Rinnalla

Viisi kertaa Miten?

2022-07-17T16:34:00+03:00

1. Miten lisätä maidon määrää?

Rinnat tekevät maitoa sen mukaan, miten paljon niistä maitoa poistuu. Kun halutaan kasvattaa maidon määrää, pitää sitä poistaa rinnoista enemmän. Käytännössä tämä tapahtuu tehostamalla maidon poistumista rinnoista imettämällä tiheämmin ja molemmat rinnat useampaan kertaan, sekä mahdollisesti lisäämällä tyhjennyskertoja pumppaamalla.

Rinnat reagoivat kysynnän muutoksiin muutaman päivän viiveellä, joten myös tehostamista on tehtävä johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti jonkin aikaa. Yleensä noin viikossa alkaa tuloksia näkyä.

Jos maitomäärä ei imetyksen tehostamisesta huolimatta tunnu lisääntyvän, on hyvä selvittää muutama juttu: Imeekö vauva hyvällä ja tehokkaalla otteella; saako herumisen käyntiin pumppaamalla (jos on yrittänyt pumpata); eihän kohtuun ole jäänyt synnytyksestä mitään ylimääräistä (etenkin jos kyse on alle 4 viikon ikäisestä imeväisestä); onko aloitettu hormonaalinen ehkäisy (joka voi vähentää muodostuvan maidon määrää); tai voisitko olla uudelleen raskaana (estrogeeni on tehokas maitomäärän vähentäjä, joten raskauden aikana maidon tulo lähes aina vähenee ja monella jopa loppuu kokonaan raskauden puoliväliin mennessä).

2. Miten vähentää maidon määrää?

Toisinaan - tai aika useinkin - maitoa tulee yli vauvan tarpeen, ja tämä aiheuttaa erinäisiä hankaluuksia. Rinnat pingottuvat kipeästi ja vauvalla on vaikeuksia olla rinnalla. Voimakas ylituotanto voi kasvattaa myös rintatulehdusriskiä, ja siksikin lähes täsmätuotantoon pyrkiminen on ihan hyvä juttu.

Kun maitomäärää on tarkoitus tasata, vähennetään rintojen tyhjentämistä. Imetyksen aikana tämä onnistuu helpoiten niin, että pidennetään toisen rinnan tyhjennystaukoa, ja imetetään pidempään toisesta. Hyvä alku on imettää samasta rinnasta kaikki kolmen tunnin aikaiset imetyskerrat. Kun rinta vuorollaan pysyy täydempänä pidempään, se hoksaa, että maitoa ei tarvitse tehdä yhtään enempää, kun aikaisemmatkin ovat vielä rinnassa. Joskus rinnanvaihtoväliä pitää pidentää jopa yli kuuteen tuntiin ennen kuin tilanne helpottaa. Leporinnan oloa on hyvä seurata, ja jos se kovin kipeästi täyttyy, siitä voi kevyesti puristella pahimmat pingotukset pois. Jos sen taas pumppaa "tyhjäksi", maidontulo siinä vain kiihtyy.

Jos vauvaa ei imetä ja tarkoitus on esimerkiksi lopettaa imetyksen lisänä ollut pumppaaminen, voi olla rinnoille parempi vähentää ensin pumppaussaalista 10-20 millilitralla per kerta, ja sitten hiljalleen luopua pumppauskerroista yksi kerrallaan.

3. Miten parannetaan imuotetta?

Hyvä imuote on sellainen, että vauva saa imettyä tehokkaasti, eikä äitiin satu. Jos kipua tuntuu koko imetyksen ajan tai nännin muoto tai väri muuttuvat imetyksen aikana, on imuote väärä, vaikka se näyttäisi ulospäin kuinka hyvältä tahansa.

Imuotteen parantaminen lähtee imetysasennon viilaamisesta. Tärkeitä juttuja on kolme: Vauva vedetään koko etupinnaltaan kiinni äitiin, vauvan pää on kunnolla takakenossa, ja vauvan nenä ja napa osoittavat samaan suuntaan.

Nänniä tähdätään vauvan nenään. Eli yläviistoon suhteessa vauvan suuhun. Tämän lisäksi voidaan rintaa muotoilla hieman ja näin auttaa vauvaa hyvän ja epäsymmetrisen otteen saamisessa. Muokkaaminen tapahtuu rinnan ihoa nännin yläpuolelta kiristämällä, jolloin nänni kääntyy vieläkin voimakkaammin yläviistoon, kohti vauvan nenää ja suulakea. Kun vauvan pää on reilusti takakenossa, hänen on mahdollista avata suunsa isoksi. Kokeile vaikka itse: pidä pääsi suorassa tai anna sen laskeutua kohti rintakehää ja yritä sitten avata suusi isoksi. Kokeile samaa, kun olet kääntänyt leukaasi ylöspäin. Kumpi on helpompi asento saada suu avattua kunnolla? Aivan. Sama juttu vauvalla.

Vauvan alahuulelle osuu ensin rintaa nännin alapuolelta. Sen jälkeen nänni kiepsahtaa tai kiepsautetaan vauvan suuhun, jolloin se pääsee oikeaan paikkaansa ylös suulakeen. Koska vauva imee rintaa painamalla sitä kielellään ylöspäin suulakea vasten, täytyy nännin olla poissa tieltä, tai se puristuu ikävästi ja sitten imetys sattuu.

Vauvaa voi auttaa pään asennon kanssa siirtämällä häntä 10-15 cm jalkojensa suuntaan. Perinteisessä kehtoasennossa imettäessä vauvan pää jää tosi helposti kyynärtaipeeseen ja etukenoon. Siksi tämä ikoninen asento ei aina ole paras mahdollinen pienen, imetystä opettelevan vauvan kanssa. Parempia asentoja ovat erityisesti ristikehtoasento sekä takanoja-asennon eri variaatiot.

4. Miten rauhoitella rinnalla hulinoivaa vauvaa?

Kaikilla vauvoilla on hetkiä, kun rinnalla oleminen harmittaa. Syynä voi olla maidontulon vuolaus, vähän huono asento, huono hetki, väsymys, suun kireät jänteet, tai ihan vain kuun asento taivaalla. Jos hulinointi on jo alkanut ja vauva itkee, imetys ei onnistu. Itkevä vauva ei voi tarttua rintaan. Silloin on parempi rauhoitella vauvaa muuten ja sitten vasta tarjota rintaa. Jos hulinointi on vasta alkamassa, vauvaa voi auttaa keskittymään rinnan imemiseen liikkumalla, hyräilemällä tai hyssyttelemällä. Liikkuminen voi tarkoittaa ihan vain vauvan pepulle taputtelua, että vauva vähän hytkyy. Kaikki nuo myös rauhoittavat äitiä, joka varmasti hulinavaiheen alkaessa epäilee ensimmäisenä, tuleeko sitä maitoa nyt ollenkaan, kun vauva on tyytymätön.

Toisinaan hulinan taltuttamiseen auttaa, kun vauvan nukuttaa vähän ennen kenties tavanomaisen hulina-ajan alkamista pienille päikkäreille, ja tarjoaa rintaa uniselle vauvalle tai heti vauvan herättyä. Jos vauvaa hermostuttaa maidon vuolaus, sitä kannattaa hillitä erilaisilla keinoilla, kuten pystymmillä imetysasennoilla tai rinnan painamisella (leporinnan nännin, imetysrinnan yläosan). Jos vauvalla on imemisen haasteita suun jänteiden kireyksien tai muiden lihasjumien vuoksi, niiden hoitaminen auttaa myös imetystä.

5. Miten herkistää herumista?

Heruminen on lihastyötä, jonka saa aikaan oksitosiinihormoni. Jotta oksitosiinia erittyisi riittävästi, huoli herumisesta ei auta. Rento mieli ja keho nopeuttavat oksitosiinin eritystä, ja silloin myös heruminenkin herkistyy. Pienen vauvan kanssa runsas ja kiireetön ihokontakti tehostaa oksitosiinin eritystä. Myös rauhallinen hieronta ja ihon sively nostavat oksitosiinin tasoja äidin veressä. Yllä luetellut rauhoittelukeinot voivat nekin rentouttaa nimenomaan äidin mieltä niin, että huoliajatukset eivät blokkaa oksitosiinin eritystä. Toisinaan etenkin yöllä tiukentuneeseen herumiseen on auttanut valojen sytyttäminen hetkeksi. Tähän ei ole mitään tieteellistä näyttöä, mutta kokemus kertoo, että se toimii.

Riittävästi nestettä ja hiilareita auttavat myös usein. Joillain pieni liikuntatuokio saa myös herumisen herkemmin käyntiin. Eikä pidä unohtaa muita hyviä keinoja, kuten rintojen sivelyä ja lämmittämistä esim. lämpimällä viljapussilla tai vaikka hiustenkuivaajalla, tai rintojen kevyttä ravistelua ja nännien nipistelyä.

Jos herumista tiukentaa kierron palautuminen, voi syödä lisämagnesiumia ja lisäkalsiumia. Ja jos tiukentuneen herumisen taustalla on hormonaalisen ehkäisyn aloittaminen, voi halutessaan harkita jotain muuta ehkäisymuotoa etenkin täysimetysaikana.

