Nykyajan vauvakuvastossa painotus on usein muutamassa asiassa: minkälaiset vaunut vauvalle hankitaan, miten vauva saadaan nukkumaan hyvin (tarkoittaa siis käytännössä samalla tavalla yhtäjaksoisesti kuin perheen aikuisetkin nukkuvat) ja miten vauvaa ruokitaan. Ensimmäinen on kahdesta seuraavasta aika irrallinen juttu, mutta vauvan uni ja vauvan ruokinta voivat hyvinkin kiinteästi liittyä yhteen etenkin vauvan ensimmäisen vuoden aikana. 

Biologisesti ajateltuna nisäkkään poikanen saa ravintoa emonsa nisästä. Ihmisellä se tarkoittaa vauvaa, jota imetetään. Kuten hyvin tiedetään, aina tämä ei ole syystä tai toisesta mahdollista. Ja sekin tiedetään, että tärkeintä on, että vauva saa ruokaa. Imetystietoa on vuosien aikana tullut lisää ja imetyksestä myös uskalletaan puhua enemmän ilman syyllistämisen pelkoa, mikä on hieno juttu. Myös äidinmaidonkorvikkeita on kehitetty turvallisemmiksi. Jauhekorvikkeen riskit bakteerialtistukselle tunnetaan, ja suurin osa Suomessa käytetyistä korvikkeista onkin valmiiksi nestemäisenä valmiiksi hygienisesti tarjottavaksi. 

Kovin usein edelleen kuulee, että odottava äiti toivoo voivansa imettää, jos se suinkin vain onnistuu. Toivomus on sikäli mielenkiintoinen, että suurin osa siinä kyllä onnistuu. Onnistumisprosenttia lisää usein se, että asiasta on ottanut selvää. Imetyksestä on paljon luotettavaa ja näyttöön perustuvaa tietoa jo olemassa, ja kiitos internet-aikakauden, se on helposti saatavilla. Mm. Imetyksen tuki ry:n nettisivut pursuavat hyvää ja luotettavaa imetystietoa :) 

Otsikossa on mainittu sudenkuopat. Niitäkin edelleen on, ja aika moni niihin - joko kaikkiin tai osaan - kompuroi kaikesta tiedosta ja toiveista huolimatta. Tämä on sääli. Ehkä yleisin sudenkuoppa on se, että imetetylle vauvalle aletaan tarjota maitoa pullosta, koska vauvan nyt vain kuuluu osata juoda myös pullosta tai koska toisten aikuisten on helpompi auttaa vauvan ruokinnassa. Pelkkä pulloruokintahan ei sinällään ole mikään sudenkuoppa, mutta mitä sen ympärillä tapahtuu tai jää ottamatta huomioon, voi tehdä siitä sudenkuopan, johon hyvin alkanut ja äidin toiveiden mukainen imetys sitten kompastuukin ja ehkä jopa päättyy paljon aikaisemmin kuin mitä äiti olisi toivonut. Ja se on monille suuri pettymys.

Korostan vielä tässä kohden uudelleen, että vauvan ruokkiminen on tärkeintä. Jos se tapahtuu muulla tavoin kuin imettämällä, se on silloinkin tärkeintä. Tässä ei ole tarkoitus arvottaa imetystä muuta ruokintatapaa tärkeämmäksi, vaan käydä läpi sellaisia seikkoja, jotka voivat heittää kapuloita sujuvan imetyksen rattaisiin tai jopa johtaa imetyksen loppumiseen. Jos äiti pitää imetystä tärkeänä ja toivoo sen jatkuvan, nämä asiat tiedostamalla ei pitäisi olla niin suurta hätää yhdistää imetys ja pulloruokinta.

Sudenkuoppa nro 1:
Rintojen toimintaperiaatteen unohtaminen.


