Suurin osa suomalaisista vauvoista on jossain vaiheessa osittaisimetyksellä. Osittaisimetys tarkoittaa sitä, että vauva saa äidinmaitoa ja jotain muuta maitoa/ruokaa. Tutuimmillaan osittaisimetystä on se, kun vauva käy rinnalla mutta syö myös muutakin ruokaa muun perheen kanssa yhteisillä aterioilla. Näinhän sen biologisesti katsottuna kuuluukin mennä: äidinmaidon merkitys ravinnossa vähenee lapsen kasvaessa, ja samalla muun ruuan merkitys kasvaa, kunnes lapsi ei enää tarvitse äidinmaitoa. Luontainen vieroittumisikä on ihmisillä 2,5-7 vuoden iässä, jonka jälkeen ihminen selviää jo muun ruuan avulla hengissä - ja sehän on ravinnon perimmäinen tarkoituskin.

Osittaisimetystä on myös se, kun vauvalle syntymän jälkeen annetaan äidinmaidonkorviketta lisämaitona imetyksen ohella. Se, mikä tähän lisämaidon antamiseen on syynä, vaihtelee tilannekohtaisesti. Ideaalitilanteessa perheille annetaan ohjeet imetyksen lisäämiseksi ja lisämaidon vähentämiseksi, mutta valitettavasti tähän ei vielä juurikaan päästä. Kuitenkin hyvin suuri osa äideistä toivoo, että äidinmaito yksinomaan vauvalle riittäisi. Puhutaan täysimetykselle pääsemisestä tai siirtymisestä.

Koska lisämaidon antamiselle on monia eri syitä ja koska ne syyt tulee aina ottaa huomioon, kun lisämaitoa lähdetään vähentämään, pitää asiasta aina neuvotella neuvolassa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, ja lisämaidon vähennys - joka on samalla oman maidon lisäämistä ja imetyksen tehostamista - tehdä yhteistyössä vauvaa hoitavan terveydenhoitajan kanssa. Mutta tässä kirjoituksessa on kerättynä yhteen muutama yleinen perusasia aiheesta.

Lisämaidon vähentämisessä on lähes poikkeuksetta kyse 

  1. imetyksen tehostamisesta
  2. äidinmaidon määrän lisäämisestä
  3. rintaan kohdistuvan imun lisäämisestä
  4. vauvan tehokkaasta imuotteesta

Lisämaitoa ei koskaan saa jättää kerralla pois!
Suurin kerralla turvallisesti jätettävä määrä on 50 ml vuorokaudessa, ja senkin jälkeen on pidettävä muutama tasauspäivä, jolloin tarkistetaan, että vauva todellakin saa vielä riittävästi maitoa. Tarkistuspäivät ovat niitä, jolloin vauva tehokkaalla ja normaalia tiheämmällä imemisellä nostattaa maitoa lisää. Jos näitä päiviä ei pidetä, rinnat eivät saa viestiä siitä, että maitoa todellakin tarvitaan lisää. 