Kun syliin tulee toinen pieni

2022-07-06T20:29:00+03:00

Taaperoperheen arki kokee suuren muutoksen, kun taaperolle syntyy pikkusisarus. Mitä pienempi isompi lapsi on, sitä monimutkaisemmalta voi arjen järjestäminen tuntua; vauvan paikka on rinnalla, mutta miten saada yhden vanhemman kädet ja syli riittämään myös sille isommalle pienelle, joka voi olla hyvinkin hämmentynyt ja jopa mustasukkainen uudesta tulokkaasta.

Jos isomman lapsen imetys on jatkunut läpi raskauden, voi sylin jakaminen vauvan kanssa sujua ehkä hieman helpommin. Taapero käy rinnalla yhdessä sovittuina aikoina, vauva käy rinnalla vauvantahtisesti. Pienen harjoittelun jälkeen todennäköisesti myös yhteisimetys (tandemimetys) alkaa sujua, ja kumpikin rinnalla kävijä loksahtaa paikkaansa. Kolmikolle löytyvät ne mieluisimmat imetyspaikat ja -asennot. Lisää tandemimetyksestä (ja raskaudenaikaisesta imetyksestä) voit lukea Imetyksen tuen verrattomasta artikkelista täällä, ja aikaisemmasta postauksesta täällä.

Kun isomman lapsen imetys on jo päättynyt, pitää arki tietysti järjestää hieman toisin. Uusi pikkuinen tarvitsee tiheään rintaa ja syliä jo ihan riittävän maitomäärän nostattamiseksi ja toki myös perusturvallisuuden luomiseksi. Ja kuten on varmasti tuttua, niin pikkuvauva voi käydä rinnalla tiheään ja viihtyä siinä pitkään. Silloin yhtään aktiivisemman taaperon kanssa voi joutua vähän raapimaan päätä, miten sekä pikkuvauva että taapero saataisiin pidettyä tyytyväisinä ja turvassa.

Monissa perheissä asia on ratkaistu mm. kehittelemällä imetyskori, jossa on sellaisia juttuja, joita taaperon kanssa voi tehdä imetyksen aikana usein yksikätisenä tai lattialla istuen. Korista voi löytyä lempilukemista, ehkä jopa jokin ohjelma, joka on taaperolle sopiva ja mieluisa tai sellaisia leikkejä, joita voi leikkiä vanhemman kyljessä tai yhdessä lattialla istuen. Taaperoa voi osallistaa antamalla hänen vaikka järjestää vanhemman olkapäälle harso vauvan röyhtäytystä varten tai (isomman lapsen kohdalla) tuomalla vanhemmalle vettä tai muuta tarvittavaa käden ulottuville.

Kun pikkuinen vähän kasvaa, voi imetys onnistua kantoliinasta tai kantorepusta käsin, jolloin ainakin yksi käsi jää vanhemmalta vapaaksi taaperolle tai leikki-ikäiselle. Ja kun pienempi lapsista on kantoliinassa tai -repussa, pystyy vanhempi ihan kaksikätisestikin huomioimaan isomman lapsen tarpeita ja vaikka pitämään tätä sylissä.

Jos perheessä on toinen aikuinen, voi muiden perheenjäsenten (lasten ja sen toisen aikuisen) läheisyydentarve kuormittaa kotona olevaa vanhempaa, ja tästä olisikin hyvä jutella sen toisen aikuisen kanssa. Kotona lasten kanssa oleva vanhempi kaipaa myös niitä hetkiä vuorokauteen, kun vessaan pääsee yksin ja rauhassa, ja kun saa pitää muihin perheenjäseniin vähän etäisyyttä. Myös siihen toiseen aikuiseen. Kun asiasta on puhuttu, toisen aikuisen on ehkä helpompi suhtautua siihen, että toinenkin tarvitsee välillä vähän enemmän omaa tilaa ja aikaa.

Vauva-aika uudenkin pienen kanssa on lyhyt ja menee yllättävän nopeasti ja vauva on päivä päivältä vanhempi. Rankimmat viikot ovat varmasti ensimmäiset 6-10 viikkoa perheen kokoonpanon muuttumisesta. Apua ei ole yhtään noloa pyytää, jos arki tuntuu liian kuormittavalta ❤️

Sudenkuoppien välttämisestä

2021-07-24T17:29:00+03:00

Nykyajan vauvakuvastossa painotus on usein muutamassa asiassa: minkälaiset vaunut vauvalle hankitaan, miten vauva saadaan nukkumaan hyvin (tarkoittaa siis käytännössä samalla tavalla yhtäjaksoisesti kuin perheen aikuisetkin nukkuvat) ja miten vauvaa ruokitaan. Ensimmäinen on kahdesta seuraavasta aika irrallinen juttu, mutta vauvan uni ja vauvan ruokinta voivat hyvinkin kiinteästi liittyä yhteen etenkin vauvan ensimmäisen vuoden aikana.

Biologisesti ajateltuna nisäkkään poikanen saa ravintoa emonsa nisästä. Ihmisellä se tarkoittaa vauvaa, jota imetetään. Kuten hyvin tiedetään, aina tämä ei ole syystä tai toisesta mahdollista. Ja sekin tiedetään, että tärkeintä on, että vauva saa ruokaa. Imetystietoa on vuosien aikana tullut lisää ja imetyksestä myös uskalletaan puhua enemmän ilman syyllistämisen pelkoa, mikä on hieno juttu. Myös äidinmaidonkorvikkeita on kehitetty turvallisemmiksi. Jauhekorvikkeen riskit bakteerialtistukselle tunnetaan, ja suurin osa Suomessa käytetyistä korvikkeista onkin valmiiksi nestemäisenä valmiiksi hygienisesti tarjottavaksi.

Kovin usein edelleen kuulee, että odottava äiti toivoo voivansa imettää, jos se suinkin vain onnistuu. Toivomus on sikäli mielenkiintoinen, että suurin osa siinä kyllä onnistuu. Onnistumisprosenttia lisää usein se, että asiasta on ottanut selvää. Imetyksestä on paljon luotettavaa ja näyttöön perustuvaa tietoa jo olemassa, ja kiitos internet-aikakauden, se on helposti saatavilla. Mm. Imetyksen tuki ry:n nettisivut pursuavat hyvää ja luotettavaa imetystietoa :)

Otsikossa on mainittu sudenkuopat. Niitäkin edelleen on, ja aika moni niihin - joko kaikkiin tai osaan - kompuroi kaikesta tiedosta ja toiveista huolimatta. Tämä on sääli. Ehkä yleisin sudenkuoppa on se, että imetetylle vauvalle aletaan tarjota maitoa pullosta, koska vauvan nyt vain kuuluu osata juoda myös pullosta tai koska toisten aikuisten on helpompi auttaa vauvan ruokinnassa. Pelkkä pulloruokintahan ei sinällään ole mikään sudenkuoppa, mutta mitä sen ympärillä tapahtuu tai jää ottamatta huomioon, voi tehdä siitä sudenkuopan, johon hyvin alkanut ja äidin toiveiden mukainen imetys sitten kompastuukin ja ehkä jopa päättyy paljon aikaisemmin kuin mitä äiti olisi toivonut. Ja se on monille suuri pettymys.

Korostan vielä tässä kohden uudelleen, että vauvan ruokkiminen on tärkeintä. Jos se tapahtuu muulla tavoin kuin imettämällä, se on silloinkin tärkeintä. Tässä ei ole tarkoitus arvottaa imetystä muuta ruokintatapaa tärkeämmäksi, vaan käydä läpi sellaisia seikkoja, jotka voivat heittää kapuloita sujuvan imetyksen rattaisiin tai jopa johtaa imetyksen loppumiseen. Jos äiti pitää imetystä tärkeänä ja toivoo sen jatkuvan, nämä asiat tiedostamalla ei pitäisi olla niin suurta hätää yhdistää imetys ja pulloruokinta.

Sudenkuoppa nro 1:
Rintojen toimintaperiaatteen unohtaminen.

Rinnat tekevät maitoa sen mukaan, miten paljon niistä maitoa poistuu. Poistumaa kannattaa arvioida vuorokausi kerrallaan. Jos rintoja tyhjentää säännöllisesti 8-12 kertaa vuorokaudessa imettämällä tai pumppaamalla, maitomäärä pysyttelee suunnilleen vakiona. Pumppaamalla tyhjentämisessä vaikuttaa myös saaliin määrä. Kun se pysyy pumppauskerrasta toiseen suunnilleen samana, rinnat tekevät seuraavanakin päivänä suunnilleen saman verran maitoa.

Miten tästä tulee sudenkuoppa? Siten, että imetyskerta korvataan pulloruokinnalla, mutta rinnan tyhjentäminen unohtuu (ellei maitoa pumpata pulloon etu- tai jälkikäteen). Yksi kerta silloin tällöin ei vielä tunnu missään, mutta jos useamman päivän peräkkäin vauva saa yhden tai useamman imetyskerran sijaan ateriansa pullosta (eikä äiti ole pumpannut tai pumppaa sitä varten), rinnat vähentävät maidon muodostamista suunnilleen pulloannoksen verran.

Tämän sudenkuopan aiheuttama "kupru" pystytään kyllä korjaamaan tehostamalla rintojen tyhjentämistä muutaman päivän tai jopa muutaman viikon ajaksi. Kun rinnat saavat viestiä siitä, että maitoa tarvitaankin lisää, ne pistävät tehtaat pyörimään tehokkaammin. Rinnat reagoivat muutaman päivän viiveellä, eli maitomäärän lasku tai sen nosto eivät tapahdu päivässä.

