulu kipu. Jos imetys tekee kipeää tai nännit menevät rikki imetyksestä, imuotteessa on korjattavaa huolimatta siitä, miltä se ulospäin näyttää. 

imuoteasiaa_tietokuva.jpg

torstai, 13. heinäkuu 2017

Vauvan apuna nukahtamisen opettelussa (Gordonin menetelmä)

On edelleen hyvin yleistä kuulla myös terveydenhuollon ammattilaisilta, että puolivuotias ja sitä vanhempi vauva ei tarvitse ravintoa yöaikaan. Tämä antaa olettaa, että koko elämänsä aikana vauhdikkaimmin kasvavana vauva voisi olla tuosta noin vain ravinnotta 8-12 h vuorokaudessa. Ja tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa etenkään yleistettynä koskemaan kaikkia yli puolivuotiaita vauvoja. Yhtäjaksoinen yöpaasto voi alle vuoden ikäisellä olla keskimäärin 5 h ja 1-1,5-vuotiaalla 7 h. Vielä usea alle kaksivuotiaskin herää nälkäisenä 7-8 tunnin yöunien jälkeen, eikä se ole ollenkaan väärin tai huono asia.

Sikeimmin vauva nukkuu alkuyöstä, joten silloin on todennäköistä, että tuollainen 5 tunnin unipätkä toteutuu. Jotta äitikin saa nukkua saman verran yhtäjaksoista unta, voisi kokeilla mennä vauvan kanssa nukkumaan muutamana iltana viikossa. Kun vauva on lähemmäs vuoden ikäinen tai jo vanhempi, voi vauvaa alkaa kannustaa nukahtamaan ilman aikuisen apua. Yksi vauvaystävällinen keino on lastenlääkäri ja IBCLC Jay Gordonin menetelmä. Se on suunniteltu ensisijassa perhepedissä nukkuville yli vuoden ikäisille, mutta mikään ei estä sitä käyttämästä myös omassa sängyssään nukkuville vauvoille. Alkuperäinen teksti (englanniksi) on luettavissa täällä. (Linkki korjattu, kiitos tarkkaavaisille lukijoille!) Tässä alla siitä suomenkielinen referaatti.

Tarkoitus on tällä menetelmällä opettaa vuoden ikäinen ja sitä vanhempi lapsi vähitellen nukkumaan ja nukahtamaan ilman vanhemman apua ja ilman rinnallakäyntiä. Kun tiedetään, että yli vuoden ikäinen lapsi kykenee jo keskimäärin 6-7 tunnin yhtäjaksoiseen unipätkään, tällä autetaan häntä pääsemään siihen. Tavoitteena ei siis ole, että lapsi nukkuu kellon ympäri häiritsemättä vanhempiaan, vaan tällä haetaan 6-7 tunnin pätkää, jolloin vauva ei käy rinnalla vaan pärjää ilman ja oppii myös nukahtamaan ilman aikuisen apua. (On hyvä muistaa, että ihmiset nukkuvat sykleissä, joissa on sekä syvää että kevyttä unta. Aikuisetkin havahtuvat kevyen unen vaiheessa, saattavat katsoa kelloa, kääntää kylkeä tai pöyhiä tyynyä ja nukahtavat sitten uudelleen. Lapsilla sama juttu, mutta apua tarvitaan tuossa uudelleen nukahtamisessa. Lisäksi lapset vielä kaipaavat varmistusta siitä, että heitä ei ole hylätty.)

Yli puolen vuoden ikäisen kanssa menetelmää voi tietyin osin soveltaa n. 4-5 tunnin unipätkän saamiseksi. Silloin on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että vauva saa rintaa riittävän tiheästi muuhun vuorokauden aikaan. Yöllisiin havahtumisiin vaikuttavat myös motoristen taitojen kehittymisen vaihe sekä eroahdistuskaudet, ei vain rinnankaipuu/nälkä.

Kerro lapselle, mitä yöllä tapahtuu. Asiasta voi hyvin puhua lapselle hyvissä ajoin etukäteen. Kerro, että yöllä nukutaan. Kerro, miten muutkin nukkuvat (oravat, autot, koirat...) Panosta päivisin hellittelyyn ja imetykseen, että vauva kokee saavansa sekä syliä että maitoa riittävästi hereillä ollessaan.

