Äidinmaito, tuo funktionaalistakin funktionaalisempi elintarvike! Aitoa superfoodia parhaimmillaan! Luomuista luomumpaa!

Äidinmaidon koostumus on melko samanlaista kaikilla imettävillä naisilla. Pääosa äidinmaidosta on vettä (n. 87%), samoin kuin lehmänmaidostakin. Myös rasvan, proteiinin ja laktoosin osuus äidinmaidosta on suunnilleen sama riippumatta äidin ravinnosta ja ravitsemuksesta. Äidinmaidon koostumus ei muutu imetystaipaleen aikana niin, että siitä jotain häviäisi. Pitoisuudet voivat hieman muuttua, mutta äidinmaito on aina ihan priimaa tavaraa.

Raskauden aikana rinnat valmistautuvat tehtäväänsä ruokkia uusi jälkeläinen. Rauhaskudosta muodostuu, ja "maitotehdas" alkaa aktivoitua. Rinnat saattavat alkaa erittää kirkasta tai keltaista nestettä, kolostrumia eli ensimaitoa. Se sisältää enemmän proteiineja, rasvaliukoisia vitamiineja ja mineraaleja verrattuna kypsään maitoon. Kolostrumissa on lisäksi paljon vasta-aineita ja antioksidantteja. Näiden tehtävänä on valmistaa vastasyntynyttä kohdun ulkopuolisen bakteerikannan kohtaamiseen. Kun vauva syntyy ja istukka poistuu kohdusta, maidon muodostuminen pääsee todenteolla käyntiin ja maito "kypsyy". Mitä enemmän rintoja käytetään eli tyhjennetään, sitä innokkaammin rinnat maitoa tekevät. Myös synnytyksen jälkeinen hormonilataus tekee osansa maitomäärän kasvattamisessa, mutta sekään ei yksinään kaikkeen pysty. Tästä syystä on tärkeää pitää vauvaa mahdollisuuksien mukaan paljon ihokontaktissa ja imettää tiheästi.

Äidinmaito on parasta ja riittävää ravintoa täysiaikaisena ja normaalipainoisena syntyneelle vauvalle ensimmäiset puoli vuotta. Riittävyyttä mitataan punnitsemalla vauva säännöllisesti. Kun painoa tulee vähintään 500 g/kk, vauvan katsotaan saavan riittävästi maitoa.

Äidinmaitodesilitrassa on kaloreita n. 70. Se on siis varsin ravitsevaa ruokaa. Äidinmaidon päähiilihydraatti on laktoosi, eli maitosokeri. Sitä on äidinmaidossa aina, vaikka äiti ei söisi ollenkaan laktoosipitoisia ruoka-aineita. Laktoosi hajoaa vauvan ohutsuolessa glukoosiksi ja galaktoosiksi, jotka ovat tärkeitä ravintoaineita aivojen kehityksen kannalta. Äidinmaito on maultaan makeaa ja vaniljaista. Maku johtuu suurimmaksi osaksi juurikin laktoosin määrästä, jota on n. 7 %, eli 7 grammaa sadassa grammassa äidinmaitoa. Vauvan tarvitsemasta energiamäärästä noin 40% tulee laktoosista. Joissain harvinaisissa tapauksissa vauvan elimistö ei voi pilkkoa laktoosia eikä käyttää galaktoosia hyväkseen. Näissä tilanteissa äidinmaidon antaminen on lopetettava ja vauvalle annetaan ravinnoksi erikoiskäsiteltyä ravintoliuosta.
Runsasmaitoisen äidin vauvalle voi tulla laktoosi-intoleranssia muistuttavia oireita. Nämä johtuvat siitä, että vauva imee pääasiassa vähärasvaisempaa maitoa (etumaitoa) täysistä rinnoista, jolloin maito kulkee vauvan ohutsuolessa keskimääräistä nopeammin, kun rasvahiukkasia on vähemmän vauhtia hidastamassa. Ohutsuolessa laktoosia pilkkova laktaasientsyymi ei ennätä toimia riittävän nopeasti, ja vauvalle voi tulla ilmavaivoja ja muita masuvaivoja. Imetyskäytäntöjä hienosäätämällä voi usein helpottaa vauvan oloa ja tasata maitomäärää vauvalle sopivaksi. Kansankielellä puhutaan suihkutissihoidosta

Äidinmaidon rasvapitoisuus on keskimäärin 4,2 %. Tämä siis tarkoittaa, että sadassa grammassa äidinmaitoa rasvaa on n. 4,2 grammaa. Mutta rasvapitoisuus vaihtelee suurestikin: mitä tyhjemmästä rinnasta imettää, sitä rasvaisempaa maitoa sieltä tulee. Rasvasolut liikkuvat hitaammin kuin muu maito, ja siksi rasvapitoisuus lisääntyy rinnan tyhjentyessä. Imetyskerran alussa rasvapitoisuus voi olla alempi, mutta imetyskerran lopussa rasvapitoisuus voi olla jopa 12 prosentin luokkaa! Äidinmaidon rasvaisuuteen voi siis vaikuttaa imettämällä "tyhjemmistä" rinnoista. Äidin syömällä ravinnolla rasvapitoisuus ei äidinmaidossa nouse. Mutta rasvahappojen laatuun voi hieman vaikuttaa. Äidinmaidon rasvapitoisuus alkaa laskea, kun synnytyksestä on kulunut kuukausi ja pysähtyy, kun synnytyksestä on kulunut neljä kuukautta. Maito ei missään muodostumisensa vaiheessa kuitenkaan muutu ”sokerilitkuksi”, sillä rasvapitoisuus jälleen nousee lähempänä vauvan yksivuotispäivää. 