Sudenkuoppa nro 2:
Pullon tarjoaminen pullona.

Vähän kryptistä, myönnetään. Imetetty vauva osaa imeä rintaa. Rinta heruu sykäyksittäin. Jotta heruminen käynnistyy, pitää vauvan heruttaa ensin. Imemisessä tämä tarkoittaa nypyttävää imua, joka saa nännin hermot reagoimaan, ennen kuin maitoa varsinaisesti alkaa virrata. Viesti lähtee aivolisäkkeeseen, joka käskee oksitosiinia erittymään isompana ryöppäyksenä. Tämä saa aikaan rinnan herumisen. Ja vasta kun heruminen alkaa, maito alkaa virrata. Yksi heruminen kestää keskimäärin n. 10-20 sekuntia, sen jälkeen heruminen laantuu, ja rinnasta tulee enää vain tippoja vauvan suuhun. Jos vauva haluaa lisää maitoa, hän alkaa uudelleen herutella, aivolisäke käynnistää uuden oksitosiiniryöpyn ja maito alkaa uudelleen virrata (vähän maltillisemmin, jos vauva jatkaa samalla rinnalla). Virtaus heikkenee taas noin 10 sekunnin jälkeen.

Pullon kanssa harvemmin on totuttu toimimaan näin. Sen sijaan pullo voidaan tarjota vauvalle suuhun ja kallistetaan niin, että maito saman tien virtaa pullosta. Vauva ei saa herutella, eikä heruminen (eli maidon virtaus) ole samalla tavalla sykäyksittäistä. Ellei vauvaa syöttävä henkilö sitten käytä tätä erinomaista vauvantahtista pulloruokintatapaa, jolla pyritään imitoimaan rinnan herumista. Jos tästä kaipaa videomateriaalia, niin hakusanoilla paced bottlefeeding sitä löytyy :) Suora käännös tarkoittaa tahdistettua pulloruokintaa. Aikuinen tahdistaa pullosta tulevaa maidon virtausta niin, että se muistuttaa rintaa.

Sudenkuoppa nro 3:
Syliajan minimoiminen.

Biologisesti ajateltuna vauvan paikka on äidin sylissä. Jos äiti on varattu, mikä tahansa ihmisen turvallinen syli kelpaa. Iho on ihmisen suurin elin, ja etenkin vauvoilla ihokontakti on supertärkeää. Sen tärkeydestä voi lukea lisää täältä. Myös isompi vauva hyötyy ihokontaktista, se ei ole varattu vain vastasyntyneille ;)

Nykyaika vähän jopa vaatii, että aikuisten pitää koko ajan tehdä jotain. Käsien pitää olla vapaana kaikenlaiseen. Ja jotta se vauvaperheessä onnistuu, voi tuntua helpommalta hankkia sitteri, johon vauvan saa nätisti laskettua puuhastelua varten. Puuhamattoja markkinoidaan vauvan virikkeinä. Vauva otetaan syliin ehkä vain silloin, kun vauva siirretään paikasta toiseen, ruokitaan tai vaihdetaan kuiviin. Vauva nukkuu äidistä erillään niin päivällä kuin öisin.

Sudenkuopaksi tämä muodostuu, jos tämä yhdistetään kahteen ensimmäiseen sudenkuoppaan. Syliajan minimoiminen voi olla yksi syy imetyksen ennenaikaiseen päättymiseen, eli vauvan vieroittumiseen rinnalta. Siksi se on tähän kirjoitettu. On selvää, että aina vauvaa ei voi pitää sylissä, vaikka olisi kuinka tottunut kantoliinan tai ergonomisen kantorepun käyttäjä. On selvää, että kaikki eivät pysty nukkumaan hyvin tai riittävästi samassa sängyssä. Ja se on ihan ok. Syliaika on kuitenkin hyvä tiedostaa. Sitä lisäämällä voidaan nimittäin vaikuttaa myös imetykseen.

Sudenkuoppa nro 4:
Muuta ruokaa masu täyteen.

Voimassa oleva ravitsemussuositus sanoo, että muuta ruokaa voi vauvalle alkaa tarjota 4-6 kk iässä, jos vauvan valmiudet täyttyvät. Muun ruuan tarjoamisen aloittaminen on vauvaperheissä jännittävää aikaa. Onhan se hienoa, että vauva kasvaa, ja alkaa siirtyä hiljalleen kohti muun perheen ruokia. Miten näin ihana asia voi olla sudenkuoppa?

Toiset vauvat tykästyvät muuhun ruokaan helposti ja alkavat nopeaan tahtiin syödä isompia annoksia. Vauvan masu on kuitenkin verrattain pieni, ja jos se täyttyy muusta ruuasta eikä vauva ole alunperinkään ollut ihan superinnokas rinnallakävijä, voi käydä niin, että imetys hiipuu ja vauva vieroittuu melko pian muun ruuan syömisen aloittamisen jälkeen. Usein vastoin äidin toiveita.

Koska vauvasta harvemmin päälle päin näkee, miten hän tulee suhtautumaan kiinteisiin, on tämäkin asia, joka on hyvä tiedostaa. Muun ruuan syömisen aloittaminen kun teknisesti ottaen on vieroittamisen alkamista. Se tähtää loppupeleissä siihen, että lapsi saa tarvitsemansa ravinnon muualta kuin äitinsä rinnoista.

Muun ruuan kanssa voi hyvin edetä rauhallisesti: Imetetään edelleen vauvantahtisesti ja tarjotaan muuta ruokaa lusikallisia äidinmaitoaterian jälkiruokana (sekin on yksi ateria. Pilttipurkit eivät ole aterian mitta, vaan teollisuuden kehittämä pakkauskoko.) muun perheen ateria-aikoina. Vauvan ei tarvitse syödä desikaupalla monta kertaa päivässä. Usein tämä nimittäin johtaa siihen, että vauva alkaa kieltäytyä rinnasta, ja imetys päättyy. Toisaalta, tämä on myös ihan hyvä keino edistää vauvan vieroittumista rinnasta, jos se on tarkoituksena :) Alle vuoden ikäisen kohdalla on sitten huolehdittava siitä, että maidonsaantisuositus (5-6 dl/vrk) täyttyy äidinmaidonkorvikkeilla.

*

Tieto monesti lisää tuskaa, mutta imetyksen kohdalla toivottavasti myös onnistumisia. Ihaninta olisi, että jokainen äiti saisi toivomansa mukaisen imetyskokemuksen.

Vauvavuoden pieni sanakirja

2017-07-20T23:25:00+03:00

Hamuilu
Hyvin harva vastasyntynyt ja pikkuvauva alkaa imeä kuin vanha tekijä, eli ottaa imuotteen ja alkaa syödä. Toisin kuin elokuvissa tai vauvanhoito-oppaissa siis kerrotaan :) Pikkuvauvan rinnalle tulo voi näyttää aikuisista aikamoiselta sähellykseltä: vauva vie käsiään suun eteen (ja äiti koittaa saada niitä siitä pois), vauva kääntelee päätään puolelta toiselle, vauva voi lipoa nänniä kielellään, vauva voi rutistaa rinnan ihoa nyrkkiinsä ja koittaa viedä sitä suuhunsa, vauva voi alkaa äännellä hermostuneena, vauva voi nokkia rintaa päällään. Ja vasta, kun nämä kaikki on suoritettu, vauva on valmistanut itsensä ja rinnan imemistapahtumaan, ja hän voi tarttua rintaan kiinni ja alkaa imeä. Mitä vanhemmaksi vauva tulee, sitä lyhyempi aika hamuiluun menee, ja sitä vähemmän siinä on eri vaiheita. Uninen seitsenkuinen voi pari kertaa heiluttaa päätään rinnan edessä ja tarttua sitten rintaan kiinni. Vaistot ohjaavat vauvaa, ja kun äiti huolehtii hyvästä imetysasennosta (vauva koko etupinnaltaan ihan kiinni äidissä ja pää reilusti takakenossa), vauva hoitaa usein loput.

Hulinat
Vauvan ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu todella paljon muutoksia vauvan elämässä, ja näissä muutosvaiheissa erilaiset hulinat ovat hyvin tyypillisiä. Vaikka vanhemmilla on alussa se käsitys, että vauvan elämä on koko ajan samanlaista, se ei suinkaan pidä paikkaansa, ja usein eri kehitysvaiheisiin liittyvät hulinat tulevatkin vanhemmille enemmän tai vähemmän yllätyksinä. Niitä ei myöskään samalla tavalla odoteta kuin motorisen kehityksen eri vaiheita, kuten kierähtämisen, ryömimisen, konttaamisen, istuumaan nousemisen, pystyyn nousemisen, kävelemisen ja puhumisen oppimista, vaikka ne usein liittyvätkin toisiinsa: Kun keho kehittyy, aivotkin kehittyvät, ja hulinoita tulee.

Kasvu
Vauvan tulisi saavuttaa syntymäpainonsa kahden viikon ikään mennessä. Suurimmalla osalla vauvoista paino putoaa hieman syntymäpainosta ensi päivinä. Turvallinen pudotus on vähemmän kuin 10 %. Kun syntymäpaino on saavutettu, vauvan olisi hyvä kasvaa 140-170 g/vko, kuitenkin vähintään 500 g/kk ensimmäisen puolen vuoden ajan. Vauva saa riittävästi ravintoa, jos painonnousu on ylläkerrottua. Jos kasvussa on notkahduksia, voi tehostaa imetystä.