Ensimmäinen vaihe:
Menetelmän soveltaminen aloitetaan siis valitsemalla sellainen 6-7 tunnin aikajakso, jolloin lasta ei ole jonkin ajan kuluttua tarkoitus enää ruokkia yöunien aikana. Otetaan esimerkiksi klo 23-06. Ensimmäisen kolmen yön aikana ennen klo 23 vauvaa voi hyvin imettää kuten tähänkin asti on tehty. Kun sitten päästään tuohon tavoiteaikajaksoon, vauvaa edelleen imetetään, kun hän on rintaa vailla, mutta lyhyemmän aikaa eikä hänen anneta nukahtaa rinnalle. Uneen imettämisen sijaan vauvaa silitellään ja hellitellään sängyssä muuten, ja rauhoitellaan puhumalla ja hyssyttämällä. Vauva todennäköisesti protestoi ja on vihainen rutiinin muutoksesta, mutta se ei ole vaarallista, kun aikuinen on vauvan vieressä ja häntä rauhoittelemassa. Tärkeää on, että vauva nukahtaa rauhoitteluun, ei rinnalle. Se ei haittaa, jos hän nukkuu aluksi vain vartin ja havahtuu uudelleen. Silloin voi toistaa äskeisen: imetä, mutta älä anna nukahtaa rinnalle vaan rauhoittele ja nukuta muulla tavoin. Jatka näin, kunnes tavoiteaikajakso päättyy klo 6 aamulla. Sen jälkeen imetä ja nuku kuten ennen menetelmän aloittamista. Nämä kolme ensimmäistä yötä ovat usein ne rankimmat.  

Toinen vaihe: 
Seuraavien kolmen yön aikana pidä sama tavoiteaikajakso. Jos/kun vauva tänä aikana herää, nosta hänet syliin, mutta älä imetä. Laske vauva nukkumaan hereillä, ja rauhoittele uneen silittämällä, taputtelemalla, hyssyttämällä ja rauhallisella puheella. Jos syliin nostaminen tuntuu raskaalta, pidä vauvaa vieressäsi ja hali häntä, ja sen jälkeen rauhoittele uneen kuten edellä. Vauvalle voi oikeasti olla iso muutos se, että öisin ei pääse enää rinnalle. Siihen sopeutumiseen voi mennä aikaa, ja jos yhtään tuntuu, että vauva ei vielä ole valmis, menetelmän voi keskeyttää ja aloittaa uudelleen, kun vauva on siihen valmiimpi.

Kolmas vaihe: 
Seuraavien neljän yön aikana tuon saman tavoiteaikajakson aikana vauvaa rauhoitellaan tarvittaessa vain koskettamalla ja rauhoittavasti puhumalla. Häntä ei nosteta syliin eikä oteta rinnalle. Vauva voi edelleen vähän protestoida, mutta se on ihan ok. 

Tästä eteenpäin:
Näiden kymmenen yön jälkeen jatka kuten viimeisellä jaksolla: voit imettää vauvan uneen illalla ja imettää myös yöllä muulloin kuin tuon 6-7 tunnin aikana, jonka olet omaksi uniajakseksi määritellyt. Jos vauva havahtuu, hänet rauhoitellaan nukkumaan kevyellä kosketuksella ja rauhallisella puheella. 

Jos lapsi sairastuu tai tulee muita muutoksia normaaliarkeen (esim. matka), ei haittaa, jos öisin vauva uudelleen alkaa käydä rinnalla. Tämän unirytmien muutosmenetelmän voi aina toistaa tarvittaessa. Ja kun lapselle tulee ikää lisää, nukahtaminen ilman aikuisen apua alkaa sujua paremmin ja paremmin ja myös yöunet pitenevät. 

tiistai, 11. heinäkuu 2017

Rinnalla kaksi eri ikäistä: asiaa tandemimetyksestä

Kun äiti imettää kahta eri ikäistä lastaan (usein taapero ja vauva), sitä kutsutaan tandemimetykseksi. Toki rinnalla voi käydä myös useampi lapsi, esim. kaksosvauvat sekä taapero, tai kolme eri ikäistä lasta, jolloin oikea termi olisi tridemimetys, mutta samat lainalaisuudet siihenkin pätevät kuin tandemimetykseen, joten pidetään tuosta termistä nyt kiinni ;) 

Aikaisempaa lasta imettävän on hyvä huomioida pari seikkaa: uusi raskaus hyvin usein saa maidontuotannon hiipumaan, vaikka imetystä yrittäisi kuinka tehostaa. Jos aikaisempi lapsi on kovin pieni (alle yksivuotias), on tärkeä varmistaa, että hän saa riittävästi muuta ruokaa ja muuta maitoa, kun maitomäärä alkaa hormonitoiminnan muutosten myötä vähentyä raskauden puoliväliä kohti mentäessä. Toinen huomioitava seikka on, että tässä kohti lapsen voi usein helposti myös vieroittaa rinnalta, jos äiti niin haluaa tehdä. On toki aivan mahdollista, että lapsi haluaa jatkaa rinnallakäyntiä, vaikka maitoa ei enää tulisikaan. Tämä on tyypillistä taaperon kanssa. Ja jos imetys ei aikaansaa kivuliaita supistuksia eikä äitiä se liikaa ärsytä, voi imetystä jatkaa läpi raskauden. Raskauden loppupuolella, kun maitoa alkaa jälleen erittyä, taapero voi innostua rinnallakäynnistä uudelleen. Asia on edelleen ihan ok, sillä taapero ei voi juoda vastasyntyneelle tarkoitettua ensimaitoa pois ennen synnytystä. Mutta kun kohtu on valmis, raskauden loppuvaiheessa imettäminen voi auttaa synnytyksen käynnistymisessä. 