Kolmas tärkeä ravintoaineryhmä äidinmaidossa on proteiinit. Niitä äidinmaidossa on keskimäärin 1 %. Kyse on optimaalisesta määrästä, sillä vauvan munuaiset eivät kykene suuria proteiinipitoisuuksia käsittelemään. Tästä syystä teollisesti valmistetussa lehmänmaitopohjaisessa äidinmaidonkorvikkeessa proteiineja pitää pilkkoa, jotta ne eivät liikaa rasittaisi vauvan munuaisia (ja samasta syystä korvikkeelle on vuorokautinen maksimimäärä toisin kuin äidinmaidolle, ja tavallista lehmänmaitoa ei myöskään suositella annettavaksi alle vuoden ikäiselle). Proteiinimääräänkään ei äiti voi syömällään ravinnolla vaikuttaa. 
Äidinmaidon sisältämät proteiinit jakautuvat kahteen luokkaan, kaseiineihin ja heraproteiineihin. Niiden suhde on lähes päinvastainen kuin lehmänmaidossa. Suurin osa äidinmaidon proteiineista on heraa, joka on väriltään läpinäkyvää. Lehmänmaidossa on vuorostaan enemmän kaseiinia, joka on väriltään kirkkaanvalkoista. Tästä syystä äidinmaito ei ole yhtä valkoista kuin lehmänmaito, mutta tämä väriero ei tarkoita sitä, että äidinmaito olisi laihaa. Myös kaseiinin laatu on erilaista. Lehmänmaidon kaseiini on pääasiassa alfa-kaseiinia, kun taas äidinmaidon kaseiini on lähinnä beta-kaseiinia. Lapseen tämä vaikuttaa niin, että lehmänmaidon sulaminen on vaikeampaa, ja ravintoaineiden imeytyminen siitä on vähäisempää.
Äidinmaidon sisältämät vasta-aineet ovat myös suurimmaksi osaksi proteiineja. Immunoglobuliini A (SigA) on vallitsevin vasta-aine äidinmaidossa. Sen pääasiallisin tehtävä on sitoa ja neutraloida viruksia ja bakteereita ja näin suojella imeväistä erilaisia tulehduksia vastaan. Toinen tärkeä vasta-aineena vaikuttava proteiini on laktoferriini. Se on rautaa sitova proteiini, ja sillä on kyky tappaa viruksia, bakteereita ja hiivaa. (Laktoferriiniä on jo tehty lehmänmaidosta istuttamalla lehmiin geeni, joka aiheuttaa laktoferriinin muodostumisen lehmänmaitoon. Yhdysvalloissa myydään mm. hammastahnaa, joka sisältää laktoferriiniä, sillä tämä ehkäisee streptokokki mutansin eli kariesbakteerin tarttumista.)

Perusravintoaineiden lisäksi äidinmaidossa on paljon kivennäis- ja hivenaineita. Äidinmaidon rautapitoisuus on pienempi kuin mm. lehmänmaidon, mutta se imeytyy lehmänmaidon rautaa paremmin, lähes 50-prosenttisesti. Rautakaan ei äidinmaidosta imetystaipaleen aikana mihinkään häviä, mutta kasvava vauva alkaa noin puolen vuoden iässä tarvita rautaa muistakin lähteistä kuin vain äidinmaidosta. Kyse on täydentävästä ruokavaliosta, ei korvaavasta.

Äidinmaito sisältää paljon muitakin aineita, joiden päämerkitys ei ole ravitsemuksellinen. Näitä bioaktiivisia aineita ovat mm. vasta-aineet, entsyymit, kasvutekijät ja hormonit. Osan merkitys tunnetaan, mutta joidenkin merkitys on vielä epäselvä. Tunnetut aineet vaikuttavat joko äidin rinnassa, vauvan ruuansulatuskanavassa tai imeytymisen jälkeen vauvan elimistössä. Äidinmaito ei ole steriiliä, vaan se sisältää myös joitain bakteereja. Suurin osa näistä bakteereista on vaarattomia, ja niiden tehtävänä on estää haitallisten bakteeriryhmien kasvua vauvan elimistössä. 