Rinnat tekevät maitoa sen mukaan, miten paljon niistä maitoa poistuu. Poistumaa kannattaa arvioida vuorokausi kerrallaan. Jos rintoja tyhjentää säännöllisesti 8-12 kertaa vuorokaudessa imettämällä tai pumppaamalla, maitomäärä pysyttelee suunnilleen vakiona. Pumppaamalla tyhjentämisessä vaikuttaa myös saaliin määrä. Kun se pysyy pumppauskerrasta toiseen suunnilleen samana, rinnat tekevät seuraavanakin päivänä suunnilleen saman verran maitoa. 

Miten tästä tulee sudenkuoppa? Siten, että imetyskerta korvataan pulloruokinnalla, mutta rinnan tyhjentäminen unohtuu (ellei maitoa pumpata pulloon etu- tai jälkikäteen). Yksi kerta silloin tällöin ei vielä tunnu missään, mutta jos useamman päivän peräkkäin vauva saa yhden tai useamman imetyskerran sijaan ateriansa pullosta (eikä äiti ole pumpannut tai pumppaa sitä varten), rinnat vähentävät maidon muodostamista suunnilleen pulloannoksen verran. 

Tämän sudenkuopan aiheuttama "kupru" pystytään kyllä korjaamaan tehostamalla rintojen tyhjentämistä muutaman päivän tai jopa muutaman viikon ajaksi. Kun rinnat saavat viestiä siitä, että maitoa tarvitaankin lisää, ne pistävät tehtaat pyörimään tehokkaammin. Rinnat reagoivat muutaman päivän viiveellä, eli maitomäärän lasku tai sen nosto eivät tapahdu päivässä.

Sudenkuoppa nro 2:
Pullon tarjoaminen pullona.


Vähän kryptistä, myönnetään. Imetetty vauva osaa imeä rintaa. Rinta heruu sykäyksittäin. Jotta heruminen käynnistyy, pitää vauvan heruttaa ensin. Imemisessä tämä tarkoittaa nypyttävää imua, joka saa nännin hermot reagoimaan, ennen kuin maitoa varsinaisesti alkaa virrata. Viesti lähtee aivolisäkkeeseen, joka käskee oksitosiinia erittymään isompana ryöppäyksenä. Tämä saa aikaan rinnan herumisen. Ja vasta kun heruminen alkaa, maito alkaa virrata. Yksi heruminen kestää keskimäärin n. 10-20 sekuntia, sen jälkeen heruminen laantuu, ja rinnasta tulee enää vain tippoja vauvan suuhun. Jos vauva haluaa lisää maitoa, hän alkaa uudelleen herutella, aivolisäke käynnistää uuden oksitosiiniryöpyn ja maito alkaa uudelleen virrata (vähän maltillisemmin, jos vauva jatkaa samalla rinnalla). Virtaus heikkenee taas noin 10 sekunnin jälkeen. 

Pullon kanssa harvemmin on totuttu toimimaan näin. Sen sijaan pullo voidaan tarjota vauvalle suuhun ja kallistetaan niin, että maito saman tien virtaa pullosta. Vauva ei saa herutella, eikä heruminen (eli maidon virtaus) ole samalla tavalla sykäyksittäistä. Ellei vauvaa syöttävä henkilö sitten käytä tätä erinomaista vauvantahtista pulloruokintatapaa, jolla pyritään imitoimaan rinnan herumista.  Jos tästä kaipaa videomateriaalia, niin hakusanoilla paced bottlefeeding sitä löytyy :) Suora käännös tarkoittaa tahdistettua pulloruokintaa. Aikuinen tahdistaa pullosta tulevaa maidon virtausta niin, että se muistuttaa rintaa. 

Sudenkuoppa nro 3:
Syliajan minimoiminen.