Kun uusi vauva sitten syntyy, tärkeää on, että hän on ensisijainen rinnallakävijä. Taaperon ruokavalio on jo laajempi ja hän voi syödä muutakin kuin äidinmaitoa, kun taas vastasyntyneen tärkein ja ensisijainen ravinto on äidinmaito. Taaperon imettämistä voi siis hyvällä omallatunnolla äidintahdistaa, kun taas vauvantahtisesti imettää vastasyntynyttä. Jo raskausaikana voi taaperolle kertoa, miten paljon äiti vauvaa imettää. Ja jos imetys jatkuu läpi raskausajan, voi taaperonkin kanssa sopia "koodisanoja", jotka auttavat imetyksen tahdistamisessa tarvittaessa.

Sairaalassaoloaikana homma toimii kuten muutenkin: vauvaa pidetään runsaasti ihokontaktissa ja imetetään tiheästi. Myös imetysrintaa vaihdetaan tiheästi. Jos taapero tulee sairaalassa käymään ja uutta tulokasta katsomaan, on ihan ok tarjota taaperollekin rintaa, kunhan vauvan vointi on siinä vaiheessa jo hyvä. Maidon noustessa rintoihin (kaikilla se ei toisella kertaa tapahdu yhtä voimallisesti kuin ehkä ensimmäisellä kerralla) voi taaperon pyytää auttamaan pahimman pingotuksen helpottamisessa. Kannattaa varautua siihen, että taaperon kakka voi muuttua hyvinkin maitokakaksi, ja sitä myös tulee paljon ;) 

Kun päästään kotiarkeen kiinni, vauvaa edelleen imetetään vauvantahtisesti ja huolehditaan siitä, että hän kasvaa hyvin, pissaa ja kakkaa riittävästi ja saa olla tarvitsemansa määrän myös ihokontaktissa. Imetysasennoiksi voi etsiä sellaisia, joissa taaperokin mahtuu äidin kainaloon vauvaa silittämään. Vähän ajan kuluttua voi jo alkaa harjoitella sellaisia imetysasentoja, joissa lapset ovat yhtä aikaa rinnalla. Usein se onnistuu helposti niin, että huolehtii vauvan hyvästä imetysasennosta ja sitten pyytää taaperoa tulemaan esim. äidin jalkojen väliin seisomaan ja siitä rinnalle. Taaperon kanssa voi edetä edelleen äidintahtisesti: tarkoitus ei ole, että taaperokin siirtyy yksinomaan rinnalle, vaan että äidinmaito tulee muun ruuan lisänä, ei sen sijaan. 

Toiset kokevat hyvänä sen, että kummallakin lapsella on oma rinta. Tämä ei ole kuitenkaan mitenkään välttämätöntä: jos vauva haluaa imeä useamman kuin yhden rinnan, voi taaperolla olleen rinnan kuivata, ja tarjota vauvalle. 

Jos vauvalla on haasteita imeä riittävän tehokkaasti, taapero voi siinä olla avuksi käynnistämällä herumisen, jolloin vauvan ei tarvitse tehdä ihan niin paljon työtä rinnalla. Tärkeää tässä tapauksessa on kuitenkin selvittää, mistä vauvan haasteet johtuvat ja korjata ne. Vaarana nimittäin on, että vauva alkaa saada liian vähän maitoa eikä enää kasva kunnolla. Runsasmaitoisten äitien kannattaa seurata tilannetta myös sillä silmällä, että vauvaa ei ota aina täydenpinkeille rinnoille imemään ja taaperoa sen jälkeen. Tässä on hyvä muistaa tuttu nyrkkisääntö: mitä tyhjempi rinta, sitä rasvaisempaa maitoa siitä tulee. 

Toisinaan äidistä on surullista se, että taapero saa olla vähemmän rinnalla kuin mihin on aikaisemmin tottunut ja että taapero jää vähemmälle huomiolle vauvan viedessä enemmän äidin aikaa. Tästä ei kannata kuitenkaan olla liiaksi harmissaan, sillä taapero on todennäköisesti koko elämänsä (etenkin ennen uutta raskautta) saanut tarvittaessa äidin jakamattoman huomion ja niin paljon rintaa kuin on halunnut. Uusi vauva ei tule koskaan saamaan samaa, sillä hän jakaa koko ajan äidin isomman sisaruksensa kanssa. Aikaisemmin oli taaperon vuoro, nyt hän on jo isompi ja jaksaa paremmin opetella odottamaan, kun pienemmän vauvan tarpeet täytetään. Äidin kädet riittävät monesti taaperollekin vähän paremmin, kun vauvaa kuljettaa kantoliinassa/kantorepussa.