Kiinteä ruoka
Kun vauvalla on muun ruuan syömisen valmiudet (n. 4-6 kk iässä), eli hän osaa istua (tuettuna), koordinoi silmän ja käden yhteisliikkeitä ja vie tavaroita hallitusti suuhunsa sekä on kiinnostunut syömisestä, voi hänelle alkaa antaa maisteluannoksia kiinteää ruokaa, tai sormiruokaa. Jo yksi lusikallinen sosetta tai yksi sormiruokapala on vauvalle yksi ateria. Aterioiden määrät ja annoskoot kasvavat hiljalleen vauvan kasvaessa. Vauvanruokapurkki EI ole ateriayksikkö.

Kolostrum
Ensimaito, jota rinnat alkavat erittää usein jo raskauden puolivälistä lähtien, ja joka on "maitotiivistettä": Kaikki tarpeellinen ja vielä vähän enemmän tiiviimmässä muodossa. Kun vauvan syntymän yhteydessä istukka poistuu kohdusta, maito alkaa hiljalleen muuttua ns. kypsäksi maidoksi. Jos rinnalla käy taapero ja vauva syntyy, taapero ei voi juoda vauvalle tarkoitettua maitoa jo raskausaikana.

Maisteluannokset
Kun vauvalla on muun ruuan syömisen valmiudet (n. 4-6 kk iässä), eli hän osaa istua (tuettuna), koordinoi silmän ja käden yhteisliikkeitä ja vie tavaroita hallitusti suuhunsa sekä on kiinnostunut syömisestä, voi hänelle alkaa antaa ns. maisteluannoksia ikätason mukaista muuta ruokaa. Maisteluannos tarkoittaa täsmällisemmin teelusikallisen kärjellistä sosetta, jota vauva saa maistella. Maisteluannosten antaminen päättää imetetyn vauvan täysimetyksen ja siirtää vauvan osittaisimetykselle.

Maitokakka
Yksinomaan maitoa saavan vauvan kakka voi vaihdella paljon. Kaikki on ok, kunhan kakka ei ole valkoista tai sysimustaa. Jälkimmäinen voi olla viite siitä, että ulosteessa on verta, ja asiaa on hyvä tutkia. Maitokakka haisee usein happamalta. Jos se on pistävän hajuista tai todella limaista ja myrkynvihreää, voi se olla merkki ruoka-aineallergiasta. Jos kakka on kuin muotovaahtoa, on se usein merkki runsasmaitoisuudesta.
Täysimetetyn vauvan olisi hyvä kakata päivittäin ensimmäiset 4-6 viikkoa. Sen jälkeen kakkatahti voi harventua, kunhan kasvu jatkuu hyvänä. Jos kasvu on niukkaa ja kakkatahti harva, tulee imetystä tehostaa. Täysimetetty voi hyvin kakata 10 kertaa päivässä tai parinkin viikon välein, jos kasvu on kunnossa ja kakka on tullessaan löysää maitokakkaa.

Osittaisimetys
Termi kertoo siitä, että vauva saa äidinmaidon lisäksi muutakin ruokaa, kuten äidinmaidonkorviketta tai maisteluannoksia soseista ja/tai sormiruokaa. Suurin osa vauvoista on jossain elämänsä vaiheessa (yleensä yli 4-6 kuukauden ikäisinä) osittaisimetettyjä. Osittaisimetys voi jatkua niin pitkään kuin se vain äidistä ja lapsesta tuntuu hyvältä. Parasta ennen -ikärajaa ei olekaan.

Sormiruoka
Kun vauvalla on muun ruuan syömisen valmiudet, eli hän osaa istua (tuettuna), koordinoi silmän ja käden yhteisliikkeitä ja vie tavaroita hallitusti suuhunsa sekä on kiinnostunut syömisestä, voi vauvan ulottuville antaa ikätason mukaista ruokaa tartuttavaksi ja suuhun vietäväksi. Mielellään niin isoina paloina, että vauva saa ne nyrkkiinsä niin, että osa ruuasta jää ulkopuolelle ja vauvan maisteltavaksi.

Täysimetys
Termi kertoo siitä, mitä ruokaa vauva saa. Kun vauva on täysimetetty, hänen suuhunsa menee vain äidinmaitoa sekä tarvittavat ravintolisät/lääkkeet (kuten esim. D-vitamiini ja toisinaan maitohappobakteerit). Termi ei arvota äitiyttä millään tavalla. Täysimetystä suositellaan ensimmäiset puoli vuotta. Jos vauva kasvaa normaalisti, hän ei yleensä tarvitse muuta ruokaa. Jos kasvu on niukkaa ja vauva alle 4 kk ikäinen, ensisijassa tehostetaan imetystä.

Uni
Pienen vauvan on tärkeää saada ravintoa läpi vuorokauden. Pientä vauvaa ei siis ole tarkoituksenmukaista kouluttaa nukkumaan pitkiä unipätkiä. Äidinmaito sulaa nopeasti ja on myös aivojen tärkeää polttoainetta. Rinnalla käyminen ympäri vuorokauden kuuluu olennaisena osana kädellisten elämään alkuvuosina.
Noin vuoden iässä vauvan kokonainen yö on keskimäärin viisi tuntia. Se usein osuu alkuyöhön, ja uni kevenee ja vauva havahtuu tiheämmin aamua kohti. Eri tutkijat uskovat, että unesta havahtumiset ja rinnalle haluamiset liittyvät voimakkaasti vauvan biologiaan ja suojelevat tätä kätkytkuolemalta: vauva ei pääse vaipumaan niin syvään ja pitkäkestoiseen uneen, että hänen olisi siitä vaikeampi havahtua. Myös äidin lähellä nukkuminen on yksi kätkytkuolemalta suojaava tekijä.

Asiaa imuotteesta

2017-07-14T14:38:00+03:00

Yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein, asia imetykseen liittyen on vauvan oikea imuote. Ilman sitä vauvan voi olla erittäin haastavaa saada imettyä riittävästi maitoa etenkin jos äidillä ei ole ylituotantoa. Huono imuote myös tekee imetyksestä äidille enemmän tai vähemmän kivuliasta, eikä imetyksen kuulu sattua.

Usein sanotaan, että vauvan imuote näyttää oikealta, kun huulet kääntyvät ulospäin ja posket ovat pullollaan. Se, miltä ote näyttää ulospäin, ei kuitenkaan riitä määrittelemään, onko ote oikeasti oikea. Jos imetys tekee kipeää tai rinnat ihan haavautuvat, kyse ei ole siitä, että äidin rinnat eivät ole tottuneet imetykseen ja että hänen pitäisi vain imetystä jatkaa hammasta purren, vaan silloin kyse on korjaamista vaativasta imuotteesta. Kipua ei tarvitse sietää eikä siihen pidä tottua. Ennemmin tulee tutkia vauvan imuotetta ja korjata se paremmaksi.

Kun imetyskivun tai vauvan niukan kasvun syytä selvitellään, ensisijaista on selvittää, minkälainen on vauvan imuote. Hyvässä imuotteessa nänni on syvällä vauvan suussa niin, että se ei hankaudu rikki. Vauvan pää on reilusti takakenossa ja nenä ja napa ovat samaan suuntaan. Äidin ja vauvan välillä ei juurikaan ole ilmarakoa. Vauvan huulet voivat olla voimakkaasti kääntyneenä ulospäin, mikä on hyvä merkki, mutta ei yksin kerro hyvästä imuotteesta. Tämän lisäksi on tarkasteltava nänniä välittömästi imetyksen jälkeen. Jos nännissä on minkäänlaisia muoto- tai värimuutoksia tai se hankautuu rikki imetyksen aikana, imuotteessa on korjattavaa. Vaikka imuote päällisin puolin huulista katsomalla näyttäisi olevan täydellinen.

Imuotteen korjaaminen lähtee imetysasennon parantelusta. Nänniä tähdätään vauvan nenän suuntaan yläviistoon, kohti suulakea. Keskelle suuta tähdättäessä ote yleensä jää liian matalaksi, ja nänni jää vauvan kielen ja kovan kitalaen väliin hankautumaan rikki. Yläviistoon nännin saa tähdättyä, kun vauvan pää on reilusti takakenossa. Reilu takakeno tarkoittaa sitä, että vauva saa suunsa avattua ammolleen. Tätä voi itsekin kokeilla: pidä pääsi ihan suorassa ja avaa suusi niin auki, kuin mahdollista. Vertaa sitä sitten siihen, kun kallistat itse päätäsi reilusti takakenoon ja avaa suusi. Nyt se varmasti aukeaa suuremmalle ja helpommin. Täysin sama juttu vauvallakin! Jotta vauva saa päänsä reilusti takakenoon, hän tarvitsee siihen äidin apua. Vauvaa autetaan siirtämällä häntä 10-15 cm jalkojensa suuntaan ja vetämällä vieläkin lähemmäs äitiä lapaluiden ja pepun takaa. Ja katso, pää pääsee kääntymään enemmän takakenoon!