Äidinmaito muodostuu äidin veren kuljettamista aineista. Jos äiti ei niitä saa ravinnosta, ne otetaan äidin elimistöstä. Tästä syystä onkin tärkeää, että imettävä äiti huolehtii ravitsemuksestaan ja syö terveellisesti ja monipuolisesti. Äidin verenkierron kautta äidinmaitoon voi päätyä myös vauvalle haitallisia aineita. Kofeiini, nikotiini ja alkoholi eräiden lääkeaineiden ohella ovat ehkä yleisimpiä vauvalle haitallisia aineita. Kofeiinin puoliintumisaika pienellä vauvalla voi olla päiviä, kun aikuisella puhutaan muutamista tunneista. Nikotiini menee verenkierrosta äidinmaitoon, mutta imeytyy huonosti äidinmaidosta vauvan ruuansulatuselimistön kautta verenkiertoon, joten tupakoinnin suuremmat riskit vauvalle tulevat tupakoitsijan ihon ja uloshengitysilman mukana kuin äidinmaidossa. Alkoholia on äidinmaidossa saman verran kuin äidin veressäkin. Puhutaan siis promilleista. Vauva ei kuitenkaan voi tulla äidinmaidosta humalaan, sillä pitoisuudet eivät veressä/maidossa voi olla niin suuria, että niistä olisi vauvalle suoranaista vahinkoa toisin kuin raskauden aikana, jolloin äiti ja vauva jakavat saman verenkierron. Päihtyneenä vauvan käsittely sen sijaan on aina riski. Lääkeaineissa siirtymiseen vaikuttaa useampi asia, mm. molekyylikoko sekä imetettävän vauvan ikä, eli kuinka suuri osa vauvan ravinnosta on yksinomaan äidinmaitoa. Lääkeasioissa kannattaa aina keskustella hoitavan tahon kanssa, ja pyytää tarkistamaan lääkkeen soveltuvuus itselle imetyksen aikana Teratologisesta tietopalvelusta tai Lactbase-tietokannasta. Yksilöllistä vaihteluakin voi olla, joten se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle ja toisin päin.

Äidinmaidosta on aina hyötyä imeväiselle, myös silloin, kun lapsi saa sitä enää vain vähän. Äidinmaito mm. auttaa vauvan elimistöä hyödyntämään muista ruuista saatavia ravintoaineita. Kun äidinmaitoa muodostuu enää 300-400ml/vrk, se muuttuu ns. vieroitusmaidoksi. Tämä maito on hyvin paljon kolostrumin kaltaista sisältäen vähemmän laktoosia, kalsiumia ja sinkkiä ja enemmän proteiinia, rasvaa ja natriumia kuin kypsä maito. Myös vasta-aineiden pitoisuus vieroitusvaiheen maidossa on suurempi johtuen maidon vähäisemmästä määrästä. Luonto ilmeisesti on tarkoittanut tämän maidon lapselle ikään kuin rokotteena imetystaipaleen jälkeen uhkaavia bakteereita ja viruksia vastaan.

Koska äidinmaitoon menee myös äidin syömistä ruoka-aineista proteiineja, vauva altistuu hellävaraisesti perheen käyttämille ruoka-aineille jo äidinmaidon kautta heti alusta alkaen. Jos äiti syö runsaasti tummanvihreitä kasviksia, maito voi olla väriltään vaaleanvihreää. Jos äiti herkuttelee punajuurilla ja muilla tummanpunaisilla ruoka-aineilla, äidinmaidon väri voi vivahtaa vaaleanpunaiseen. Jos vauva on kovin herkkä, hän voi siis saada oireita äidin syömistä ruoka-aineista äidinmaidon kautta. Mitään ei kuitenkaan kannata eikä tarvitse vältellä varmuuden vuoksi, vaan vain, jos vauva oireilee. Suklaassa on kofeiinia, se voi aiheuttaa vauvalle oireita. Toisinaan myös allergiaa esiintyy imetetyillä vauvoilla. Yleisimmät allergiaa aiheuttava ruoka-aineet ovat imeväisillä lehmänmaito, soija, kananmuna ja kotimaiset eli gluteenipitoiset viljat. Allergia todetaan välttämis-altistamisdieetillä äidinmaidon kautta. Jos äiti välttää yhtä ruoka-ainetta, se yleensä sujuu turvallisesti. Jos vältettäviä ruoka-aineita on enemmän, on hyvä kääntyä allergialääkärin ja ravitsemusterapeutin puoleen, jotka varmistavat, että äidin ravitsemus pysyy välttämisen aikana kunnossa. On myös tilanteita, joissa vauvaa ei saada riittävän oireettomaksi imettäessä, jolloin äidinmaidon sijaan vauvalle tulee antaa erikoiskäsiteltyä apteekista saatavaa äidinmaidonkorviketta.

Havainnollistava kuva siitä, mitä äidinmaidossa jo tiedetään olevan - ja mitä on äidinmaidonkorvikkeessa:

aidinmaitokoostumus.jpg

(kuvan voi käydä katsomassa myös täältä.)

Mielenkiintoinen lisensiaattityö, jossa on hyvää asiaa äidinmaidosta sekä sen sisältämistä hyödyllisistä bakteereista, mm. maitohappobakteereista. "Äidinmaito - terveysjuomaa ja normaalibakteereita"  (Mari Heikkilä, 2006).