  • Kun lisämaitoa aletaan vähentää, pitää tietää, paljonko sitä on vuorokauden aikana annettu. Hyvä kirjanpito auttaa suuresti arvioimaan vauvan tarvitsemaa maitomäärää. Kuukauden ikään mennessä imetetty vauva syö keskimäärin 700-800 ml maitoa, eikä määrä juurikaan kasva seuraavan viiden kuukauden aikana. Toki on vauvoja, jotka imevät selvästi enemmän, ja sitten on vauvoja, joille riittää reilut puoli litraa maitoa vuorokaudessa. Jos lisämaitoa on annettu yli puoletkin vauvan laskennallisesta kokonaismaitomäärästä, eikä lisämaito ole ollut äidin omaa pumpattua maitoa, pitää myös äidin oman maidon määrää alkaa kasvattaa.
  • Kun lisämaitoa aletaan vähentää, vauva pitää usein opettaa luottamaan rintaan nälän tyydyttäjänä. Harmillisen usein lisämaito kehotetaan antamaan "imetyksen jälkeen niin paljon kuin vauva vain syö, jos vauva jää nälkäiseksi". Ja pieni vauvahan syö, jos maito tarjotaan pullosta ilman että ruokintaa tahdistetaan. Vauva on oppinut, että silikonin tuntu suussa on varma ruuan merkki, eikä välttämättä enää suostukaan rinnalle. Tässä tilanteessa pitää opettaa vauva luottamaan rintaan. Avuksi kannattaa ottaa ihokontakti. Se virkistää vauvan luontaisia vaistoja ja ajaa vauvaa rinnalle jo ennen kuin nälkä on liian suuri. Mitä enemmän äiti pitää vauvaa ihokontaktissa, sitä nopeammin hän kykenee reagoimaan jo ihan niihin ensimmäisiin ja vaimeisiinkin nälkäviesteihin. Kun vauva on rauhallinen, hän jaksaa paremmin opetella tarttumaan rinnasta oikein ja käynnistelemään herumista. Jos mahdollista, pullosta lisämaidon annossa luovutaan. Pullon sijaan voi käyttää hörpyttämistä, lusikkaa, neulatonta lääkeruiskua tai imetysapulaitetta. Jos pullosta luopuminen ei ole mahdollista, kannattaa ehdottomasti käyttää tahdistettua pulloruokintaa.
  • Kun lisämaitoa aletaan vähentää, siirrytään antamaan lisämaito pienemmissä satseissa ja ennen imetystä. Tarkoituksena on, että vauva lopettaa ruokailun rinnalle. Sopiva annoskoko on n. 15 ml pienempi kuin mitä aikaisemmin on annettu kuitenkin niin, että kokonaisvähennys ei ylitä 50 millilitraa vuorokaudessa. Kun lisämaito annetaan imetyskerran aluksi, vauva ei ole niin nälkäinen eikä niin hermostunut, vaan voi tulla rinnalle rauhallisempana ja malttaa myös käynnistää herumisen.
  • Kun lisämaitoa aletaan vähentää, imetystä pitää tehostaa. Jos aikaisemmin on annettu lisämaitoa yhden rinnan jälkeen, siirrytään imettämään useampi rinta yhdellä imetyskerralla. Vaikka naisella onkin kaksi rintaa, ne voidaan tyhjentää vaikka kymmenenkin kertaa yhden imetyksen aikana. Vaihto tapahtuu heti, kun vauvan imu rinnalla laiskistuu, eikä hän enää ime tehokkaasti, eli nielemistä ei näy. Rinnan vaihtamista voivat helpottaa myös imetysasennon vaihtaminen ja muut hämäyskeinot, kuten liikkuminen, hyräileminen ja hyssyttäminen. Jos aikaisemmin vauva on käynyt rinnalla kolmen tunnin välein, vauvalle tarjotaan rintaa selvästi tiheämmin ainakin joihinkin aikoihin vuorokaudesta. On ihan ok imettää vaikka puolen tunnin välein tai vieläkin tiheämmin jonkin aikaa, kunhan vauvan imu on tehokasta. Imetyskertoja pitää tulla vuorokauden aikana vähintään 10-12, mielellään vieläkin enemmän. 
  • Kun lisämaitoa aletaan vähentää, pitää huomioida entistä tarkemmin vauvan tehokas imeminen. Jos vauva vain nukkuu rinnalla, hän ei saa maitoa masuunsa. Tärkeintä on, että rinnalla ollessaan vauva selvästi nielee maitoa! Nielemisen näkee leuan liikkeestä: leuka liikkuu näkyvästi alas-ylös, ja pitää alhaalla ollessaan pienen tauon. Tämän tauon aikana suu täyttyy maidosta. Ja kun leuka nousee ylös, vauva nielaisee maidon masuunsa. Tehokas imeminen voi kestää vain muutaman minuutin. Mitä useammin vauva imee tehokkaasti, sitä enemmän hän saa maitoa, ja sitä enemmän rinnat tyhjenevät, ja sitä enemmän rinnat saavat viestiä siitä, että maitoa tarvitaan enemmän. Tehokkaaseen imemiseen vaikuttaa myös vauvan asento rinnalla. Mitä parempi asento, sitä helpompi vauvalla on ottaa hyvä imuote ja sitä varmemmin imu muuttuu tehokkaaksi. 
  • Kun lisämaitoa aletaan vähentää, seurataan erityisen tarkasti vauvan kasvua. Kun vauva kasvaa keskimäärin vähintään 140-170 g/vko, vauvan katsotaan saavan riittävästi maitoa. Tärkeintä on seurata vauvan kasvua yhteistyössä neuvolan kanssa. Kotona voi lisäksi seurata, että pissavaippoja tulee vähintään 6 kappaletta vuorokaudessa, kakkaa (alle kuusiviikkoisella vauvalla) ainakin kahdessa vaipassa, ja imetyskertoja on vähintään 10-12 vuorokaudessa.


Lisämaidon vähentäminen on aina prosessi, johon kannattaa varata aikaa. Vauvallekin tilanne on uusi, ja hän voi hyvinkin sitä protestoida. Todennäköisesti vauva on normaalia nälkäisempi, kun lisämaidon määrää vähennetään, ennen kuin tasauspäivät tuovat tulosta ja rinnat alkavat tehdä enemmän maitoa. Jotta tehtävä ei olisi rinnoille ylivoimainen eikä vauvalle vaarallinen, pitää lisämaidon vähentämisessä edetä maltillisesti.

Kannattaa huomioida myös se, että on rintoja, jotka eivät kaikesta huolimatta pysty muodostamaan vauvan tarpeisiin riittävästi maitoa, ja on vauvoja, jotka eivät kaikesta huolimatta kykene imemään rintaa riittävän tehokkaasti. Kun lisämaitoa vähennetään ja vauvan painoa tarkkaillaan normaalia tarkemmin, nähdään kyllä, mikä määrä lisämaitoa on vauvalle tarpeellinen. Jos ja kun lisämaito pysyy mukana vauvan elämässä, mutta äiti toivoo imetyksen jatkuvan siitä huolimatta, voi hyvin jatkaa niin, että tarvittava lisämaitomäärä jaetaan muutamaan ja tarjotaan vauvalle tahdistettua pulloruokintaa, imetysapulaitetta tai hörpytystä käyttäen muutamalla imetyskerralla niin, että vauva lopettaa aterioinnin joka kerta rinnalle. Näide lisäruokintaimetyskertojen lisäksi vauvaa imetetään lapsentahtisesti.