Oikea imuote on epäkesko. Siinä nännipihaa on vauvan suussa enemmän alahuulen puolelta kuin ylähuulen puolelta. Vauva saattaa toisinaan supistaa imuotetta hillitäkseen maidon virtaamista. Silloin voi miettiä imetyskäytäntöjen muuttamista ja maitomäärän tasaamista tai virtauden hillitsemistä tapauskohtaisesti.

Jos imetysasennon parantelulla ei saa imuotetta korjattua, seuraavaksi on hyvä selvittää, onko vauvalla kireyksiä suun jänteissä. Nämä voivat aika tehokkaasti estää mm. kielen normaalin toiminnan, jolloin imuote jää liian matalaksi ja tekee äidille kipeää eikä vauva saa imettyä riittävän tehokkaasti. Kielijänne voi olla näkyvästi kireä, eli kieli jää hertan muotoiseksi eikä tule kunnolla ulos suusta yli alaikenien. Tai se voi olla posteriorisesti kireä, jolloin se ei pääse liikkumaan normaalisti keskeltä takaa. Jälkimmäinen kireys voidaan todeta vain sormin kieltä kokeilemalla ja sen liikkuvuutta tutkimalla. Kaikki lääkärit eivät tätä vielä osaa tehdä, joten jos posteriorista kireyttä epäilee, on hyvä hakeutua toistaiseksi harvojen ammattilaisten vastaanotolle.

Toinen rakenteellinen imuotetta vaikeuttava tekijä on normaalia koverampi suulaki. Kireä kielijänne ja kovera suulaki kulkevat usein käsikädessä, mutta poikkeuksiakin on. Koveraan suulakeen auttaa oikeastaan vain aika. Sille ei voida tehdä mitään korjaavaa operaatiota, toisin kuin kireille suun jänteille.

Muista siis, että imetykseen ei kuulu kipu. Jos imetys tekee kipeää tai nännit menevät rikki imetyksestä, imuotteessa on korjattavaa huolimatta siitä, miltä se ulospäin näyttää.

Vauvan apuna nukahtamisen opettelussa (Gordonin menetelmä)

2017-07-13T20:52:00+03:00

On edelleen hyvin yleistä kuulla myös terveydenhuollon ammattilaisilta, että puolivuotias ja sitä vanhempi vauva ei tarvitse ravintoa yöaikaan. Tämä antaa olettaa, että koko elämänsä aikana vauhdikkaimmin kasvavana vauva voisi olla tuosta noin vain ravinnotta ja paastoaisi 8-12 h vuorokaudessa. Ja tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa etenkään yleistettynä koskemaan kaikkia yli puolivuotiaita vauvoja. Yhtäjaksoinen yöpaasto voi alle vuoden ikäisellä olla keskimäärin 5 h ja 1-1,5-vuotiaalla 7 h. Vielä usea alle kaksivuotiaskin herää nälkäisenä 7-8 tunnin yöunien jälkeen, eikä se ole ollenkaan väärin tai huono asia.

Sikeimmin vauva nukkuu alkuyöstä, joten silloin on todennäköistä, että tuollainen 5 tunnin unipätkä toteutuu. Jotta äitikin saa nukkua saman verran yhtäjaksoista unta, voisi kokeilla mennä vauvan kanssa nukkumaan muutamana iltana viikossa. Kun vauva on lähemmäs vuoden ikäinen tai jo vanhempi, voi vauvaa alkaa kannustaa nukahtamaan ilman aikuisen apua. Yksi vauvaystävällinen keino on lastenlääkäri ja IBCLC Jay Gordonin menetelmä. Se on suunniteltu ensisijassa perhepedissä nukkuville yli vuoden ikäisille, mutta mikään ei estä sitä käyttämästä myös omassa sängyssään nukkuville vauvoille. Alkuperäinen teksti (englanniksi) on luettavissa täällä. (Linkki korjattu, kiitos tarkkaavaisille lukijoille!) Tässä alla siitä suomenkielinen referaatti.

Tarkoitus on tällä menetelmällä opettaa vuoden ikäinen ja sitä vanhempi lapsi vähitellen nukkumaan ja nukahtamaan ilman vanhemman apua ja ilman rinnallakäyntiä, jos se on perheen toive. Kun tiedetään, että yli vuoden ikäinen lapsi kykenee jo keskimäärin 6-7 tunnin yhtäjaksoiseen unipätkään, tällä autetaan häntä pääsemään siihen. Tavoitteena ei siis ole, että lapsi nukkuu kellon ympäri häiritsemättä vanhempiaan, vaan tällä haetaan noin 6-7 tunnin pätkää, jolloin vauva ei käy rinnalla vaan pärjää ilman ja oppii myös nukahtamaan ilman aikuisen apua. (On hyvä muistaa, että ihmiset nukkuvat sykleissä, joissa on sekä syvää että kevyttä unta. Aikuisetkin havahtuvat kevyen unen vaiheessa, saattavat katsoa kelloa, kääntää kylkeä tai pöyhiä tyynyä ja nukahtavat sitten uudelleen. Lapsilla sama juttu, mutta apua tarvitaan tuossa uudelleen nukahtamisessa. Lisäksi lapset vielä kaipaavat varmistusta siitä, että heitä ei ole hylätty.)

On hyvä pitää mielessä, että vauvan yöllisiin havahtumisiin vaikuttavat myös motoristen taitojen kehittymisen vaiheet, eroahdistuskaudet sekä sairastaminen, ei vain rinnankaipuu/nälkä. Näiden vaiheiden ollessa päällä voi olla kaikkien kannalta järkevämpää antaa vauvan käydä rinnalla lapsentahtisesti. Rinta on hänelle muutakin kuin ruokaa.

Kerro lapselle etukäteen, mitä yöllä tapahtuu. Asiasta voi hyvin puhua lapselle hyvissä ajoin ikätason mukaisesti. Kerro, että yöllä nukutaan. Kerro, miten muutkin nukkuvat (oravat, autot, koirat...) Panosta päivisin hellittelyyn ja imetykseen, että vauva kokee saavansa sekä syliä että maitoa riittävästi hereillä ollessaan. Tässä esimerkissä imetyksetön aika on klo 23-06. Se voi olla mikä tahansa muukin aika, jos äiti itse menee nukkumaan myöhemmin. Tarkoitus on, että vauva nukkuisi silloin, kun vanhemmatkin nukkuvat.

Ensimmäinen vaihe:
Menetelmän soveltaminen aloitetaan siis valitsemalla sellainen 6-7 tunnin aikajakso, jolloin lasta ei ole jonkin ajan kuluttua tarkoitus enää ruokkia yöunien aikana. Otetaan esimerkiksi klo 23-06. Ensimmäisen kolmen yön aikana ennen klo 23 vauvaa voi hyvin imettää kuten tähänkin asti on tehty. Kun sitten päästään tuohon tavoiteaikajaksoon, vauvaa edelleen imetetään, kun hän on rintaa vailla, mutta lyhyemmän aikaa eikä hänen anneta nukahtaa rinnalle. Uneen imettämisen sijaan vauvaa silitellään ja hellitellään sängyssä muuten, ja rauhoitellaan puhumalla ja hyssyttämällä. Vauva todennäköisesti protestoi ja on vihainen rutiinin muutoksesta, mutta se ei ole vaarallista, kun aikuinen on vauvan vieressä ja häntä rauhoittelemassa. Tärkeää on, että vauva nukahtaa rauhoitteluun, ei rinnalle. Se ei haittaa, jos hän nukkuu aluksi vain vartin ja havahtuu uudelleen. Silloin voi toistaa äskeisen: imetä, mutta älä anna nukahtaa rinnalle vaan rauhoittele ja nukuta muulla tavoin. Jatka näin, kunnes tavoiteaikajakso päättyy klo 6 aamulla. Sen jälkeen imetä ja nuku kuten ennen menetelmän aloittamista. Nämä kolme ensimmäistä yötä ovat usein ne rankimmat.

Toinen vaihe:
Seuraavien kolmen yön aikana pidä sama tavoiteaikajakso. Jos/kun vauva tänä aikana herää, nosta hänet syliin, mutta älä imetä. Laske vauva nukkumaan hereillä, ja rauhoittele uneen silittämällä, taputtelemalla, hyssyttämällä ja rauhallisella puheella. Jos syliin nostaminen tuntuu raskaalta, pidä vauvaa vieressäsi ja hali häntä, ja sen jälkeen rauhoittele uneen kuten edellä. Vauvalle voi oikeasti olla iso muutos se, että öisin ei pääse enää rinnalle. Siihen sopeutumiseen voi mennä aikaa, ja jos yhtään tuntuu, että vauva ei vielä ole valmis, menetelmän voi keskeyttää ja aloittaa uudelleen, kun vauva on siihen valmiimpi.

Kolmas vaihe:
Seuraavien neljän yön aikana tuon saman tavoiteaikajakson aikana vauvaa rauhoitellaan tarvittaessa vain koskettamalla ja rauhoittavasti puhumalla. Häntä ei nosteta syliin eikä oteta rinnalle. Vauva voi edelleen vähän protestoida, mutta se on ihan ok.

Tästä eteenpäin:
Näiden kymmenen yön jälkeen jatka kuten viimeisellä jaksolla: voit imettää vauvan uneen illalla ja imettää myös yöllä muulloin kuin tuon 6-7 tunnin aikana, jonka olet omaksi uniajakseksi määritellyt. Jos vauva havahtuu, hänet rauhoitellaan nukkumaan kevyellä kosketuksella ja rauhallisella puheella.