Biologisesti ajateltuna vauvan paikka on äidin sylissä. Jos äiti on varattu, mikä tahansa ihmisen turvallinen syli kelpaa. Iho on ihmisen suurin elin, ja etenkin vauvoilla ihokontakti on supertärkeää. Sen tärkeydestä voi lukea lisää täältä. Myös isompi vauva hyötyy ihokontaktista, se ei ole varattu vain vastasyntyneille ;) 

Nykyaika vähän jopa vaatii, että aikuisten pitää koko ajan tehdä jotain. Käsien pitää olla vapaana kaikenlaiseen. Ja jotta se vauvaperheessä onnistuu, voi tuntua helpommalta hankkia sitteri, johon vauvan saa nätisti laskettua puuhastelua varten. Puuhamattoja markkinoidaan vauvan virikkeinä. Vauva otetaan syliin ehkä vain silloin, kun vauva siirretään paikasta toiseen, ruokitaan tai vaihdetaan kuiviin. Vauva nukkuu äidistä erillään niin päivällä kuin öisin. 

Sudenkuopaksi tämä muodostuu, jos tämä yhdistetään kahteen ensimmäiseen sudenkuoppaan. Syliajan minimoiminen voi olla yksi syy imetyksen ennenaikaiseen päättymiseen, eli vauvan vieroittumiseen rinnalta. Siksi se on tähän kirjoitettu. On selvää, että aina vauvaa ei voi pitää sylissä, vaikka olisi kuinka tottunut kantoliinan tai ergonomisen kantorepun käyttäjä. On selvää, että kaikki eivät pysty nukkumaan hyvin tai riittävästi samassa sängyssä. Ja se on ihan ok. Syliaika on kuitenkin hyvä  tiedostaa. Sitä lisäämällä voidaan nimittäin vaikuttaa myös imetykseen.

Sudenkuoppa nro 4:
Muuta ruokaa masu täyteen.


Voimassa oleva ravitsemussuositus sanoo, että muuta ruokaa voi vauvalle alkaa tarjota 4-6 kk iässä, jos vauvan valmiudet täyttyvät. Muun ruuan tarjoamisen aloittaminen on vauvaperheissä jännittävää aikaa. Onhan se hienoa, että vauva kasvaa, ja alkaa siirtyä hiljalleen kohti muun perheen ruokia. Miten näin ihana asia voi olla sudenkuoppa?

Toiset vauvat tykästyvät muuhun ruokaan helposti ja alkavat nopeaan tahtiin syödä isompia annoksia. Vauvan masu on kuitenkin verrattain pieni, ja jos se täyttyy muusta ruuasta eikä vauva ole alunperinkään ollut ihan superinnokas rinnallakävijä, voi käydä niin, että imetys hiipuu ja vauva vieroittuu melko pian muun ruuan syömisen aloittamisen jälkeen. Usein vastoin äidin toiveita.

Koska vauvasta harvemmin päälle päin näkee, miten hän tulee suhtautumaan kiinteisiin, on tämäkin asia, joka on hyvä tiedostaa. Muun ruuan syömisen aloittaminen kun teknisesti ottaen on vieroittamisen alkamista. Se tähtää loppupeleissä siihen, että lapsi saa tarvitsemansa ravinnon muualta kuin äitinsä rinnoista. 

Muun ruuan kanssa voi hyvin edetä rauhallisesti: Imetetään edelleen vauvantahtisesti ja tarjotaan muuta ruokaa lusikallisia äidinmaitoaterian jälkiruokana (sekin on yksi ateria. Pilttipurkit eivät ole aterian mitta, vaan teollisuuden kehittämä pakkauskoko.) muun perheen ateria-aikoina. Vauvan ei tarvitse syödä desikaupalla monta kertaa päivässä. Usein tämä nimittäin johtaa siihen, että vauva alkaa kieltäytyä rinnasta, ja imetys päättyy.  Toisaalta, tämä on myös ihan hyvä keino edistää vauvan vieroittumista rinnasta, jos se on tarkoituksena :) Alle vuoden ikäisen kohdalla on sitten huolehdittava siitä, että maidonsaantisuositus (5-6 dl/vrk) täyttyy äidinmaidonkorvikkeilla. 

*

Tieto monesti lisää tuskaa, mutta imetyksen kohdalla toivottavasti myös onnistumisia. Ihaninta olisi, että jokainen äiti saisi toivomansa mukaisen imetyskokemuksen.