Jos lapsi sairastuu tai tulee muita muutoksia normaaliarkeen (esim. matka), ei haittaa, jos öisin vauva uudelleen alkaa käydä rinnalla. Tämän unirytmien muutosmenetelmän voi aina toistaa tarvittaessa. Ja kun lapselle tulee ikää lisää, nukahtaminen ilman aikuisen apua alkaa sujua paremmin ja paremmin ja myös yöunet pitenevät.

**

Pari huomiota lisää (kesällä 2022):
Instagramissa toimiva ja blogiakin pitävä Happymilkmama on tehnyt muutamankin oppaan perhepetiin ja yövieroitukseen liittyen. Näissä oppaissa on hyviä vinkkejä uniassosiaatioiden kerrostamisesta. Uniassosiaatio on jokin sellainen, jonka vauva on tottunut liittämään nukkumiseen. Usein se on imetys, mutta erilaisia uniassosiaatioita voivat olla myös vauvan keinuttaminen, lempeä puhe, silittely, pepulle taputtaminen, hiljainen hyräily, unilelu... Ja näitä kaikkia voi käyttää yhtä aikaa! Myös tässä Gordonin menetelmässä, kun puhutaan vauvan sylittelystä ja rauhoittelusta. Ja kun uniassosiaatioita on useampi, voi sieltä joukosta hivuttaa yhden kerrallaan pois. Esimerkiksi ensimmäisenä sen imetyksen. Ja sitten hiljalleen niitä, jotka ovat raskaimmat ylläpitää. Uniassosiaatioiden kerrostamisen avulla voi myös vähän nuorempaa vauvaa auttaa nukahtamaan ilman rintaa, kunhan pitää mielessä sen, että keskimäärin alle vuoden ikäisen yksi unipätkä ilman ravintoa on n. 5 h.

Muitakin vuorovaikutuskeskeisiä uniohjaajia on jo nykyään, joilta saa perheelle räätälöityä apua nukkumisen tueksi ja itsenäisen nukahtamisen opetteluun vauvan kanssa vuorovaikutuksessa. Näitä tahoja ovat mm. Lapsen uni, Unihiekkaa sekä Joanna Stigman.

Sekin kannattaa huomioida, että jos vauvan yövieroitukseen ryhtyy pääasiassa ympäristön painostuksesta, mutta ei itse koe sitä tarvitsevansa, ei yövieroitusta tarvitse tehdä. Huolimatta siitä, mitä neuvolassa sanotaan tai miten lähisukulaiset tai ystävät mahdollisesti yöimetystä kommentoivat. Moni äiti voi saada nukuttua oikein hyvin, vaikka vauva kävisikin rinnalla myös öisin ❤️

Rinnalla kaksi eri ikäistä: asiaa tandemimetyksestä

2017-07-11T17:00:00+03:00

Kun äiti imettää kahta eri ikäistä lastaan (usein taapero ja vauva), sitä kutsutaan tandemimetykseksi. Toki rinnalla voi käydä myös useampi lapsi, esim. kaksosvauvat sekä taapero, tai kolme eri ikäistä lasta, jolloin oikea termi olisi tridemimetys, mutta samat lainalaisuudet siihenkin pätevät kuin tandemimetykseen, joten pidetään tuosta termistä nyt kiinni ;)

Aikaisempaa lasta imettävän on hyvä huomioida pari seikkaa: uusi raskaus hyvin usein saa maidontuotannon hiipumaan, vaikka imetystä yrittäisi kuinka tehostaa. Jos aikaisempi lapsi on kovin pieni (alle yksivuotias), on tärkeä varmistaa, että hän saa riittävästi muuta ruokaa ja muuta maitoa, kun maitomäärä alkaa hormonitoiminnan muutosten myötä vähentyä raskauden puoliväliä kohti mentäessä. Toinen huomioitava seikka on, että tässä kohti lapsen voi usein helposti myös vieroittaa rinnalta, jos äiti niin haluaa tehdä. On toki aivan mahdollista, että lapsi haluaa jatkaa rinnallakäyntiä, vaikka maitoa ei enää tulisikaan. Tämä on tyypillistä taaperon kanssa. Ja jos imetys ei aikaansaa kivuliaita supistuksia eikä äitiä se liikaa ärsytä, voi imetystä jatkaa läpi raskauden. Raskauden loppupuolella, kun maitoa alkaa jälleen erittyä, taapero voi innostua rinnallakäynnistä uudelleen. Asia on edelleen ihan ok, sillä taapero ei voi juoda vastasyntyneelle tarkoitettua ensimaitoa pois ennen synnytystä. Mutta kun kohtu on valmis, raskauden loppuvaiheessa imettäminen voi auttaa synnytyksen käynnistymisessä.

Kun uusi vauva sitten syntyy, tärkeää on, että hän on ensisijainen rinnallakävijä. Taaperon ruokavalio on jo laajempi ja hän voi syödä muutakin kuin äidinmaitoa, kun taas vastasyntyneen tärkein ja ensisijainen ravinto on äidinmaito. Taaperon imettämistä voi siis hyvällä omallatunnolla äidintahdistaa, kun taas vauvantahtisesti imettää vastasyntynyttä. Jo raskausaikana voi taaperolle kertoa, miten paljon äiti vauvaa imettää. Ja jos imetys jatkuu läpi raskausajan, voi taaperonkin kanssa sopia "koodisanoja", jotka auttavat imetyksen tahdistamisessa tarvittaessa.

Sairaalassaoloaikana homma toimii kuten muutenkin: vauvaa pidetään runsaasti ihokontaktissa ja imetetään tiheästi. Myös imetysrintaa vaihdetaan tiheästi. Jos taapero tulee sairaalassa käymään ja uutta tulokasta katsomaan, on ihan ok tarjota taaperollekin rintaa, kunhan vauvan vointi on siinä vaiheessa jo hyvä. Maidon noustessa rintoihin (kaikilla se ei toisella kertaa tapahdu yhtä voimallisesti kuin ehkä ensimmäisellä kerralla) voi taaperon pyytää auttamaan pahimman pingotuksen helpottamisessa. Kannattaa varautua siihen, että taaperon kakka voi muuttua hyvinkin maitokakaksi, ja sitä myös tulee paljon ;)

Kun päästään kotiarkeen kiinni, vauvaa edelleen imetetään vauvantahtisesti ja huolehditaan siitä, että hän kasvaa hyvin, pissaa ja kakkaa riittävästi ja saa olla tarvitsemansa määrän myös ihokontaktissa. Imetysasennoiksi voi etsiä sellaisia, joissa taaperokin mahtuu äidin kainaloon vauvaa silittämään. Vähän ajan kuluttua voi jo alkaa harjoitella sellaisia imetysasentoja, joissa lapset ovat yhtä aikaa rinnalla. Usein se onnistuu helposti niin, että huolehtii vauvan hyvästä imetysasennosta ja sitten pyytää taaperoa tulemaan esim. äidin jalkojen väliin seisomaan ja siitä rinnalle. Taaperon kanssa voi edetä edelleen äidintahtisesti: tarkoitus ei ole, että taaperokin siirtyy yksinomaan rinnalle, vaan että äidinmaito tulee muun ruuan lisänä, ei sen sijaan.

Toiset kokevat hyvänä sen, että kummallakin lapsella on oma rinta. Tämä ei ole kuitenkaan mitenkään välttämätöntä: jos vauva haluaa imeä useamman kuin yhden rinnan, voi taaperolla olleen rinnan kuivata, ja tarjota vauvalle.

Jos vauvalla on haasteita imeä riittävän tehokkaasti, taapero voi siinä olla avuksi käynnistämällä herumisen, jolloin vauvan ei tarvitse tehdä ihan niin paljon työtä rinnalla. Tärkeää tässä tapauksessa on kuitenkin selvittää, mistä vauvan haasteet johtuvat ja korjata ne. Vaarana nimittäin on, että vauva alkaa saada liian vähän maitoa eikä enää kasva kunnolla. Runsasmaitoisten äitien kannattaa seurata tilannetta myös sillä silmällä, että vauvaa ei ota aina täydenpinkeille rinnoille imemään ja taaperoa sen jälkeen. Tässä on hyvä muistaa tuttu nyrkkisääntö: mitä tyhjempi rinta, sitä rasvaisempaa maitoa siitä tulee.

Toisinaan äidistä on surullista se, että taapero saa olla vähemmän rinnalla kuin mihin on aikaisemmin tottunut ja että taapero jää vähemmälle huomiolle vauvan viedessä enemmän äidin aikaa. Tästä ei kannata kuitenkaan olla liiaksi harmissaan, sillä taapero on todennäköisesti koko elämänsä (etenkin ennen uutta raskautta) saanut tarvittaessa äidin jakamattoman huomion ja niin paljon rintaa kuin on halunnut. Uusi vauva ei tule koskaan saamaan samaa, sillä hän jakaa koko ajan äidin isomman sisaruksensa kanssa. Aikaisemmin oli taaperon vuoro, nyt hän on jo isompi ja jaksaa paremmin opetella odottamaan, kun pienemmän vauvan tarpeet täytetään. Äidin kädet riittävät monesti taaperollekin vähän paremmin, kun vauvaa kuljettaa kantoliinassa/kantorepussa.

Toiveena imetyksen onnistuminen

2017-06-26T22:29:00+03:00

Moni tuleva äiti toivoo, että imetys onnistuisi. He vastaavat vauvan ruokintaa koskeviin kysymyksiin toivovansa voivansa imettää. Se onkin täysin luonnollinen ja ymmärrettävä toive. Sen rinnalla usein vain kulkee ääneen sanomaton epäily siitä, että imetys ei jostain syystä ehkä onnistukaan, ja äiti jo odotusaikana varautuu henkisesti siihen, että hän ei kenties olekaan se onnekas, jonka imetys onnistuu.

Tämän blogin tekstejä lukemalla (alkaen vuodesta 2015) voi saada paljon eväitä siihen, miten voi itse vaikuttaa imetyksen sujumiseen eikä ajatella, että sen onnistuminen on vain tähdistä kiinni. Jos ei ihan kaikkia tekstejä halua kahlata, tässä lyhyehkö kertaus aiheesta :)

Fakta on, että suurimmalla osalla tuoreista äideistä (oli kyse sitten ensimmäisestä tai seitsemännestä lapsesta) imetyksen käynnistyminen vaatii työtä. Työllä tarkoitetaan sitä, että äiti joutuu käyttämään aikaa ja energiaa imetykseen ja vauvan opastamiseen rinnalle. Ideaalitilanteessa synnytyksen jälkeen äiti saa riittävästi opastusta niiltä terveydenhuollon ammattilaisilta, joilla on paljon oikeaa ja luotettavaa tietoa imetyksestä ja siitä, miten rinnat maitoa tekevät. Valitettavasti kovin moni äiti joutuu pärjäämään yksin tai huonoilla ohjeilla. Silloin on hyvä, jos on itse vähän jo perehtynyt aiheeseen etukäteen.

Mitä imetyksen onnistuminen sitten yleensä vaatii?

1) Riittävän tiheitä imetyksiä tai rintojen tyhjentämistä muuten. Vauvaa pitää jaksaa imettää. Monta kertaa vuorokaudessa, ja välillä pitkiäkin aikoja kerrallaan rintaa tiheästi vaihtaen. Tai jos vauva ei ime rintaa vaan saa maitonsa muuten, rintoja pitää tyhjentää pumppaamalla tai käsin lypsäen vähintään yhtä usein, kuin vauva syö. Nyrkkisääntönä on vähintään 10-12 tyhjennyskertaa vuorokaudessa ainakin ensimmäisten viikkojen ajan. Imetys siis vie aikaa. Mitä nuorempi vauva, sitä enemmän hän viihtyy rinnalla.

2) Runsasta ihokontaktia. Vauvaa saa nukuttaa sylissä ja pitää lähellä. Ei ole mitään sääntöä siitä, että vauvan pitäisi nukkua muualla eikä äidin sylissä. Kun vauva saa olla sylissä, kohta yksi toteutuu aika kivasti lähes itsestään :) Sylissä pitämiseen voi avuksi ottaa kantoliinan tai kantorepun. Sylissä pitäminen ei tarkoita sitä, etteikö äiti saisi mihinkään liikkua.

3) Oikeaa ja tehokasta imuotetta. Kohdat 1 ja 2 auttavat vauvaa saamaan hyvän ja tehokkaan imuotteen, jonka avulla vauvan on mahdollista saada riittävästi maitoa masuunsa. Myös imetysasennolla on väliä: vauvan tulee olla koko etupinnaltaan ihan kiinni äidissä ja vauvan pään on oltava reilusti takakenossa. Alussa voi olla haastavaa saada vauva mukavantuntuiseen imetysasentoon, mutta harjoitus tekee tässäkin mestarin.

4) Luottamusta omaan kehoon. Rinnat tekevät maitoa sen mukaan, miten paljon ja tiheästi rintoja tyhjennetään. Jos on tarve lisätä muodostuvan maidon määrää, lisätään rintojen tyhjentämistä. Jos maitoa tulee liikaa, vähennetään rintojen yhtäaikaista tyhjentämistä. Rintojen ei tarvitse tuntua täysiltä, että vauva saisi riittävästi maitoa. Vauvan ei tarvitse nukkua pitkiä päikkäreitä, että vauva saisi riittävästi maitoa. Vauvan ei tarvitse imeä rintaa pitkään, että vauva saisi riittävästi maitoa. Ei kannata uskoa kaikkea, mitä imetyksestä ja kellosta kerrotaan ;)
Kun vauva kasvaa syntymäpainon saavuttamisen jälkeen 140-170 g/vko, hän saa riittävästi maitoa. Se, miten tiheästi vauva käy rinnalla, kuinka monta rintaa haluaa syödä kerrallaan tai kuinka pitkään viihtyy rinnalla, riippuu siitä, minkälainen rintojen varastointikapasiteetti on ja minkälainen vauvan temperamentti on. Ja nämähän ovat hyvin äiti- ja vauvakohtaisia :)

Ja lopuksi on hyvä muistaa, että imetyksenkin intensiivisin vaihe on oikeasti hyvin lyhyt hetki naisen elämässä. Puhutaan kuukausista, ei vuosista :) Vauva on päivä päivältä vanhempi ja taitavampi. Ja myös vanhemmat oppivat ymmärtämään vauvaansa päivä päivältä paremmin.

Hyvin harvoin jos koskaan imetyksen onnistuminen on tuurista kiinni.

Joustava tuotantolaitos

2017-01-22T16:14:00+02:00

Maidonmuodostumisen perusperiaate on se, että rinnat tekevät maitoa sen mukaan, miten paljon maitoa rinnoista poistetaan. Rinnat ovat joustava tuotantolaitos.

Maidontuotannon käynnistäminen vaatii äidiltäkin panostusta: mitä tiheämmin vastasyntynyt saa olla rinnalla ja miten monta rintaa kerrallaan hänen annetaan yhdellä kertaa imeä, sitä tehokkaamman viestin rinnat saavat maidontarpeesta. Pikkuvauvan kanssa ei kannata pyrkiä vauvanhoito-oppaiden mainostamiin 3 tunnin imetysväleihin. Imetyskertojen harventaminen on hyvä keino vähentää muodostuvan maidon määrää. Pikkuvauvalle on hyvä imeä tiheästi. Masu vetää pieniä määriä kerrallaan, ja siksi se pitää täyttää tiheämmin. Myös vauvan verensokeritaso pysyy hyvänä eikä vauva väsähdä niin helposti. Rinnatkin tarvitsevat tätä tiheyttä, että tajuavat, että maitoa todellakin tarvitaan.
Erityisen tärkeää on se, että vauva imee tehokkaasti, eli että rinta todellakin tyhjenee. Pelkkä rinta suussa nukkuminen ei lisää maitomäärää eikä saa vauvan masua täyttymään.

Kun vauva kasvaa, se voi vaikuttaa myös siihen, miten tiheästi hän käy rinnalla. Grammamääräinen painonnousu kertoo tarkimmin ja luotettavimmin siitä, mikä on vauvan ravinnonsaannin tilanne. Kun vauva kasvaa syntymäpainon saavuttamisen jälkeen keskimäärin 140-170 g/vko, hän saa riittävästi maitoa huolimatta siitä, kuinka tiheästi tai harvoin käy rinnalla, kuinka pitkiä pätkiä nukkuu kerrallaan, kuinka monta rintaa hän haluaa yhdellä kertaa imeä tai miltä äidin rinnat tuntuvat. Vauvat ovat yksilöitä. Myös äitien rinnat ovat erilaisia.

Tiukat ohjeet imetysväleistä ja imetykseen käytettävästä ajasta eivät edistä imetystä eivätkä takaa maidon riittävyyttä. Jos tällaisia ohjeita saa, tietää varmasti, että niitä antavalla henkilöllä ei ole oikeaa tietoa imetyksestä ja rintojen toiminnasta.

Imetyskäytäntöjä voi hyvin muuttaa sen mukaan, mikä on kulloinenkin tilanne.
Kun halutaan lisätä muodostuvan maidon määrää, imetetään tiheämmin ja molemmista rinnoista (useammankin kerran) saman imetyksen aikana.
Kun halutaan vähentää/tasata muodostuvan maidon määrää, imetetään samasta rinnasta pidempään toisen huilatessa pidempään. Tämä tyhjennysvälin pidentäminen on se juttu, jolla rinnat ymmärtävät, että maitoa ei tarvitakaan niin paljon.

Rinnat reagoivat kaikenlaisiin muutoksiin muutaman päivän viiveellä. Siksi sekä imetyksen tehostamista että maitomäärän tasaamista tulee tehdä jonkin aikaa (noin 1-2 viikkoa), että se vaikuttaa toivotusti. Tarkkana kannattaa olla etenkin maitomäärän tasaamisessa: Kun määrä on tasaantunut, ei tasaamiseen tähtäävää käytäntöä kannata enää jatkaa. Vauvan kasvua on myös seurattava normaalia tiheämmin.

On täysin normaalia imettää molemmista rinnoista useamman kerran saman imetyskerran aikana, kuten on täysin normaalia imettää samasta rinnasta useampi peräkkäinen imetyskerta. Rintojen varastointikapasiteetti vaikuttaa siihen, miten tiheästi rintoja on tyhjennettävä. Jos varastointikapasiteetti on pieni (vauva juo "snapsilasista"), pitää rinnat tyhjentää saman imetyksen aikana useampaan kertaan, että vauvan saama maitoannos on hänelle sopiva. Jos varastointikapasiteetti on suuri (vauva juo "tuopista"), voi yhden rinnan tyhjentäminen riittää, tai tyhjennyksen voi jakaa pariinkin osaan. Nämä siis sen lisäksi, mikä on maitomäärän tilanne (niukasti vs. liikaa).

Älä vertaa imetyskäytäntöjäsi muiden imetyskäytäntöihin! Toimi niin, miten on rinnoillesi ja vauvasi kasvulle hyväksi. Olemme kaikki erilaisia. Tilanteet muuttuvat, ja niiden mukana voi hyvin muuttaa imetyskäytäntöjä. Vauvankin ensimmäinen elinvuosi on yhtä muutosta :)

Alkoholi, tupakka ja kofeiini - mitäs mitäs?

2016-12-20T21:47:00+02:00

Näin juhlakauden alla monilla herää kysymyksiä etenkin imettävien äitien alkoholinkäytöstä - eikä tarvitse olla edes itse imettävä äiti. Aloitetaan siis siitä.

Ensin alkoholi.
Äidinmaidossa alkoholia on yhtä paljon kuin äidin veressäkin. Tämä on fakta. Äidinmaito myös poistuu äidin verestä samaa tahtia kuin maksa alkoholia polttaa. Tämäkin on fakta. Osmoosissa aineen pitoisuudet pyrkivät tasoittumaan voimakkaammasta laimeamman suuntaan, eli kun alkoholia poistuu verestä, äidinmaidon alkoholipitoisuuskin vähenee. Tästä syystä alkoholin takia ei rintoja tarvitse pumpata tyhjiksi ennen kuin voi vauvaa imettää, jos on jonkin verran alkoholia juonut. (Pumppaaminen voi olla järkevää viihteellä ollessa kyllä siksi, että alkoholi diureettina voi saada rinnat pingottumaan tavallista nopeammin ja enemmän, ja kurjaa on olla pidempään vauvasta erossa, jos rinnat ovat tukalan pinkeät.)

Vaikka alkoholia on äidinmaidossa yhtä paljon kuin äidin veressäkin, vauva ei saa samaa määrää alkoholia omaan elimistöönsä, vaikka äiti vauvaa alkoholin vaikutuksen alaisena imettäisikin. Veressä alkoholia on promilleina. Kun äiti on 0,5 promillen humalassa, alkoholipitoisuus veressä on 0,5 promillea. Tämä tarkoittaa, että yhdessä desilitrassa maitoa on 0,05 millilitraa alkoholia. (Raskauden aikana tilanne on eri, kun mm. alkoholi menee vauvaan suoraan istukan kautta. Silloin nollalinja on erittäin suositeltua ja kannatettavaa vauvan terveydentilankin takia.)

Alkoholi ei lisää maitomäärää. Sen sijaan se voi heikentää herumista, etenkin tiheästi käytettynä, ja silloin myös vähentää muodostuvan maidon määrää.

Alkoholittomaksi ruuaksi tai juomaksi katsotaan sellainen, jonka alkoholipitoisuus on alle 1,2%. Myös joissain ruoka-aineissa on luonnostaan alkoholia (etanolia), ja luonnossa sitä syntyy pieniä määriä käymisreaktion yhteydessä etenkin rypäleissä, hedelmissä, viljassa ja perunassa, eli sokeri- ja tärkkelyspitoisissa aineissa. Ruuanlaitossa käytetty alkoholi (marinadit, flambeeraus yms.) ei myöskään kokonaan häviä kuumentamisen yhteydessä.

Nykytiedon mukaan alkoholinkäytön turvallista rajaa imetysaikana ei ole voitu määritellä, joten alkoholin nauttimista imetysaikana on suositeltavaa välttää. Satunnaisen saunaoluen tai -siiderin tai viinilasillisen jälkeen ei ole tarpeen pitää imetystaukoa tai pumpata maitoa rinnoista pois. Kuitenkin hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää, että imettää/pumpata (säilytykseen tai vauvalle juotettavaksi) voi pumpata silloin, kun olisi taas ajokunnossa. Jos äiti nauttii alkoholia enemmän, humalatila yhdistettynä vauvan hoitamiseen on todellinen riski vauvalle. On siis tärkeä huomioida, että vauva tarvitsee aina selvän hoitajan.

Suurimmillaan alkoholin määrä maidossa on noin tunnin kuluttua sen nauttimisesta. Vauva voi olla hieman ihmeissään, jos alkoholi sattuu maistumaan maidossa yhtään. Tai jos äiti tuoksahtaa alkoholille. Myös vauvan uni voi olla kevyempää ja unipätkät hieman normaalia lyhyempiä.

Alkoholin vaikutuksen alaisena perhepeti ei ole oikea paikka nukkua vauvan kanssa. Ihan sama, onko alkoholia nauttinut vauvan äiti tai isä tai muu läheinen ihminen.

Sitten tupakka.
Tupakoinnissa nikotiinia suurempi riski on itse asiassa kaikki ne muut myrkyt, joita tupakoija saa niin iholle, hiuksiin, vaatteisiin kuin uloshengitysilmaankin. Nikotiinia menee jonkin verran äidinmaitoon ja sen pitoisuus on suurin n. 15 minuuttia tupakoinnin jälkeen. Nikotiinin puoliintumisaika on n. 90 minuuttia, eli siinä kohdassa äidinmaidossa on enää puolet yhden savukkeen nikotiinista jäljellä. Vaikka nikotiinia menee äidinmaitoon, sitä imeytyy vähäisiä määriä maidosta vauvan ruuansulatuskanavassa vauvan verenkiertoon. Vauvalle on parempi, että tupakoiva äiti myös imettää, sillä silloin vauva saa äidinmaidosta kaiken mahdollisen hyödyn ja suojankin tupakoinnin muita vaaroja vastaan. Jos vauva on korvikeruokittu ja äiti tupakoi, tupakoinnin haitat ovat vauvan kannalta huomattavasti suuremmat johtuen juurikin noista muista myrkyistä, mitä tupakoinnista tulee.

Jos imettävä äiti tupakoi, siinä on hyvä koittaa ajoittaa tupakointi sopiviin hetkiin. Mielellään niin, että äiti tupakoi mahdollisimman pian imetyksen jälkeen ja niin, että edessä on mahdollisimman pitkä (luonnollinen) imetystauko, esim. vauvan mennessä yöunille.

Entäpä kahvi, tai tarkemmin sanottuna kofeiini?
Kofeiiniakin on äidin veressä ja maidossa, jos äiti kofeiinipitoisia juomia/ruokia käyttää. Kofeiinin ongelmana on, että se ei poistukaan vauvan elimistöstä samaan tahtiin kuin aikuisen, vaan kerääntyy ja aiheuttaa siten ongelmia etenkin alle puolivuotiaalle vauvalle. Vastasyntyneellä kofeiinin puoliintumisaika on 2-5 vuorokautta. 3-5 kuukauden ikäisellä n. 14 tuntia. Kofeiini voi aiheuttaa vauvassa rauhattomuutta ja masuvaivoja sekä normaalia katkonaisempia unipätkiä. Kofeiini imeytyy äidin vereen ja kudoksiin ja sitä kautta siirtyy myös äidinmaitoon täysin noin 45 minuutissa ja pitoisuus on suurimmillaan 15-120 minuuttia nauttimisen jälkeen. Kofeiinipitoisuus puolittuu aikuisen elimistössä noin neljässä tunnissa.

Kupillisessa (2,4 dl) suodatinkahvia on kofeiinia n. 120-180 mg. Erikoiskahveissa kofeiinin määrä voi olla paljon suurempi, esim. Starbucksin pienessä kupillisessa kahvia voi olla peräti 250 mg kofeiinia. Samankokoisessa kupillisessa mustaa teetä kofeiinia on n. 50 mg ja vihreässä teessäkin n. 30-35 mg. Lasillisessa (3,5 dl) kolajuomaa on kofeiinia n. 35-45 mg. Suklaapatukassakin on 10-30 mg kofeiinia. Raskauden aikana kofeiinin määrää suositellaan rajoitettavan maksimissaan 200 milligrammaan vuorokaudessa. Se tarkoittaa siis kahta pientä kupillista tai yhtä isoa mukillista suodatinkahvia. Imetyksen aikana etenkin ensimmäisen puolen vuoden aikana kofeiinin määrä suositellaan yhä rajoitettavaksi maksimissaan n. 200 milligrammaan vuorokaudessa. Ja jos vauva reagoi kofeiiniin, määrää kannattaa vähentää ja katsoa, minkälaisia vaikutuksia sillä on vauvaan.

Tarkoitus ei ole, että imettävän äidin on elettävä pullossa ja varottava kaikkea mahdollista. Imetysaika yhdistettynä raskauteen voi olla (joidenkin mielestä yllättävän) pitkäkin ja useamman lapsen äidin kohdalla monta vuotta. Ei ole mitään syytä sille, etteikö imettäväkin äiti voisi elää normaalia elämää, vaikka siihen sitten kuuluisi muutama alkoholiannos silloin tällöin, rentouttavat kahvihetket tai vaikka hermosauhut.